| | Lemmen nosto |
|
| | Kun tytöille ei tullut sulhasia, luulivat he useinki jonkun pahan suovan
ihmisen rikkoneen onnen heiltä, ja jos välistä ehkä arvelivat sen muustaki
syystä tulevan, niin kuitenki piti semmoinen onnetoin tilaisuus muutetuksi
saataman. Sitä varten toimittivat jonkun tietäjän eli loihtian laittamaan niin,
että heille tulisi suhasia [!], ja sitä tietäjän työtä nimitettiin lemmen
nostoksi, toisella nimellä lemmen kylvetykseksi,
loihduksi eli luomaksi. |
|
| | Luetaan kyllä muistaki kansoista, olleen heillä keinoja, joilla toivoivat
voivansa toisen toiseensa suostuttaa. Semmoisia keinoja erittäinki olivat
suostojuomat (philtra), joita piti laittaa sen nauttimaan, jota tahdottiin
rakastuttaa, ja joita niin vaimon, kuin miehenki puoli hyväksensä käytti.
Nykyaikoina käytetään samanlaisia suostojuomia ja syömiä paikoin Suomessaki,
josta syöttämisen ja juottamisen sanoille onki erimerkityksensä tullut esim.
sananparsissa: se on syötetty (juotettu) = noiduttu, loihdittu. |
|
| | Ennen vanhaan semmoisia keinoja, joita toisen piti nauttimaan saada, ei
tarvittu, vaan saatiin asia sillä toimitetuksi, että sen lempi, johon ketä kuta
tahdottiin suostuttaa, nostettiin liikkeelle, ja niin on vieläki paikoin
tapana, varsinki Karjalassa. Tämä työ ei kuitenkaan ollut kaikkein
toimitettava, vaan tarvittiin siihen, kuin moneen muuhunki, eri taitoa, jolla
niin miehen- kuin vaimonpuolisetki taisivat varustetut olla. Sillä vaikka
vaimoihmisiä tavallisesti käytet[iin] lemmen nostantoon, niin taisivat kuitenki
myös miehenpuolet välistä siihen ryhtyä, sillä miehen loihtua ja tietoa
pidetiin aina parempana niin tässä, kuin muissaki asioissa. Sitähän jo
Väin[ämöi]sen sanat: "lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon"
tarkoittavat. |
|
| | Vaikka siis tytöt häveliäisyytensä vuoksi ensin käyttivät vaimoihmisiä
lempeä nostamaan, niin täytyi heidän toisinaan, kun siitä ei tullut apua, uskoa
asiansa miehillenki, sillä hätä ei antanut hävetä (vanha sananlasku).
Tässä johtuu mieleeni, kuinka kerran kylpeissäni matkoilla runoin keräystä
varten saunassa luin lemmen nosto sanoja, kehoittaakseni muita myös taitonsa
ilmoittamaan. Kun toisen kerran tulin samaan taloon, kerrottiin tyttären, joka
silloin oli ollut löylyä viskaamassa, pian jälkeen naimisiin joutuneen, johonka
arvelivat lukuani syyksi, ja paljo ei puuttunut, ettei tahdottu muillenki
tyttärille minun entistä lukua lukemaan. Tästäki siis näkyy lemmen nostoon ei
ainoastansa vaimonpuolia käytettävän. |
|
| | Välistä tyttäret juoruja peljätessänsä, jos uskoisivat asiansa muille, jotka
saattaneisivat sen ilmi, toimittivat lemmen noston itse välillänsä, ja taisipa
niinki olla, että moni luki lemmen nosto sanat aivan itse itsellensä.
