1  Tuas miuista laulattavi
    2  Tavallaini tuanosella.
    3  Elollaini entisellä.
    4  Oho naista onnetointa.
    5  5 Mikä on miehen kuolettanut,
    6  Hattupiän on hautaellut,
    7  Sepä on itkent illakseesa,
    8  Murheell' syönyt murkinaase.
    9  Oho naista onnetointa,
    10  10 Kell' on viel' jälelle jiänyt
    11  Omat lapset orpoloiksi;
    12  Nepä kuuloot kurjan iänen,
    13  Maistavat manatun maijon.
    14  Oho naista onnetointa,
    15  15 Ko ei ollut meillä ossaa
    16  Ellää entisiin keralla,
    17  Vanhentua vanhan kanssa.
    18  Mill' myö surman suututimmo,
    19  Tauvin kanssa tappelimmo,
    20  20 Otti poisi mein omammo,
    21  Vei mein turvat tuonelahan,
    22  Armot kirkon arkun alle.
    23  Kuulin mie kuomain sanovan:
    24  "Matin Mar' ol' malttamaton,
    25  25 Omilleesa herran otti,
    26  Lapsilleesa toi torujan."
    27  Mie tunnuinki tuhmemmalle,
    28  Kaikin pakoin kaijemmalle;
    29  Mutt' mikäs nyt viisaan villitteli,
    30  30 Omilleisi herran otit,
    31  Lapsilleisi toit torujan.
    32  Kuules nyt sie uusi kuoma,
    33  Ko ehit isäksi tulla,
    34  Ehi nyt myös isänä olla,
    35  35 Älä kalju sie Katille,
    36  Liijan paljon Liispetalle!
    37  Älä laita lapsiaisi
    38  Piikuutta pitelemähän,
    39  Olemahan orjuuvessa;
    40  40 Anna olla omass' koton',
    41  Elellä emosen luona,
    42  Isän tuomassa tuvassa
    43  Petäjäisen penkin piällä,
    44  Takana tammisen pöyvän!

1 Tämän runon sepittäjä lauloi eräs leski kuomansa, erään toisen lesken häissä. Tämä oli pilkannut laulajaa siitä, että hän oli ottanut uuden miehen itselleen; mutta kun hän itse kohta sen jälkeen meni uusiin naimisiin, niin kostaa laulaja runollansa.