SKVR XV 423.

skvr15104230
Pohjois-Karjala — Ilomantsi
Lönnrot, Elias
1837

Types

1. Kertovat runot
└ 3. Paikalliset runot
 └ Köyhän miehen naimisesta suuresta suvusta

Metadata

COL: Elias Lönnrot.
ID: 423.
INF:
LOC: [Ilomantsi?]
OSA: XV
SGN: Lönnrotiana 24:21.
TMP: [1837-1844.]

     1  Tämä on virsi veisattava
     2  surunuotilla somalla,
     3  äänellä kansan kaunihilla.
     4  Ei ole kuultu kummempata,
     5  5 surkiampata sanottu,
     6  eikä nähty näillä mailla,
     7  tällä maalla mainittuna,
     8  Ilomantsissa isossa,
     9  jota kaikki katselepi,
     10  10 kyläkunta kummeksipi,
     11  maakunta mahittelepi,
     12  kuin on kuulunna kylässä,
     13  johu nousi Jormulassa,
     14  kumma kuulussa talossa,
     15  15 imehet isolla mäillä,
     16  suru suuressa tuvassa,
     17  kuin on kurja kulkenna,
     18  mies on pieni piuskuhtanna,
     19  kasakaksi kainu poika,
     20  20 joutununna Jormulahan.
     21  Sihen asti siivon poika,
     22  ettei saatettu sanoa,
     23  eikä kuulunna kukahek,
     24  eikä kennek keksinnä,
     25  25 vain kun joutu Jormulahan,
     26  kulki kuuluhun talohon,
     27  siinä siivosan pilasi.
     28  Matti mahtapi sanoa,
     29  ajatella ahkerasti,
     30  30 tuuman pistäpi Turunen:
     31  - Kennen keksinen minäi,
     32  kunka saanen kullakseni?
     33  Tyytynenkö tyttölöihin,
     34  vaiko leskiä lepytän,
     35  35 taivutellen Tatjanoita?
     36  Tuoll' ois raukalla rahoja,
     37  sekä huonolla hopiat,
     38  että riksit riiattavat,
     39  saatavat sataset markat.
     40  40 Leski on leppynnä lujasti
     41  sekä taipu Tatjanainen,
     42  mielly mieheen hyvään,
     43  antapi rahansa raukka,
     44  hopiansa huiskutteli,
     45  45 riksinsä riputtelepi,
     46  kyläsille kynnyksille,
     47  veräjille vierahille,
     48  tielle tietämättömälle.
     49  Saipa tuo sanoma tietä,
     50  50 heimokunnalle helisi.
     51  Tuosta suuttu suuret miehet,
     52  vihastunna on viisahatki,
     53  suku suuri suuttununna,
     54  suku suuresti surepi,
     55  55 akat alkapi sanoa,
     56  valitella vaimot nuoret,
     57  ämmät äänehen rupesi,
     58  paremmasti paapatteli:
     59  - Kummat kuuluvat parahat,
     60  60 helisevät heimostamme!
     61  Antanoo rahansa raukka,
     62  hopiansa huiskutellut,
     63  riputellut riksilöitä.
     64  Koverassa on kuulut vaimot,
     65  65 jotka saattavat sanoa,
     66  ajatella ahkerasti:
     67  - Kuinka kurjat kulkenemma,
     68  purkusäällä purjehimma,
     69  joutunemma Jormulahan,
     70  70 saisinpa sanoa tuolla,
     71  sekä pulskasti puhuisin,
     72  haukutella halvemmasti,
     73  riiteleisin rintavasti:
     74  Sukusi pilasit suuren,
     75  75 häpäsit häjyn tavalla.
     76  Mikä sult' on mielen vieny,
     77  kuka haikaran hajotti,
     78  koska ruotsihin rupesit,
     79  tyyvyit tyhjähän peräti,
     80  80 Mattiloille maanitella
     81  sekä tuumihin Turusen?
     82  Puhu leski puoleltansa,
