SKVR I2 1098.

skvr01110980
Viena — Kontokki
Cajan, J. Fr.
1836

Types

1. Kertovat runot
└ 1. Epiikka
 ├ Hiiden sepän kahlinta
 ├ Lapsenetsintävirsi
 ├ Marjavirsi
 ├ Tapanin virsi
 └ Ylösnousemusvirsi
2. Lyriikka
└ 02. Valituslaulut
 └ 3. Orvon laulut
   └ *Silmät kipeät, itkin kuollehia
6. Loitsut
└ 17. Sananlaskusynnyt
 └ Maa kiven kovaksi laati

Metadata

COL: Cajan
ID: 1098.
INF:
LOC: Akonlaksi.
OSA: I2
SGN: n. 46.
TMP: 36.

Luojan kuolema.
     2  Neitsy Maaria emonen1
Muist. sivulla, epätiet. mihin kuuluva: 13 vuot.
     3  Rakas äiti armollinen
     4  Pyhki pikkupirttiseh,
     5  Lakuoli lattiah,
     6  5 Ammunteli rikkaseh
     7  Vaskiseh vakkaseh.
     8  Siitä viepi ulos usta myöten,
     9  Pihalla pärettä myöten,
     10  Kaijimmalla pientarella.
     11  10 Siitä koatau - -
     12  Marjani meältä huuti,
     13  Puolukaini kankahalta:
     14  "Tules, neiti, poimimah,
     15  Tinarinta, riipimäh,
     16  15 Peävaski, valitsemah,
     17  Ennen kun etona syö,
     18  Mat[o] must[a] muikk[oaa]!"
     19  Viiteleksen, vyöteleksen,
     20  Pani peälläh parasta,
     21  20 Ripeintä rinnoillah;
     22  Astu marjasen luo,
     23  O[t]ti marjasen
     24  Hyvisisih hyppihih,
     25  Kaunehih kätösihise.
     26  25 "Jopa olen monta poiment,
     27  Monta poiment, monta k⌈oi⌉tant,
     28  Eipä vielä näin hyveä."
Ei raski heittää, kun
     30  Huulillah hypertelö[ö],
     31  Kie[lel]läh lipuu,
     32  30 Siitä vatsah vala⌈u⌉.
     33  Tyytelekse, täytelekse,
     34  Lihavaks[i] liit[telekse],
     35  Siitä paks[uksi] panekse.
     36  Syötyä marjan,
     37  35 Puolukaisen poimehuo,
     38  Kantau 40 neteliä.
     39  Tuloo vaimo tuskan2
tuska|lla|: tuskan alle.
 alle.
Mäni Mooseksen sisaren luokse.
S[anoo]:
     42  "O Annikki, sisareni,
     43  Minne hätähinen hoivan soap[i]?"
     44  40 "Tuonne portot poian soapi,
     45  Tulilautat lapsen luopi
     46  Heinillä hevosen luokse,
     47  Sorajouhen soimen peähän."
Niin siellä siitä syntyy poik[a]
     49  Kainalosta oikiesta.
*Siitä*
     51  45 Siitä synty kuuhut, synty päivyt,
     52  Synty tähet taivahalla.
Kun on Mooseksella hevosta juottamassa,
     54  Ruoke⌈i⌉ Ruotuksen hevosta,
     55  Katso Tiivan kankaria:
     56  Nyt synty parempi synty,
     57  50 Valta kasvo kaunehempi.
Sano stolan takana:
     59  "Äsen on toet totesi,
     60  Valehettomat vakasi,
     61  Joska se härkä ammonoo,
     62  Kuk' on syöty männä vuona,
     63  55 Lihat on syöty, luut kaluttu,
     64  Kettu kenkänä p[i]etty,
Karvat on veteh, hukkah männynt."
     66  Härkä ammo myykähytti.
Eipä vielä usko.
Sanoo:
     69  "Äsen on toet totesi,
     70  Valehettomat vakasi,
     71  60 Jos se kukko laulanoo,
     72  Kuk' on syöty m[ännä vuonna],
