|
|
1 |
[Aina muita muistelemma,]
|
|
|
|
2 |
arvoista ajattelemma,
|
|
|
|
3 |
[vaan ei tuota millonkana
|
|
|
|
4 |
suurta surmoa Jumalan]
|
|
|
|
5 |
- - -
|
|
|
|
6 |
5 pilarilla pistettihin,
|
|
|
|
7 |
hakattihin haltarilla.
|
|
|
|
8 |
Veri tippu Tirkatista,
|
|
|
|
9 |
hurme hunnu(i)lle lapatti.
|
|
|
|
10 |
Ej ollut sitä mätästä
|
|
|
|
11 |
10 (eikä vuorta corkeata,)
|
|
|
|
12 |
joka ej koskena kohissut.
|
|
|
|
13 |
Kaivettiin (Luojan hauta
|
|
|
|
14 |
yhdexän sylen) syvään,
|
|
|
|
15 |
(syli puolen kymenettä.
|
|
|
|
16 |
15 Sata rautaista oritta,
|
|
|
|
17 |
sata toinen rauvåtointa,)
|
|
|
|
18 |
sata mjestä mjekallista,
|
|
|
|
19 |
toinen sata mjekatoinda
|
|
|
|
20 |
[kiusasit] (kiviä surta),
|
|
|
|
21 |
20 [yhtä paatta] (vaivaelit)
|
|
|
|
22 |
[Luojan suuren] (suun etehen),
|
|
|
|
23 |
[Kaikkivallan k](asvon päälle).
|
|
|
|
24 |
[Päivyt armas au](ringoinen)
|
|
|
|
25 |
[lenti päätönnä kan](ana),
|
|
|
|
26 |
25 sijpipuolla siuvvotteli
|
|
|
|
27 |
[Luojan] haudan partaalle,
|
|
|
|
28 |
itkeä tuhueloopi,
|
|
|
|
29 |
äänehensä ällöttääpi.
|
|
|
| |
(Sulkeissa sanakirjasta puuttuvat mutta vanhassa G:n kopiossa säilyneet säkeet
- Z. Topelius 1222a 1:3 > XII 70, vrt. GSL 475-476 ja XV 69.) 1.-2.
I-23-Ab ("fåfänga - futilia"). [Vrt. Cajanus 1697 > Sarajas 1956, 92-93.
Vrt. myös I2 1105-05a, VII2 1082.] [3.-4. I2 1105.] 5.-6.
II-376-Ca ("stacks med spiut"), I-103-Ca ("altare"). 7.-8. III-154-Ba
("bloden dröp ned ifrån slöjjan"), I-208-Ba, 199-Bb ("- på kläderna"), II-24-Ab
("blod flöt ned, dröp på vifvan"). 9.-11. II-164-Ba ("det fans ej den
tufva"), I-434-Ca ("frusade, strömmade som en forss"). 12.-13. (??)
I-313-Cb, III-102-Ca ("diupt"). 15.-16. vrt. II-461-Ca ("Rauvvottomalla
hevosella, med en oskodd häst"). 17.-18. II-178-Ac&Bb ("svärd vid
sidan", "det andra hundrade utan svärd"). 19.-24. Säilynyt vain
Gananderin revityssä käsikirjoituksessa > Topelius 1222a 1:3. Säkeiden
täydennys hakasuluissa yleiskarjalaisen laulutavan (I2 1105, VII2 1093 ym.)
mukaan. 25.-28. III-42-Ca ("flächtade, flög med en vinga"), II-331-Ca
("til brädden af grafven"), III-174-Cb ("smått fnysande gråter"), 388-Dc ("grå
ter med full hals").
# A. R. Niemen selvityksen mukaan Z. Topelius 1222a:1:3 on Gananderin
1760-luvulla huomattavasti vanhemmasta käsikirjoituksesta kopioima. Olisiko
hänellä ollut Erik Cajanuksen väitöskirjassaan 1697 siteeraama runo, se jossa
"elegantissime" kerrotaan Kristuksen kärsimyshistoria (ks. Sarajas 1956, 92-93)
ja jonka Porthan (PF 361) sanoo kadonneen? Tähän viittaa paitsi viittaus
kärsimyshistoriaan (vrt. samaa kokonaisuutta edustava XV 80) myös
lähdekäsikirjoituksen ikä ja tekstin arkaaisuus verrattuna myöhempiin
kirjaanpanoihin (vrt. esim. Vilkuna 1953) sekä säe 2, jonka ainoa lähivastine
on Cajanuksen tekstissä. (Vrt. Krohn J. 1901, 115-117 ja Haavio 1950, 131,
jonka mukaan lähdekäsikirjoitus voi periytyä jo 1600-luvulta.) Gananderin
säkeestä 5, keskeltä runoa, alkavan kopion joka tapauksessa välitti Siikajoen
ylisen piirin nimismies Olaus Salov 1800-luvun alussa Topeliukselle, joka
nöyrästi anteeksi pyytäen julkaisi runojulkaisunsa 5. niteessä Vuokkiniemestä
itse saamansa 193-säkeisen "Paavin opin aikuisen pääsiäisjutun" (I2 1120).
Näyttää siltä kuin G. olisi jättänyt kopioimatta runoelman alku- ja keskijakson
sekä kätkenyt loppujakson harmittomasti pakanallisten Veneen veiston ynnä
Vipusen runon (XII 70) varjoon. Kopionsa loppuun G. on ikään kuin sillaksi
Luojan virren voittoisaan loppujaksoon liittänyt 9 säettä Ylösnousemusvirrestä:
XV 79:23-26 / 80:10-18. Sittemmin joku kiivashenkinen sensori näyttää
repäisseen kopiosta pois ristinkuolemaa kuvaavan kappaleen. Vain G:n sanakirja
on säilyttänyt joukon uniikkeja lisäsäkeitä ja kommentteja. Auringon itkun
kuvauksen G. näyttää saaneen vasta puhtaaksikirjoituksen loppuvaiheessa.
|