Tavallisemmasti kuitenki kokousivat pari kolme eli useampaa tytärtä,
jotka itsekukin olivat lemmen nosto tarpeessa, yhteisesti sitä toimittamaan
joko saunassa eli ulkonaki saunasta jossain yksinäisessä paikassa metsänurmilla
ja niityillä, joihin ei peljätty näkiätä tulevan. Senki vuoksi peljättiin
näkiöitä, että taitaisivat vasta-loihduilla tehdä koko lemmennostamisen
tyhjäksi työksi, mutta toinen syy tähän pelkoon epäilemättä oli se, että näkiät
kertoisivat näkönsä ja saattaisivat tyttäret pilkan ja naurun alle. |
|
| | Mutta kuinka varoivatki näkiöitä eivät aina kuitenkaan tainneet kylliksi
varovaiset olla. Sattuipa kerranki poikamies syrjästä salaa näkemään, kun kolme
tyttöä oli juhanusyönä keräytynyt lempeä itsellensä ja toisillensa nostamaan.
Hän kertoo siitä näin: "olin kävelyllä ihan yksinäni juhanusyönä. Tietä ulkona
kylästä astuessani kuulin hiljaisen kuihkutuksen tien vierestä metsästä. Minä
hiljaksin sinne hiipimään ja lähelle tultua peittäyin pensaan taaksi katsomaan.
Oli tuli tehty kedolle ja kolme tyttöä tekivät taikatöitänsä ympärillä. Tulella
kiehui vesikattila, johon tytöt viskasivat hopeataki. Kun vesi oli
tarpeeksi lämminnyt riisuivat tyttäret vaatteet päältänsä ja pesivät visusti
koko ruumiinsa sillä vedellä, elikkä paremmin sanottuna, kastelivat eli
voitelivat, sillä oikeaksi pesuksi yhden pienoisen kattilan vesi ei olisi
riittänyt. Niin kasteltuansa pyyhkäisivät sitten ruumiinsa valkealla pyyhkeellä
kuivaksi, menivät sitten ja piirsivät veitsellä vempelen muotoisen turpeen
maasta, jonka käsillänsä nylkivät maasta ja irti saatuansa asettivat koholle
eli pystöön, kuin vemmel muinenki, niin että haaranpäät olivat maassa kiinni.
Alastoinna, kuin vieläki olivat, ryömivät läpi siitä
turvevempeleesta, joka sen jälkeen vietiin ja syötettiin entiseen paikkaansa
maahan, johon se poljettiin tuntumattomaksi taikka niin ettei silmä sitä
eroittanut muusta maasta. Kaikella ajalla näitä toimittaissaan lukivat
hartaasti lemmennostolukuja. Ne temput tehtyänsä pukivat tytöt vaatteet
jälle päällensä, ottivat kattilansa ja lähtivät matkaansa sittekun olivat
toinen toisellensa luvanneet taas ensi Pietarin yönä samoin temppuin tekoon ja
samalle paikalle kokoontua. Minusta koko aikana eivät tienneet mitään. |
|
| | Kun olivat tytöt pois lähteneet jätin minä piiloni ja menin tarkemmin
paikkaa katsomaan, jossa muuta erinomaista en tavannut, kun pienen lepästä
veistetyn lapsen kuvan, jonka kaulaan oli kääritty punaista villalankaa ja
leuvan alle sidottu pieni tinainen lippu. Sitten läksin minäki kotia, vaan
kadun, kun en kehdannutkaan Pietarin yönä enää heidän ilveitänsä katsomaan
lähteä. Arvattavasti siinä ei toki olisikaan mitään uutta nähtävänä ollut." |
|
| | Oliko Lempi joku jumalallinen olento, jonka toivottiin voivan
naimisonnea tyttärille laittaa. |
|
| | Nimi lempi alkuansa: = sulo, kauneus, rakkaus, mielen suositus,
ruots. behag, ljufhet cfr Liebe, ljubov', ljuf, vend. luba S. lubh
, toivoa, halata; lat. libet, lubet, E. liblik L.