     73  Liha syö[ty], luu kal[uttu],
     74  Höyhenet potuskoksi."
Se kukko laulo kajahutti.
     76  "Äs[en] on t[oet] t[otesi],
     77  65 Val[ehettomat] vakasi,
     78  Kun pissän veitsen pöytähäni,
     79  Jos pöytä verin tuloo,
     80  Pöytä hurmehta sataa."
Niin hyppe⌈ä⌉: Mi lienö synnynt sillä tiimalla lapsia,3
Kk:ssa: lappsia.
 ne kaikki hukkoo.
     82  Neitsy Mar[ia] em[onen]
     83  70 Piiletteli poiuttah,
     84  Vakahaista lapsuttah
     85  Heinillä hevosen luona,
     86  Sorajouhen soimen peässä.
     87  Its[e] noin sanoiks[i] virk[ki]:
     88  75 "Huokoas, hyvä heponen,
     89  Kun on viskattu vetoni4
Sana alleviivattu.
     90  Eli luotu saunan löyly!"
Siita hevosen hengessä kylvetti poikasen.
Sammakko sapie neiti seki hyppi siitä.
On poapona hänellä.
     94  Piiletteli poiuttah
3 slutkat.
     96  "Missä piillet, poikuoni?"
     97  80 Alla juoksovan jalaksen,5
Juoksovan jalaksen alla: A. j. jalaksen; järj. numeroilla muutettu.
     98  Alla sieklan sieklovan.
Piilettelöö sorokkah (lakkih) siiven alla
     100  Siellä pientä poiuttah.
     101  Vakahaista lapsuttah.
Sano[o] poik[a]:
     103  "Moammo, työn̄äkk⌈ä⌉ milmani
     104  85 Peästäh pätömäh,6
Säkeen päälle lyijyk, kirj.: Jo nyt [peästä]ni [pätö]isin.
     105  Kohastah kelpoamah,7
Päällä lyijyk.: isin.
     106  Jotta hän mieheksi rupioo,
     107  Urohoksi arveloo its[e]."
Siitä mänöö Mooseksen tätih luokse, sen akan luokse.
*Täti:*
     110  "Tulit tänne, poikasen[i],
     111  90 Kun ei siulle tuho tulisi."
*Poik[a]:*
"Surman varalla peätä kannetaan."
Täti siitä hänen pistää nieklaksi seinäh. Kun tuloo Mooses kotia, san[oo]:
"Jopa teällä jumalan pojan tuuhulla pahniu pirtti."
*Täti:*
"Sitä sukua, sitä rotua kun on. Kynsiäni kun leikkelin, niin ne pahniu."
Kysyy ukolta:
     119  "Kenpä siitä moalla peäsöö?
     120  Vieröökö kari merellä,
     121  Havajaako hoavan lehti?"
Niin heän nousoo ikkunah siitä katselemah, kuuntelemah.
Sanoo tät[i]:
     124  "Ei viere kari merelle,
     125  95 Ei havaja hoavan lehti."
Moos[es] s[anoo]:
"Se nyt moalla vallalla peäsöö, ken kahitse syntyy, kerran kuoloo."
Täti kysyy kaikenlaista. Ei ukko toimita.
Sano huommeneksella: "Kuulit nyt, ku⌈n⌉ kerran vall[alla] peäs[öö], ku 2 synt[yy], kerran kuoloo."
Siitä mänöö äitih luokse, siitä heitäksen muokkoh; otetah häntä kiini, pyyetäh.
Niin siitä kun heitäksen moalimalla elämäh,
     132  Peästäh pätömäh,
     133  Kohastah kelpoamah.
Sitt' ottaa 2 apulaista, itse kolmantena.
Sanoo:
"Kuta syötät, juotat, siitäi surmoa toivo!"
Niin sanotah,
Valastah vakuutah:8
va|i|kutah: vakuutah.
"ei hepo heitä häntä, hos mikä rotii; mi yhellä, se toisella."
Sanotah tois[et]:
"Se meillä on Jum[alan] poik[a], ku suolavakka[h] ynnältäh kastaa (kun hyö haikuroiah)."
