SKVR I1 426.

skvr01104260
Viena — Pistojärvi
Inha, I. K.
1894

Duplicate of: SKVR I2 849.

Types

1. Kertovat runot
└ 1. Epiikka
 └ Vipusen virsi
2. Lyriikka
└ 01. Laulut laulusta
 └ Syyttä laulaminen - synti

Metadata

COL: Inha
ID: 426.
INF: Miikula Kiriloff.
LOC: Ohta.
OSA: I1
SGN: n. 146.
TMP: - 1894.

     1  - - -
     2  Kuin1
Kun: Kuin.
 nyt saanen ma sanoiksi,
     3  Ongervoiksi ottanemma,
     4  Tuoll' olis sata sanoa,
     5  Tuhat on virren tutkelmoa
     6  20 Vatšass' on Vipusen2
Miikula selitti, että Vipunen oli ollut suurin laulaja ennen aikaan.
 vanhan,
     7  Suussa ankervo Vipusen.
     8  Sielt' ei ole sanojen soajaa,
     9  Ongervojen ottajoa.
     10  Viikon on Vipunen kuollut,
     11  25 Kauan ankervo katonut,
     12  Havon viereh hauattuna,
     13  Vei on virtensä mukaahe.
     14  Sinne on sanat salautunu,
     15  Sielt' ei ole sanojen soajaa
     16  30 Ottajia ankervoiden,
     17  Tunnottomat, tiiottomat,
     18  Mahittomat, maltittomat.
     19  Läksisin sanoja saamah,
     20  Ottamahko onkervoja
     21  35 Aavan maailman mahiksi,
     22  Oppineinko outoloiksi.
     23  - - -
     24  Eikä siitä laajoin laula
     25  Eikä siitä suurin soita,
     26  Jos minut tuonne viiään
     27  40 Vierehen vanhan Vipusen,
     28  Suu⌈h⌉uh angervon Vipusen,
     29  Kankahask(e) hauan
     30  - - -
     31  Joka minut arkkuhun asettais,
     32  Kankahahan hauan kaivais.
     33  - - -
     34  45 Joko lie maassa matoset syönyt,
     35  Tuonessa toukat jyvetty
     36  Tuota laulajoa hyvöä,
     37  Kuin oli kauan kankahassa,
     38  Muistamatta mullan maassa,
     39  50 Se oli ennen aivan tuttu,
     40  Aivan ystävä hyväki.
     41  - - -
     42  - - -
     43  Enpä saanut saattajoa,
     44  Löytänä opastajoa,
     45  Jok' olis arkkuhun asettan,
     46  55 Hauan kaivan kankahaase.
     47  Herennemmä, heittänemmä,
     48  Luonemma, lopettanemma.
     49  Vain kun vasta alkanemma,
     50  Jos myö syyttä laulelemma,
     51  60 Tarpehitta taitelemma.
     52  Luoja synniksi lukou,
     53  Ei syyttä syville mennä,
     54  Asietta aivan kauas,
     55  Lauloa latu pitäy,
     56  65 Synti virren syyätellä.
     57  Ei kyllä siitä loajoin laula
     58  Eikä siitä suurin soita,
     59  Jos kuin tuonne vietänehe,
     60  Havon viertä hautomaahe.
     61  70 Kauon on angervo katonu,
     62  Viikon Vipunen viipynynnä.
     63  - - -
     64  - - -
(Miikula selitti: Pääsi kyllä Vipusen luo.)
     66  Haki tietä sieltä täältä,
     67  Mistä tuonne tie meniski.
     68  Tuo oli vanha Väinämöönji
     69  - - -
     70  75 "Ottaisin neien tien nenäkse,
     71  Orpolapsen oppahakse.
     72  Ei ole neien neuvonnasta
     73  Opastuksest' orpolapsen."
     74  - - -
     75  Tuopon vanha Väinämöönji,
     76  80 Tietäjä iän ikuinji
     77  Sepä on tiesi teitä käyä,
     78  Mahto matkoja osata.
     79  - - -
     80  - - -
     81  "Kuules on kuulu veijoseni
     82  Laatu laulamah halusi,
     83  85 Mieli kieltä pieksämäähe."
     84  "En pääse laulun lavulle,
     85  Arkku sammaleh salattu,
     86  Lipas on multahan muattu."
     87  - - -
(Väinäm[öinen] neuvoo:)
     89  "Tuolta saisit sata sanoa,
     90  90 Tuhat virren tutkelmoa,
     91  Puoli taivahan välistä,
     92  Kussa lenti harmaat hanhikarjat."
(Miikula: Mutta kun ei voi lentää, niin hän neuvoo:)
     94  "Otahan matala mato,
     95  Keärmes käkryin kääntyväinje,
     96  95 Se sinun maahan opastaa,
     97  Se pikku matoset maistaa,
     98  Se on Tuonen toukat syöpi."
     99  - - -
[Ks. Lemminkäisen virttä n. 849.]
1 Kun: Kuin.
2 Miikula selitti, että Vipunen oli ollut suurin laulaja ennen aikaan.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

SKVR I2 849. 52 %
SKVR I3 1341. 36 %