lablok, fjäril.; F. leppyä, blidkas (lapsi?), L. libbe, lamm,
libbes, mild. |
|
| | Lemmellä eli sulolla oli jumalansa eli haltiansa, kuin kaikilla muillakin
niin itsenäisillä (konkreta), kuin ajatelluilla (
mielenkuvaamilla) olennoilla. Tätä lemmen haltiata näyttää
välistä lemmeksikin nimitettävän, niinkuin luonnolla välistä
luojan merkitys, ja muissakin kielissä samanlaisia sekaannuksia työn
ja tekiän nimillä tavataan, esimerk. ruots. natur, himmel
, försyn = naturens herre (upphof), himmelens skapare, den som
har försyn. |
|
| | Vaikka siis lemmellä jolloin kulloin ajateltiin lemmen haltiatakin
niin näyttää se kuitenki useimmin alkuperäisessä merkinnössänsä pysyneen.
Näyttääpä siltä, kun olisi lempi ollut juuri tekeyväisillänsä eri
jumalaksi, kun uusi oppi tuli maahan. |
|
| | Lencqvist: sukkamieli. Castrén: ordet sukkamieli
betecknar bokstafligen den som älskar strumpor, men str. är ett lent och mjukt
ting, och man benämnde kärlekens gudinna sukkamieli emedan hon vårdade sig om
den den vekaste och ömmaste bland hjertats känslor - sukka fr. ord - -
af: suksutella locka, retas; suk, suk. |
|
|
|
14 |
Nouse lempi liehumahan - -
|
|
|
|
15 |
kun ma taitan aikavastan,
|
|
|
|
16 |
lempivastan liehautan,
|
|
|
|
17 |
justihin juhanus-yönä
|
|
|
|
18 |
5 pienen pietarin välillä.
|
|
|
|
19 |
Ihvelläkö sun ihosi,
|
|
|
|
20 |
tervalleko tienohosi,
|
|
|
|
21 |
kun ei noua nuoret miehet
|
|
|
|
22 |
eikä sulhaset suvaitse?
|
|
|
|
23 |
10 Kukas täss' on Hiien kutta
|
|
|
|
24 |
tahi Lemmon riivoama,
|
|
|
|
25 |
joka painoi neien lemmen
|
|
|
|
26 |
tikan tielle, tien ohe'en,
|
|
|
|
27 |
tikan pienehen pesähän?
|
|
|
|
28 |
15 Minä nostan neien lemmen
|
|
|
|
29 |
tikan tiestä, tien ohesta,
|
|
|
|
30 |
tikan pienestä pesästä,
|
|
|
|
31 |
kujoilla kuhahumalan,
|
|
|
|
32 |
veräjillä vierymähän.
|
|
| | (vettä ottaissa:) |
|
|
|
34 |
20 N[eitsyt] M[aria] e[monen]!
|
|
|
|
35 |
Tuo kuppi kuun kylestä,
|
|
|
|
36 |
kauha päivän kainalosta,
|
|
|
|
37 |
jolla vettä haettaisi
|
|
|
|
38 |
heiluvasta hettehestä,
|
|
|
|
39 |
25 läikkyvästä lähtehestä.
|
|
|
|
40 |
*N[eitsyt] M[aria] emonen - -
|
|
|
|
41 |
kulkevi kujoja myöten
|
|
|
|
42 |
kulta kelkkanen keralla,
|
|
|
|
43 |
kulta kauha kelkkasessa,
|
|
|
|
44 |
30 tuop' on vettä tullessansa
|
|
|
|
45 |
joesta J[uma]lan virran,
|
|
|
|
46 |
jolla pulmusen puhisti,
|
|
|
|
47 |
päästi piian pintehistä,
|
|
|
|
48 |
naisen koprista kovista,
|
|
|
|
49 |
35 antoi luojalle käsihin,
|
|
|
|
50 |
kaikk' on synti veillä pesty,
|
|
|
|
51 |
Luojan suurilla sanoilla.*
|
|
| | (lähteen haltia-neidelle:) |
|
|
|
53 |
Nouse neiti lähtehestä,
|
|
|
|
54 |
someresta hienosorkka,
|
|
|
|
55 |
40 nouse vettä antamahan!
