| |
Tuulinen soutu. 1.-6. II-396-Dc ("blåste starkt med svidande"), I-1-Cb
("ostan blåste up och dref/drifver vågorna"), 10-Bc ("vågorne drefvo skeppet"),
1-Da ("vräktes på vågorne"). 7.-11. III-69-Cb ("man har rodt"), I-15-Ac
("aironissa - Anna satt och rodde - Paldamo"), 240-Cb, III-388-Dc ("gråter med
full hals"), I-9-Da ("ajaa ulos v.v."). 12.-19. II-140-Bb ("kände hans
manbarhet"), III-35-Dc ("på vida hafs rymden"), 216-Bb ("på de vida fälten"),
I-228-Ba ("Isaak är äldst"), II-384-Ac ("rådslog med - -"), 140-Bc ("löysi
sjellä - - stolttaste"), II-171-Ba ("ifrån hafs holmen").
# "Mahti-akka." 20.-28. II-140-Bc ("en myndig stor råda - - Mahti akka,
storrådig qvinna, musteri, maalina"), 384-Da ("går som snarast ut"), I-248-Ca,
III-252-Db ("hörde den klaga, qvida"). 24.-28. I-14-Ba ("den vördige
gumman"), II-187-Ca ("hvart bär det för dig?"), I-499-Ba, III-225-Ac ("hvart
gäller resan, j karlar?"), 99-Ca ("i anthropophagernes by"), 225-Ac, 224-Ab;
vrt. MF 45 ("kuontolaiset"), 59 ("troddes vara i Norrska Lappmarken").
# Luolan aarre. 29.-31. II-214-Ac ("en af mostrarne"), II-440-Bc
("hvadan fås pengar"), III-127-Ca ("si desint testiculi"). 32.-35.
I-228-Ba, III-268-Dc, 276-Aa ("svarade nog alfvarsamt, af myndig ton"),
II-151-Bb ("ansenlig vinst"). 36.-38. II-111-Ca ("l. l. ovella, smög sig
illistigt hastigt fram"), 102-Bc ("i de vräklingarnes grotta"), 104-Cb ("plåt
flijkarne blefvo alla"). 39.-44. II-302-Ab ("de hårda hällorne ibland
stenören"), II-302-Db ("hittade en gryta undan hällan"), 517-Aa ("en bandite"),
356-Ba, 146-Bc ("malkajen - gen.pl. Carel.", vrt. XV 100:5), 113-Da ("bakom,
innom 9. lås"). 45.-47. II-101-Dc ("ifrån sin taskbok, sit skrin"),
294-Ab, III-269-Bc ("agta för tiufvar").
# Riemukas paluu. 48.-49. Ks. säkeet 32.-33. 50.-51. II-145-Ca
("egit land behagar bättre"), II-182-Da ("suae silvae jucundiores").
52.-58. II-323-Dc, I-194-Cc ("lärfts hufvorne fläktade, fladdrade"),
II-423-Db ("vädret skakar, vaggar båten"), III-201-Da, 319-Da, I-177-Bb ("de
stimmande flägta"), 194-Dc ("för fram med sagta runckande vårt skepp").
# Runot 208-210. Juoksevat kyllä mielestäni runot jotensakki siinä
suunnassa, johon heitä tässä on laadittu, vaan ehkä toisessa juoksisivat
paremminki. (Elias Lönnrotin 28.2. 1935 Kalevalan esipuheeseen
sijoittama varaus.)
# Sen jälkeen kun Gananderin kalevala-mittaisesta sanakirjamateriaalista noin
95% oli löytänyt kontekstinsa joko Osmo Hormian väitöskirjan
sitaattiluetteloissa tai SKVR:sta tuttujen runotyyppien osasina, oli yhä
sijoittamatta pari-kolmesataa enemmän tai vähemmän varmaa sitaattisäettä.
# Tästä kaoottisesta ylijäämästä erottuu pari tilastollisesti suhteettoman
usein näkyviin tulevaa aihepiiriä: vaarallinen kaukomatka myrskyävän
veden taakse tai maitse Turjan (Lapin) tuntureille, eroottiset konfliktit
ehkä tulokkaiden ja alkuasukkaiden kesken, höysteenä karkeuksia tai
epätavallisia tehosteita ja jännitteitä: huovin huora, tolkuton humala,
sikolätin sodomia, puukkomies, ryövärien rahakätkö.