Nostau näpilläh suoloo jokahisella. - Ei suolavakkah hänkänä kasta.
E[l]ää vähän aikoa. Alakokassa hän ainaki istuu, niin pyörähyttää stolan. Ei ni siinä soatu häntä, tavattu. Niin hän itse siitä heitäksen: tässä nyt on J[uma]lan poika. Niin otetah kiini. Sen keralla häntä keitetäh. Hän seisoo kattilassa, sanoo pahalla: "ei polta, pistä käteh kattilah." Kun pistää, käsi kyynäspeätä myöten palaa. Sanoo: "Ollet J[uma]⌈la⌉, kun tämän mun käteni loatinet terveheksi." Kun läpi keästäh vetää, tai käsi tervehenä. Häntä siitä pannah kiukoah rautaseh. Istuu siellä vihannalla mättähällä.
     144  Ei polta sielläkänä,
     145  Ei siellänä mies vikohen viere
     146  100 Eikä vammohen valao.
Niin siitä pois otetah, kun nähtih, ett'ei kuole. Pannah kiini. Sanotah: "Nyt pitää ristih naulita". Niin työnnetäh siitä yksi nauloja tavottamah sepän pajah. Hän mäni tai tavotti 6 naakloa tai läksi astumah joen vartta jälelläh sinne.
Siitä kauppias matkoa[a] toisella puolen jokea. San[oo]: "Mistä nyt tulet?" - "Eikö ole liikoa noakloa?" tai ostaa sen 6:nnen noaklan pois. Niin siitä häntä rist[iin] noaklitah. 5 reik[eä], 6:ta ei, kun noakla hukkoau.
Sanoo: "Ku liian noaklan ossi, sillä aina kaupat olkaat hyvät!"
Sittä lähettih hautah viemäh. Niin on ukko pihalla sokio, särköö puuta. Niin sanoo: "Asettoote miun atimeni!"9
|k|atimeni: a.; sana alleviiv.
 San[oo]:10
|Hän| san[oo]: s.
 "Pyyhippä silmäh, Mi lämmin tulo[o] käsihisi,11
|silmistäsi|: *käsihisi.*
 pyyhipä sillä silmäsi!" - Hän kun pyyhki, niin:
     151  Luoja siinä luomet luopi,
     152  Silmät siunoaa jumala.
Häntä siitä viiäh hautah, 9 syl[en] syvyyeh. Viiäh hautah, ka veetäh kivet peällä kaikki. Mooses siitä kahlista takomassa, häntä sitoo. -
     154  Siitä Luojan hau[an] part[ahalla]
     155  Sato[!] miestä miekallista,
     156  105 Tuhat kilven kantajoa
     157  Luojan hauan partahalla.
     158  Niin se päivyt jumalan luoma
     159  Mänöö J[uma]lan hautah.
     160  *"Päiv[yt], armas aurinkoin[en],12
Ss. 109-110 ovat sivulle kirjoitetut.
     161  110 Mitäpä tänne läksit?"*
     162  Niin tuloo pahaksi hälle, 13
Sivulla: Paha miel[i] kun ⌈puu⌉.
     163  Kun on hauttah hakattu,
     164  Pantu luoja painon alla.
     165  "Päivyt, mäne siallas' muinosellas',
     166  115 Elomaillas' entisilläs',
     167  Paista hetki heltehestä,
     168  Toine himmestä hiota,
     169  Nukuttele nuiva joukko,
     170  Painele pakana kansa,
     171  120 Nuoret miekkojen nojah,14
Sivulla, ss:n 121-123 kohdalla seur. säkeet: Sanoo emo: Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunissa katoamasta.
     172  Vanhat kirvesvarsillah.
     173  Keskiiät keihäsvarsillah."
(Kell' on mi astala15
Sana alleviivattu.
 keässä).
Siitä kaikki uinotah. - Heän siitä nousoo luoja hauasta.
     176  Luoja kuopasta16