     83  taitavasti Tatjanainen:
     84  - Kuin ei kuulunna kukahan,
     85  85 tällä mäillä maininunna,
     86  keksinynnä kempit poiat,
     87  täyty ruotsillen ruveta,
     88  Mattiloille maanitella,
     89  sekä tuumihin Turusen.
     90  90 Matill' on reki matala,
     91  kasakalla kaiat laiat,
     92  jolla vieähän vihille,
     93  kirkon luoksi kiiättäpi.
     94  Kesken on jäänyt kemppi kauppa,
     95  95 tyyty tyhjähän yritys,
     96  koska kulki kuulu miesi,
     97  ajanunn' on ahkerasti,
     98  kerkiästi kieltämähän,
     99  ensimmäissä estämähän.
     100  100 Matti mahtapi sanoa,
     101  ajatella ahkerasti,
     102  tuuman pistäpi Turunen:
     103  - Kun tulisi talvi taiten,
     104  eli kierä kerkiäisi,
     105  105 yrittäisin yksinäni,
     106  ettei kuulisi kukahan,
     107  kerkiäisi kieltämähän,
     108  ensimmäissä estämähän.
     109  Virkko leski vielä sitten,
     110  110 pakasi pahalla mielin:
     111  - Hätä häilypi minulla,
     112  käsissä käpiät neuot.
     113  En tieä minä polonen,
     114  mikä maaneepi mahassa,
     115  115 syämessä sylkyttäpi,
     116  liekkö poikanen povessa,
     117  vaikko lapsi lantehella.
     118  Ilost' on ikävä tullut,
     119  suru suuresta kisasta,
     120  120 mureheksi muuttununna,
     121  samasta sausta tuosta,
     122  samasta sausta tuosta,
     123  saatu surk[iat] sanomat,
     124  hätähuuto huikiampi.
     125  125 Matti maanitti rahani,
     126  hopiani huiskutteli,
     127  riksit riiasi minulta,
     128  ite jäänyt itkem[ähän],
     129  polonen pahalle mielin.
     130  130 Hyvät hylkivät minua
     131  eikä huoli huonommatkan,
     132  ei narri nainunna - -
     133  - - -
     134  kuin olla kovin koria.
     135  Vielä sitte viimeseksi
     136  135 varottelen vaimoloita,
     137  leskenä levännehiä,
     138  että neuon neitosia,
     139  typeriä tyttölöitä:
     140  Uotit, Palakat parahat,
     141  140 Nastot, Mariat matalat,
     142  Irot, Okahvet osaavat,
     143  Matrut, Katrinat katalat,
     144  Sohvit, Tatjanat tasaset,
     145  Annit, Varvanat vakaiset!
     146  145 Olkoon tämä opiksi,
     147  kiireheltä kirjotettu,
     148  Jormalassa jouvuteltu,
     149  kamarissa kaitasessa,
     150  taiten tehty Tatjanalta,
     151  150 leskenä levänneheltä,
     152  saet iltana isona,
     153  kahen tiiman tienohilla.
0. Otsikko käsikirjoituksessa. 123.-124. Säejärjestys ensin 124-123, muutettu numeroin. 150. yliv. leskeltä[[yliviiv.]]. # Rahvaanrunoja sisältävä vihko Elias Lönnrot. Lönnrotiana 24:21-28 näyttää kirjoitetun samalla kertaa siistillä vuosien 1836-44 käsialalla. Tekstit 21-27 paikallistuvat Ilomantsiin, viimeinen (28) Kuopioon. Sen alle L. on kirjoittanut: "Kuopio 10/IX 1837". Vihkon alussa lyijykynämerkintä: "alusta alkain, Liperissä Kuopio 10/IX 1837" (J. Krohnin tai Boreniuksen käsialaa?). Vihkon aloittava Tatjanan runo edustakoon tässä miesten hallitsemassa perinteenlajissa poikkeuksellista naisen ääntä.

Contains poems

KR 42:4985   62 %