# Ylijäämähyytelöstä ynnä monikäyttöisistä yleiskliseistä olisi hahmotettavissa
joko yksi yhtäjaksoinen mutta tyyliltään horjahteleva odysseia, tai varovasti
edeten kymmenkunta suhteellisen kiinteää ja toisistaan riippumatonta tilanne-
ja repliikkiväläystä. Näiden vaihtoehtojen keskitietä kulkien on edellä
päädytty kolmeen hahmoltaan 'todennäköiseen' säekoosteeseen. Gananderin
hallussa oletetaan olleen ainakin kolme muuten tuntematonta, vaarallisista
matkoista ja/tai eroottisista konflikteista kertovaa sepitettä. Jonkinlaisena
Gananderin tavaramerkkinä on liitetty sekä Juomari ja siat että Laulu laulettu
Lapissa -runon päätännöksi G:n varmasti tai mahdollisesti tuntema epigrammi.
Menetelmä on sama, mitä G. viljelee Uudemmissa ulosvalituissa saduissa.
Vähin keinoin kummankin runon viesti syvenee G:n tarkoittamaan suuntaan.
Kysymysmerkit riittäkööt varoitukseksi lukijalle, joka vierastaa tämänasteista
palapeliä G:n ideain ilmi loihtimiseksi.
# Rekonstruktiot nojaavat ennen muuta säekohtaiseen lähdeselvitykseen.
Kristfrid on piilottanut pääteoksensa sana-artikkeleihin yllättävän paljon
tietoa ja luuloa siitä, mitä sitaattien taa kätkeytyy ja miten ne kytkeytyvät
yhteen. G:n ristiviitteiden ansiosta useat säeyhteydet ovat varmoja tai
todennäköisiä, eräät rohkeita arvailuja. Kriittisen lukijan on syytä pitää
Nytt Finskt Lexicon ylettyvillään.
# Juomari ja siat edustaa SKVR:sta muuten lähes puuttuvaa, antiikin
satiirikkojen suosimaa runomoraliteettia. Sen tunnetuin vastine Suomessa lienee
Aapon Seitsemän veljeksen 10. luvun lopussa kertoma "tarina siasta lammikossa".
Gananderin käytössä on ollut alkukantaisempi sodomistinen satiiri. Jos sitä
vertailee G:n muihin sitaattilähteisiin, pistävät silmään anonyymin tekijän
Raiskaus (XV 209) sekä eräät G:n oman satukokoelman piirteet (GSL 421-425,
382-384; esim. verbi hepsutan - hepsuttelen). Omat ja lähipiirin
julkaisemattomat sepitteet voivat yleisemminkin olla selitys SKVR-pohjalta
aukeamattomiin säesitaatteihin.
# Laulu laulettu Lapissa on lähimpänä itäsuomalaista kalevalasanontaa.
Saa vaikutelman, että kyseessä on aito matkakertomus vailla fantisointia.
Retkeläisten näköpiiri ilmaistaan reaalisin paikannimin: lähtökohtana "Savon
suuret vedet" ja "sorea Sotkamoi", matkan reittinä ja päämääränä "Pohjan pitkä
perä", Lappi eli Turja tuntureineen, porolaumoineen ja rantalaisineen,
kilpailevana mutta nyt sivuutettuna kaukotavoitteena Nokori eli Novgorod. Onko
kyseessä todella matkakumppanin muistoksi sepitetty nekrologi? Lönnrot on
saanut 1832 Nurmeksesta tietäjän varaussanat VII3 45, jota voisi pitää Laulu
Lapissa tehty -konstruktion lähimpänä vertauskohtana. Mutta myös hakusana
Wuoma -man. s. Lapp
&
Sotkam (III-353-Da) tarjoutuu
johtolangaksi G:n lähdemieheen. Säkeen "tuiman tunturin laelle" (209:26)
taustalla varmistuu yhdeksi Vienan ja Pohjanlahden rannikon yhdysmieheksi
jälleen Tsenan Petri Kettunen.
# Seikkailu Naisten maassa -runon taustalla saattaa olla muistikuvia
esim. Odysseuksen tai saagasankarien retkistä merentakaisiin naisten
hallitsemiin saariin, tai (luultavammin) muistumia esim. vanhan Väinämöisen
ynnä neitojen souturetkestä (1. jakso), Pohjan akan ja Väinämöisen
ensikohtauksesta (2. jakso), Pohjolan kivimäkeen kätketyn sammon noudannasta
> sota-aikana kätkettyjen rahojen löydännästä (3. jakso), jonkin
"historiallisen" sotarunon päätännöstä (4. jakso). Samporunoston monista
hämärtymistä tyypiltään lähimmäksi tullevat Taalainmaan VII5 10 ja Tverin
karjalaisten II 1277 (vrt. Kuusi 1978, 227).
|