skvr07111130
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suojärvi
Härkönen, Iivo
1900
Duplicates: SKVR VII1 596.
| 1 |
Neitshyt Muaria kohullisenn' ei tohti sanuo kelgi kohullisuuttah. Sanou
kuitengi anhelil1 enkelille. :
"Mie2Säkeissä 3, 8 pieni alkukirjain. kui unis söin kolme marjua, da tulin onnakko kohullisekse." Anhel
sanoo:
"Elä, sano, ole
pahoillah."
|
|||
| 2 | Häi suau siit kolme poigua. Hänel on häbie, jotta yhen peittää vedeh. Sen nimi on Väinö. Vain hän kun on jumalahinen, luatji Luoja hänel venehen da lähtöö Väinö ajelemah. Vain hänen veneh tarttuu. Häin arveloo: a mis miun veneh on kiin? Ongo kives, vai havos? Ei kives, ei havos, suuren hauvin hartijoilla. - Häin suau hauvin veneheh da luatjii siit kandelehen. Da nousoo kivel da rubieu soittamah. Siit kai kalat, linnut käyväh kuundelmah dai päivänj armas auringone seisottuu puun tasal; segi käybi Väinön soittoisen kuundeloh. Jougamone sanoo: a mikspö päivän pitkäh seisotitto? Väinö sanoo: mie soiton heitän; eihän päivä miun soiton täh jouva seisomah! Ilmolline da Jougamoni männäh puun juuril da potkitah, vain ei päivä pääse puun latvas. Tuloo Väinö da potkua; siit piäsöö päivä. | |||
| 3 | Yksi poiga oli Jiesus da sanoo se Jiesus Neitshyt Muarijal, jotta taivahalline Jumala ottaa sinuo eukoks. "Migä miul miehiä pidää, kui olen näin häbiehine? A kuinba se vanha on ottaja?" kysyy Neitzyt Muaria. "Suan kuuvenkymmenen vuuven vanha," vastuau Jiesus. "Mimmoinj on joukko da mies?" "On kuldakeppi käjes kisti kepin piäs; kuldahattu piäs, kisti hatun piäs." "A mänen", sanou Neitshyt Muaria, "ehki minun joukkojani hoidaa." | |||
| (Ei muista oikein tarkoilleen, kuin oli Yläjärveläinen Stepu muistanut. Hän oli tämän laulanut, vaan tämä ei osannut sitä muotoa. Paljon muitakin muutoksia tässä on ollut. Näin selitti tämän sanelija itse). | ||||
|
1
enkelille. 2 Säkeissä 3, 8 pieni alkukirjain. 3 kk:ssa iso alkukirjain. | ||||