| |
1.-2. II-367-Db ("jag gick då jag var liten, ung, i vall"), I-10-Ac
("och vallade får"). 3.-4. II-222-Cb, I-359-Db ("falckar ut").
5.-6. I-390-Dc ("bortskänkt, förlofvad"), II-222-Bb. 7.-8.
II-222-Bc, I-359-Cb. 9. II-319-Da. 10.-12. & lyhentämätön
kursiiviproosa < Porthan 1788/1873, 17 < 30.7.1788 Ruotsin kirjallisuus-,
historia- ja antikviteettiakademiassa pidetty esitelmä.
# Ennen julkaistuja tekstejä: Alopaeus 1-2 > XII 155-156; vrt. GSL
152, 457. Ortografialtaan, murteeltaan ja dialogirakenteeltaan melko
yhtenäinen, mutta SKVR XII:ssa kahtia jaettu nuorten (?riitti)laulu. Taidokas
sommittelija on punonut eri kansanrunojen elementeistä ainutkertaisen
kokonaisuuden. Annikaisen virren katkelma "kivet on kirja-dyynynänsi, veden
vaahdet vaippoinansi, paadet pään alaisinansi" (XII 156:26-28) tulee lähimmäksi
Laatokan-Karjalan ja Juvan laulutapaa (Enäjärvi-Haavio 1953, 257-258). Yljän
tai veikon näkyminen "alla linnan" ja "päällä linnan" samoin kuin pahan ja
hyvän kosiopaidan vertailu taas liittyvät lähinnä Ilomantsin, Pielisjärven,
Suomussalmen sekä läntisimmän Vienan traditioon (VII2 1299-1303, XII 169-177 ja
I2 1211-1215).
# Se että Gananderin ylettyvillä on ollut kolme itsenäistä mutta
varhaislähteissä eri tavoin yhdisteltyä toisintoa (XV 87, 88 ja XII 155)
ilmenee mm. kosijan eri omaisille antamien lahjojen vaihtelusta: isälle
sotioroisen / en stridshäst / culda culppin - äidille (mammalle,
ämollesi) maho(va)n lehmän & kultakupin / en Ko / hopia malljan -
veikolle veno punaisen / et par Oxar / sotahevoisen - siskolle
sinevä uuhi / en tacka / ei lahjaa - vävylle värjätty lusikka / ei
lahjaa / ei lahjaa - miniälle ei lahjaa / et stort spänne / vaskimaljan.
Säeparin "kävitkös minun kotoni, vajelsitkos vainioni" (1-378-Ba vrt. GSL 457)
lisäksi Ganander on siteerannut myös pohjalaisittain "vaelsikkos vainioni"
(III-241-Cc), "vaelsikkos vainioitzet" (III-241-Db) ja säkeen "Mitä teeskeli
isäni?" (III-137-Aa, vrt. GSL 457) lisäksi alkuperäisempää? savolaista muotoa
"Mitöä isäni teki?" (II-176-Ba, "Saw."). Runon varhaista suosiota todistavat
myös sen jäljet eräässä 1780-luvun häärunotekstissä (Kaikuja Hämeestä VIII s.
261-265 > IX1 27). XV 87 on lähinnä ilomantsilaista, XV 88 eräjärveläistä,
mutta XII 155 neljän Saw -viitteen mukaisesti savolaista perinnettä.
Vrt. Sarajas 1956, 238, 247, 263-266, 276; GSL 74-75, 152, 457; Kuusi 1969,
112-123.
|