|hauast[a]|: *kuopasta.*
 kohosi,
     177  Hauasta havatseksen.
     178  Siitä astu Pohjoseh päin.
     179  125 Meni teitä pikkaraisen,
     180  Astu matkoja vähäsen.
Siitä mäni lampih ta lammissa pesi (on sitä verta). Virkki reähkäisille oman vereh ruuaksi. Niin johtu mieleen, että pohatat viiäh. Niin syyti kaikki kankahalle marjaksi oman vereh17
Tekstissä seuraa: |Siitä yhestä|.
 (Ruskieksi puo⌈l⌉amarj.). Siitä kaikki marjat. - Niin hän siitä hurmehtuu18
Kaksi ensim. tavua alleviivattu.
 ja huutaa:
     182  "Oi emoni, kantajani,
     183  Varsin vaivan[i] näkiä,
     184  Et tiiä, miss' on nyt poikasesi!"
     185  130 Emä peäty kuulemassa.
Siitä jalka kengässä, toinen kengätä, että
     187  Norot nosti, notkot paino,
     188  Ylähäiset moat alenti,
     189  Alahaiset moat ylenti.
Niin hänell' oli siitä voitiet monennäköset emällä. Niin hänell' oli:
     191  Suonta vyyhti olkapeällä,
     192  135 Verta vakka kainalossa,
     193  Luuta luikkare pivossa.
     194  Sekä matkai, jotta joutu
Poikah luokse.
Siitä virkki tuon tuonne mäntyö:
     197  "Voi polosen poikoani,
     198  Ankervoisen lapsuttani,
     199  140 Minne sai poikani polosen,
     200  Kunne laiton lapsuoni,
     201  Sai päivillä pahoilla!"
     202  Moaria mat[ala] neit[i],
     203  Vaim[o] valk[ian] ver[evä],
     204  145 Puhas muor[i], muoto kaunis
     205  Voiteloo siitä poiuttah
     206  Alta aivan terveheksi,
     207  Peältä tuntumattomaksi,
     208  Keskeltä kivuttomaksi.
     209  150 Kusta siit' on lihat liikkunt,
     210  Sihen lihat liittää;
     211  Kust' on suonet sorkahtant,
     212  Sihen suonet solmioo;
     213  Kusta luut tuholla tultu,
     214  155 Sihen luita lukkuoo,
     215  Asemellah asettaa,
     216  Siallah siunoaa.
     217  Siitä miehen soatto va[l]meheksi,
     218  Aivan tervehelliseksi,
     219  160 Siitä jalka jakso käyä,
     220  Polvi polkia kykeni.
     221  Siitä noin emälläh sano:
     222  "Oi emoni, vaimo [vanha],
     223  Blahoslovi peästäh pätömäh,
     224  165 Kohastah kelpoamah!"
Tai sen kerta mäni.
- Niin siitä astuu sepän pajah.
     227  Itse noin sanoiksi virkki:
     228  "Mitä täällä rauttivot takoo,
     229  Sepät hiitten hilskasoo?"
Vast[attih]:
     231  "Luojalla kuristusköyttä,
     232  170 Jumalalla kahlisköyttä.
     233  Vaan en muistanut mitellä,
     234  Kuin on pitkä Luojan kakla,
     235  Kuin on pitkä, kuin on paksu,
     236  Kuin on poiketta19
Sana alleviivattu.
 leviä."
San[oo]: 20
Sivulle kirj.
     238  175 "Niin on pitk[ä], nii[n] etc.
     239  Kun sun takojan kaula."
Niin hän luonti silmäh. Niin hän sanoo:
     241  "Niinpä sun silmäsi palaa
     242  Kun sen eilisen J[uma]lan."
     243  "Sillä mun silmäni palaa,
     244  180 Näkimeni on näin sokiat:
