skvr13131000
Etelä-KarjalaJääski
Henttonen, A.
1935

Metadata

COL: KRK 123. Henttonen, A.
ID: 13100.
INF: J. Hämäläinen, 85 v.
LOC: Jääski, Mertjärvi.
OSA: XIII4
SGN: 154.
TMP: 35.

Hevosten surma.

Oli ennen tässä kylässä Peittomäki niminen talo. Talo oli rikas. Paljon karjaa ja hyviä hevoisia. Oli sitten toinen köyhempi talo. Toisen talon isäntä oli kademielinen rikasta kohtaan ja kadehti rikkaan hyvää onnea. Tapahtuipa sitten, että Peittomäen isännältä kuoli kolme hyvää hevosta saman aikaisesti. Hevoset olivat kartano-pellolla syömässä ja sinne kuolivat. Isäntä haki noidan taloon katsomaan hevoisten kuoleman syytä. Noita tuli. Meni talliin ja löysi tallin ovenpäältä noita-kalut, joilla hevoisten kuolema oli aiheutettu. Noita sanoi isännälle: - Tahtotko kostaa vahingon? - Isäntävastasi: - Kenelle minä kostan? - Enhän tunne edes vahingon aikaansaajaa. Noita sanoi: Jos tahdot, käy vihamiehesi, joka on hevoistesi kuoleman aiheuttanut, kolmena yönä syömässä hevosen raatoa. Kolmantena yönä, jos et sinä aja häntä pois, syö hän itsensä kuoliaaksi. Mutta jos tahdot häntä armahtaa, on sinun ajettava hänet pois, tempulla, jonka sinulle sanon. Isäntä vastasi: Olisi mukavaa nähdä, kuka on moisen ilkityön tekiä! .- Noita sanoi: Sen saat. Lähti kotiinsa. - Tuli yö. Noin kandestoista hetki. Silloin kuukki mies hevoisten haudalle ja kaivoi haudasta hevoisten lihaa. Toisena yönä uudistui sama näytös. Kolmantena yönä meni isäntä katsomaan, kuka öinen kuukkija oli ja havaitsi sen toisen talon isännäksi. Ei pitkiä puhellut. Potkaisi takapuolelle ja sanoi:
    3  - Mää koira kotiheis,
    4  omalle leipä kannikalleis!
Silloin luiden kalluuja lähti. - Ei ikinänsä silti rauhaa saanut, vaan aina tuskat tuntoa kalvoivat.