|
|
|
|
56 |
En ota velaksi vettä
|
|
|
|
57 |
*vaan otan velattomaksi*
|
|
|
|
58 |
(Min otan, otan omaksi)
|
|
|
|
59 |
siksi ilmoista ikeä,
|
|
|
|
60 |
45 kuuksi kullan valkeata,
|
|
|
|
61 |
jolla pesen peipoani,
|
|
|
|
62 |
puhastelen pulmuistani,
|
|
|
|
63 |
pesen muovon muhkeaksi,
|
|
|
|
64 |
koko kasvon kaunihiksi,
|
|
|
|
65 |
50 itsensä imanteheksi,
|
|
|
|
66 |
*panen kullat kuultamahan,
|
|
|
|
67 |
hopeat helisemähän,*
|
|
|
|
68 |
jotta kaikki katseleisi,
|
|
|
|
69 |
kirkkokunta kiitteleisi,
|
|
|
|
70 |
55 kyläkunta kummeksisi,
|
|
|
|
71 |
oma rahvas oudoksuisi,
|
|
|
|
72 |
itsekin imehteleisin
|
|
|
|
73 |
hänen kultakulmiansa,
|
|
|
|
74 |
hopeahivuksiansa.
|
|
| | (paitoa pukiessa:) |
|
|
|
76 |
60 Heitä muille herjapaiat,
|
|
|
|
77 |
lyö muille rytälerihmat,
|
|
|
|
78 |
pane muille mustat paiat,
|
|
|
|
79 |
lyöte lykkyvaattehisin,
|
|
|
|
80 |
lempi liinoihin panete,
|
|
|
|
81 |
65 jotta kaikki katselisi ...
|
|
|
|
82 |
Neitsy Maaria e[monen]!
|
|
|
|
83 |
Nouse lemmen nostantahan,
|
|
|
|
84 |
kunnian kukuntahan!
|
|
|
|
85 |
Nyt on lemmen liikeaika,
|
|
|
|
86 |
70 kunnian kukastos-aika.
|
|
|
|
87 |
Kuin varahin kukko lauloi,
|
|
|
|
88 |
niin varahin neien lempi.
|
|
|
|
89 |
Nouse neitonen norosta,
|
|
|
|
90 |
hienohelma hettehestä,
|
|
|
|
91 |
75 läpikorva lähtehestä
|
|
|
|
92 |
*naisen ainuhun avuksi,
|
|
|
|
93 |
naisen kuulun kumppaliksi*,
|
|
|
|
94 |
nouse neittä naittamahan
|
|
|
|
95 |
(tämä tyttö laittamahan)
|
|
|
|
96 |
80 miesten mielitiettäväksi,
|
|
|
|
97 |
sulhaisten suattavaksi,
|
|
|
|
98 |
nuorten miesten nouttavaksi,
|
|
|
|
99 |
kaikkein katseltavaksi.
|
|
|
|
100 |
*Pane kuuna paistamahan,
|
|
|
|
101 |
85 tähtenä kimottamahan
|
|
|
|
102 |
yli 6 kirkkokunnan,
|
|
|
|
103 |
yli 7 pitäjän.*
|
|
|
|
104 |
**Pane kullat kuultamahan,
|
|
|
|
105 |
hopeat helisemähän.**
|
|
|
|
106 |
90 ***Ota kullat kulmillesi,
|
|
|
|
107 |
hopeat hivuksillesi.***
|
|
|
|
108 |
Kun yksi yrittänehe,
|
|
|
|
109 |
yheksän yrittäköhön,
|
|
|
|
110 |
kaheksan kavahtukohon,
|
|
|
|
111 |
95 tämän tyttären tyköhön,
|
|
|
|
112 |
tämän lapsen lantehille,
|
|
|
|
113 |
tämän hanhen hartioille,
|
|
|
|
114 |
tämän kumpahan kukuille.
