|
1 |
Mitä me sulhoit suremma,
|
|
|
2 |
Kanat kainust elämmä,
|
|
|
3 |
Saamma surra tuonelassa,
|
|
|
4 |
Tuonen mussassa tuvassa,
|
|
|
5 |
5 Manalaisen maan tuvassa!
|
|
|
6 |
Ei oo meillä surtavaista
|
|
|
7 |
Eikä kurjin oltavaista.
|
|
|
8 |
Emoi on sulhoa surulla,
|
|
|
9 |
Miestä mielillä pahoilla;
|
|
|
10 |
10 Saan sulhon suremata,
|
|
|
11 |
Miehen mielitä pahoita.
|
|
|
12 |
Mikspä minuista ei naia,
|
|
|
13 |
Suon kukaista, maan k[ukaista],
|
|
|
14 |
Pellon pientaren leloja.
|
|
|
15 |
15 Kositaan kuolasuita,
|
|
|
16 |
Pulmitaa pullosuita,
|
|
|
17 |
Mikspä ei minuista viiä,
|
|
|
18 |
Suon k[ukaista], m[aan] k[ukaista],
|
|
|
19 |
[Pellon pientaren letoja].
|
|
|
20 |
20 Käsetää laulamaa,
|
|
|
21 |
Pannaa pajattammaa.
|
|
|
22 |
Suu surruin laulajalla,
|
|
|
23 |
Kieloi käppiä käskijällä,
|
|
|
24 |
Ved ei tiiä yksikää,
|
|
|
25 |
25 Mitä on miulla mielessään.
|
|
|
26 |
Laulaha surruin suinen
|
|
|
27 |
Surukkaisen suuta möite,
|
|
|
28 |
Muurehikkaan mukkaa,
|
|
|
29 |
Kellä on velloi soltattina,
|
|
|
30 |
30 Mies on miekoin kantajana.
|
|
|
31 |
Ei miun laulella pittäis,
|
|
|
32 |
Eikä iloita ensinkää
|
|
|
33 |
Sinä pitkänä ikkäänä,
|
|
|
34 |
Sinä kuunna vuotenaan.
|
|
|
35 |
35 Vast' miä kullan kuolettelin,
|
|
|
36 |
Marjoin saattelin manalle,
|
|
|
37 |
Viel on kynnys kyynelissä,
|
|
|
38 |
Ikkunat itun vesissä,
|
|
|
39 |
Tuonen tie rohoittumata,
|
|
|
40 |
40 Tuonen kalmat kastaamata.
|
|
|
41 |
Jovvuin nuori nuoristoo,
|
|
|
42 |
Nuori nuorien sekkaa.
|
|
|
43 |
Avvaisin miä surruisen suuni,
|
|
|
44 |
Halukkaat hampahanit,
|
|
|
45 |
45 Lasin suuni laulamaa,
|
|
|
46 |
Itseeni iloimaa.
|
|
|
47 |
La kysyin kylän akoilta
|
|
|
48 |
Ja saltsin sappaanapäiltä:
|
|
|
49 |
"Syntyytkä surusta suitset,
|
|
|
50 |
50 Päitset päivistä pahoista,
|
|
|
51 |
Kyntölänget kyynelistä,
|
|
|
52 |
Vetolänget vesistä?"
|
|
|
53 |
Kylän akat vastaavat:
|
|
|
54 |
"Ei synny s[urusta] s[uitset],
|
|
|
55 |
55 Päitset p[äivistä] p[ahoista],
|
|
|
56 |
Kyntölänget k[yynelistä],
|
|
|
57 |
Sattula ei kylän sanoista,
|
|
|
58 |
Vetol[änget] v[esistä].
|
|
|
59 |
Jätti miun pieneksi emmoin,
|
|
|
60 |
60 Vakahaksi vaalijaan,
|
|
|
61 |
Jätti kiuruksi kivoille,
|
|
|
62 |
Rastaksi rauniolle,
|
|
|
63 |
Käköiseksi kuusen päähän,
|
|
|
64 |
Sisavaksi silloin päälle.
|
|
|
65 |
65 Nii miun emoin isolla
|
|
|
66 |
Kui on lintu lihan isolla,
|
|
|
67 |
Harakka veren halulla.
|
|
|
68 |
Mänin kylän uulitsalle;
|
|
|
69 |
Ei oo miulla emmoja
|
|
|
70 |
70 Eikä armon antajaista,
|
|
|
71 |
Eikä pään siloittajaista."
|
|
|
72 |
Kylän naiset vastaavat:
|
|
|
73 |
Ylähällä on siun emmois,
|
|
|
74 |
Pitän pilven reunoisessa,
|
|
|
75 |
75 Harvan hattaran välillä.
|
|
|
76 |
Ku miulla emoi elänt,
|
|
|
77 |
Mamoi maata tallaellt.
|
|
|
78 |
Elä ite tyttöi parka,
|
|
|
79 |
Ku olliis emmois elläänt,
|
|
|
80 |
80 Vient liivat linnan tielle
|
|
|
81 |
Ennenkuin emoini annoin
|
|
|
82 |
Ennenkuin vanhan vaalijaan.
|
|
|
83 |
Etsi emotoin tyttöi.
|
|
|
84 |
Sannoit kyläiset naist:
|
|
|
85 |
85 Ei oo sinulla emoja
|
|
|
86 |
Eikä armon ant[ajaista]
|
|
|
87 |
Eikä pään silloittajaista.
|
|
|
88 |
Kylän naiset emmoinit,
|
|
|
89 |
Vallan naiset vaalijaan.
|
|
|
90 |
90 Tuli tuuloi, antoi turvan,
|
|
|
91 |
Tuli päivä, pään silitti.
|
|
|
| |
|