     245  Kauan itkin kuollehia,
     246  Kaipasin katonehia,
     247  Katsoin kauvan luojan suuhun,
     248  Partah palan purian,
     249  185 Leukah lesetteliän."
J⌈uma⌉la:21
Sana siv. kirj.
"Anna mie mittelen kaklaasi kahlista, anna mie mittelen!"
Niin hän siitä pani ympäri kaklasta, sanoo:
     253  "Kiru siinä, kirkulaine,
     254  Paru siinä, parkulainen,
     255  Tekemässäsi omassa,
     256  Loatimassa kahlehessas'!"
     257  190 Siitä lukkuh lutsisti,
     258  Siitä paino palkimeh.
     259  "Etpä lukku lienekkänä,
     260  Kun käsin avattaneh,
     261  Sormin lonkoteltaneh.
     262  195 Ei lukot käsi[n] avau,
     263  Loirat19
Sana alleviivattu.
 sormin lonkuole."
     264  Siitä kanto perän kallivoh.
     265  Its[e] noin san[oiksi] virkk[i]:
     266  "Moa kiven kovaksi loati,
     267  200 Tuuli taivosen viluksi."
Siitä hän rönkähti itkemäh, seppä. Kaikki, mi väkiä oli, havahti hauan partahalla, että: hyvä täm' ei oo. Männäh kahlista hivomah poikki. Hivotah pä[i]vä hoikkaseksi, oamulla lopetah. - Eipä kahlis katkieka. Männäh oamulla: Jo on kahta paksu. Hyö toas hiomah. "Kut katkoma, ei sano". - Nyt väsytäh, pannah, moata, männäh, ka jo on 3:men paksus.22
Sivulle kirjoit.: joka pyhinä hioo, sen pahan kahlista hioo.
 - Siitä hän astuu23
Päällä: |Äiän peä|.
 Oatuh, otti kaikki rahvahan jälellee, yksi oli muidritsu. En mie muidra. Muidrista täynnä pissaria, herroja etc. - Vasta. - Loppu.
1 Muist. sivulla, epätiet. mihin kuuluva: 13 vuot.
2 tuska|lla|: tuskan alle.
3 Kk:ssa: lappsia.
4 Sana alleviivattu.
5 Juoksovan jalaksen alla: A. j. jalaksen; järj. numeroilla muutettu.
6 Säkeen päälle lyijyk, kirj.: Jo nyt [peästä]ni [pätö]isin.
7 Päällä lyijyk.: isin.
8 va|i|kutah: vakuutah.
9 |k|atimeni: a.; sana alleviiv.
10 |Hän| san[oo]: s.
11 |silmistäsi|: *käsihisi.*
12 Ss. 109-110 ovat sivulle kirjoitetut.
13 Sivulla: Paha miel[i] kun ⌈puu⌉.
14 Sivulla, ss:n 121-123 kohdalla seur. säkeet: Sanoo emo: Nouse nuorra kuolemasta, Verevänä vieremästä, Kaunissa katoamasta.
15 Sana alleviivattu.
16 |hauast[a]|: *kuopasta.*
17 Tekstissä seuraa: |Siitä yhestä|.
18 Kaksi ensim. tavua alleviivattu.
19 Sana alleviivattu.
20 Sivulle kirj.
21 Sana siv. kirj.
22 Sivulle kirjoit.: joka pyhinä hioo, sen pahan kahlista hioo.
23 Päällä: |Äiän peä|.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

SKVR I2 1103 c). 12 %
SKVR I2 1105 b). 11 %
JR 03000 11 %
SKVR I2 1108. 11 %
SKVR I2 1118. 11 %
JR 24738 11 %
SKVR I2 1113. 10 %
SKVR I2 1107. 10 %
JR 75785 10 %

Contains poems

JR 21713   93 %
SKVR XIII3 9480.   87 %
JR 07733   73 %
SKVR I2 1110.   71 %
SKVR IX4 384.   66 %
SKVR I4 2196.   65 %
SKVR IX4 1060.   58 %
SKVR I2 1130.   58 %
SKVR I4 2191.   57 %
JR 00152   55 %
SKVR IX3 232.   54 %
JR 18970   53 %
JR 21708   52 %
KR 42:375   52 %