|
|
|
|
115 |
Puhko pellot penkeristä,
|
|
|
|
116 |
100 auo maat alaisin puolin,
|
|
|
|
117 |
päästä kullat kulkemahan,
|
|
|
|
118 |
hopeat vaeltamahan
|
|
|
|
119 |
tämän tyttären tyköhön ...
|
|
|
|
120 |
Pala tuli, pala taula,
|
|
|
|
121 |
105 pala rääsälin räpäle,
|
|
|
|
122 |
pala mieli nuorten miesten
|
|
|
|
123 |
(niinkuin turkkanen tulonen)
|
|
|
|
124 |
kuin tuima tuli palavi,
|
|
|
|
125 |
valkeainen valvattavi
|
|
|
|
126 |
110 tämän tyttären tyköhön ...
|
|
|
|
127 |
Oi Ristus Jumalan poika,
|
|
|
|
128 |
sytytä syän tulehen
|
|
|
|
129 |
ja vatsa varistumahan,
|
|
|
|
130 |
syänveret nureksimahan,
|
|
|
|
131 |
115 selkäsuonet soutamahan,
|
|
|
|
132 |
käet tänne käpyämähän,
|
|
|
|
133 |
mennä mielensä palaa,
|
|
|
|
134 |
sekä tulla tuohkuohon,
|
|
|
|
135 |
*kekälennä kiehkukohon*,
|
|
|
|
136 |
120 kuin turkka tuli palavi ...
|
|
|
|
137 |
Ota hiili hiiloksesta,
|
|
|
|
138 |
kivi kuuma kiukoasta,
|
|
|
|
139 |
(viisi hiiltä hiiluvata?),
|
|
|
|
140 |
kuusi kuumoa kiveä
|
|
|
|
141 |
125 syäntä sytyttämähän,
|
|
|
|
142 |
vatsoa varistamahan,
|
|
|
|
143 |
miesten mieltä kääntämähän,
|
|
|
|
144 |
miesten mielitiettäväksi ...
|
|
|
|
145 |
Nouse luontoni lovesta,
|
|
|
|
146 |
130 haon alta haltijani ...
|
|
|
|
147 |
Kisko kuotta korviltani,
|
|
|
|
148 |
sian nahkat silmiltäni,
|
|
|
|
149 |
päältäni pahat pakinat,
|
|
|
|
150 |
päälleni hyvät pakinat,
|
|
|
|
151 |
135 ylimäisnä ollakseni
|
|
|
|
152 |
alimaisna oltuani,
|
|
|
|
153 |
päälimäisnä käyäkseni
|
|
|
|
154 |
alimaisna käytyäni.
|
|
|
|
155 |
Kuninkaihen kultapaita,
|
|
|
|
156 |
140 herrojen hopea nauhat
|
|
|
|
157 |
päälleni pujottuohon,
|
|
|
|
158 |
valukohon varrelleni.
|
|
|
|
159 |
*Sukukunnan suuteluista*
|
|
|
|
160 |
sukukunnan suurimmaksi,
|
|
|
|
161 |
145 *heimokunnan herjehistä*
|
|
|
|
162 |
heimokunnan hempeäksi,
|
|
|
|
163 |
kansakunnan kaunihiksi,
|
|
|
|
164 |
kirkkokunnan kiihkeäksi,
|
|
|
|
165 |
*kasvoiltani kauneaksi,
|
|
|
|
166 |
150 silmiltäni sirkeäksi,
|
|
|
|
167 |
helmoiltani hempeäksi,
|
|
|
|
168 |
kuulusaksi kulmiltani,
|
|
|
|
169 |
rikosaksi rinnoiltani.*
|
|
|
|
170 |
Paras pappi kirkkossahan
|
|
|
|
171 |
155 sekä seurakunnassahan,
|
|
|
|
172 |
parempi minä sitäki.
|
|
|
|
173 |
*Luontoani nostattelen,
|
|
|
|
174 |
haltioa haastattelen,
|
|
|
|
175 |
vaikk' olen vaimoinen eläjä,
|
|
|
|
176 |
160 pantu naisten palkimilla,
|
|
|
|
177 |
naisten solmittu solilla.
|
|
|
|
178 |
Olin mieki musta ennen,
|
|
|
|
179 |
varsin vaimojen seassa,
|
|
|
|
180 |
kuin oli luoja laatinunna,
|
|
|
|
181 |
165 suuttununna suuri luoja.
|
|
|
|
182 |
Nostin lemmen liehumahan ...
|
|
|
|
183 |
tulipa metinen pilvi,
|
|
|
|
184 |
satoi mettä taivosesta,
|
|
|
|
185 |
mettä taivahan navalta.*
|
|
|
|
186 |
170 Päästä synty, päästä luonto,
|
|
|
|
187 |
päästä päällinen jumala,
|
|
|
|
188 |
päästä kolme Luonnotarta,
|
|
|
|
189 |
sitehistä, suutehista,
|
|
|
|
190 |
kylän kaiken kykkäröistä,
|
|
|
|
191 |
175 miesten mielistä pahoista ...
|
|
|
|
192 |
Nouse lempi lekkumahan,
|
|
|
|
193 |
kunnia kupahumahan,
|
|
|
|
194 |
neiti kuulu kuulumahan,
|
|
|
|
195 |
hyvä auer astumahan,
|
|
|
|
196 |
180 sulhaset surajamahan,
|
|
|
|
197 |
sormukset sorajamahan.
|
|
|
|
198 |
Nouse lempi lekkumahan,
|
|
|
|
199 |
kunnia kävelemähän,
|
|
|
|
200 |
nouse ilman nostamatta,
|
|
|
|
201 |
185 ylene ylentämättä,
|
|
|
|
202 |
jos on nuori nostajasi,
|
|
|
|
203 |
ylpeä ylentäjäsi.
|
|
|
|
204 |
Olipa piika pikkarainen,
|
|
|
|
205 |
kolmen sormen korkunainen,
|
|
|
|
206 |
190 pikkusen pituinen vaaksan.
|
|
|
|
207 |
Tuolle ei tullut sulhasia.
|
|
|
|
208 |
Nostin lemmen liehumahan,
|
|
|
|
209 |
kunnian kukoistamahan,
|
|
|
|
210 |
yli kuuen kirkkokunnan,
|
|
|
|
211 |
195 yli kappelin kaheksan.
|
|
|
|
212 |
Nouse lempi liehumahan,
|
|
|
|
213 |
kunnia kukoistamahan,
|
|
|
|
214 |
yli kuuen kirkkokunnan,
|
|
|
|
215 |
yli kappelin kaheksan,
|
|
|
|
216 |
200 *kekäleinä keikkumahan
|
|
|
|
217 |
yli seitsemän pitäjän,
|
|
|
|
218 |
läpi kaupunnin kaheksan.*
|
|
|
|
219 |
Sian nahka silmiltäsi,
|
|
|
|
220 |
koiran nahka korviltasi,
|
|
|
|
221 |
205 päältäsi pahat pakinat!
|
|
|
|
222 |
Naiaanpa nasanenätki,
|
|
|
|
223 |
juohetahan jormunaamat,
|
|
|
|
224 |
miks' ei siis sinua naia,
|
|
|
|
225 |
maan kukaista, suon kukaista,
|
|
|
|
226 |
210 kaiken kaupunnin kukaista,
|
|
|
|
227 |
vesiheinän hempeyttä,
|
|
|
|
228 |
kastekorren kauneutta,
|
|
|
|
229 |
makeutta mesimarjan,
|
|
|
|
230 |
ei naitu naintavuonna
|
|
|
|
231 |
215 kirkivuonna kihlattuna,
|
|
|
|
232 |
viety viimeissä kesänä.
|
|
|
|
233 |
Hei lempi, heräjä lempi
|
|
|
|
234 |
*tämän piian p[illun] päälle*,
|
|
|
|
235 |
tämän lapsen lantioille,
|
|
|
|
236 |
220 tämän peipposen perälle!
|
|
|
|
237 |
Nouse kiihko kiimasuosta,
|
|
|
|
238 |
häkärä häjyn perästä,
|
|
|
|
239 |
tallista orihin kiihko,
|
|
|
|
240 |
tamman kiihko tanhuasta,
|
|
|
|
241 |
225 lepiköstä lehmän kiihko,
|
|
|
|
242 |
kissan kiihko kiukahasta,
|
|
|
|
243 |
kasin pienen karsinasta,
|
|
|
|
244 |
penun pienen penkin alta.
|
|
|
|
245 |
Ei sitte sinä ikänä
|
|
|
|
246 |
230 josko ei tänä kesänä
|
|
|
|
247 |
lempi nousne liehumahan,
|
|
|
|
248 |
kunnia kukoistamahan.
|
|
|
|
249 |
Nouse lempi liehumahan,
|
|
|
|
250 |
kunnia kukoistamahan,
|
|
|
|
251 |
235 nouse nuorin nostamatta,
|
|
|
|
252 |
tervaköysin tempomatta.
|
|
|
|
253 |
Jos et nouse, niin mä noiun,
|
|
|
|
254 |
jos et kiihy, niin kiroan.
|
|
|
|
255 |
Taitin vastan varvikosta,
|
|
|
|
256 |
240 lempivastan liehautin,
|
|
|
|
257 |
otin vettä lähtehestä,
|
|
|
|
258 |
heiluvasta hettehestä,
|
|
|
|
259 |
pesemähän pienoistani,
|
|
|
|
260 |
pulmoista puhistamahan.
|
|
|
|
261 |
245 Tässä vastassa hyvässä
|
|
|
|
262 |
mi lie luku lehtilöien,
|
|
|
|
263 |
se on miestä katsomahan;
|
|
|
|
264 |
mi lie luku urpasien,
|
|
|
|
265 |
se lie luku sulhasien.
|
|
|
| |
36. veillä/*niillä*. 39. sorkka/*sormi*. 62.
mustat/*paska-*. 64. liinoihin/*paitoihin*. 68.
kukuntahan/[kuku]*ttelohon*. 70. [kuk]*u*[stos]. 80.
[mielit]*el*[täväksi]. 99. Puhko/[Puhk]*i*. 100. auo/*auto*.
118. [tuohkue]*ella*. 140. nauhat/*housut*. 179.
auer/[au]*vo*. 197. kukoistamahan/ *kupahumahan*. 201.
yli/*läpi*. 206. Naiaanpa/*on naitu*. 207. jormu/*jorpo*. 209.
Ensin suon - maan, järjestys muutettu numeroin. 212.
kastekorren/*svingel*. 214. nainta/*naima*. 215. kirki/*älskogs*.
221. kiihko/*trånad*; kiima/*parnings*. 224.
tanhuasta/*tanteresta*. 249. sulhasien/*kyrpä*[sien].
# Kokoonpano, jonka Lönnrot on ilmeisesti aikonut johdatuksineen julkaista.
Käsiala myöhäistä tyyppiä (1844-). Pääteksti keskellä, säelisäykset palstoilla
molemmin puolin. Aineksina ainakin Lönnrotin omia muistiinpanoja (VII5 4680,
4692, 4746-47, XV 672), lisäksi Ahlqvistin (VII5 4697, 4751) ja Polénin
(VII5 4664-4665) keräämiä pohjoiskarjalaisia tekstejä vuosilta 1846-1847.
Vaikuttaa myöhäisemmältä ja täyteläisemmältä kuin Lönnrotin ensimmäiset
luonnokset loitsu-editioon 1830-luvulla (Elias Lönnrot. Lönnrotiana 26 s. 58 ja
28 s. 98-99) ja miltei eeposmaiselta kokonaisuudelta verrattuna Suomen
Kansan Loitsurunojen (1840, 129-133) erillisiin teksteihin.
|