skvr13128270
Etelä-KarjalaJääski
Henttonen, A.
1935

Metadata

COL: KRK 123. Henttonen, A.
ID: 12827.
INF:
LOC: Jääski, Mertjärvi.
OSA: XIII4
SGN: 153.
TMP: 35.

Noidat.

Oi, Te Pellonharjuiset. Te, sukuni suuret miehet. Mikä oli se, johon ette te pystyneet? - Mikä oli se, jonka toiset tekivät ja te ette? Te sukuni suuret miehet! - Te varastitte kirkosta alttarin veren. Siitä teeren kuvaisitte. Eivätkö teeret kuville lentäneet? - Te hostian seinälle löitte. Siihen pyssyllä tähtäsitte. Vapisiko kätenne, kun rusifiksi suruisen katseensa seinältä puoleenne loi? - Te empimättä ammuitte! Menikö luoti harhaan? Ei. Ei teillä silmä pettänyt, ei käsi vavissut, te sukuni suuret. Te kuutamo yöt penkin risteyksissä nukuitte, kun revot rautoihinne juosta rellestivät. Te tiesitte, milloin repo rautoihin meni, te tunsitte sen. Te katsoitte kirkonmenot vainajain. Jos käärme jalkaanne pisti, te sille vain nauroitte ja sanoitte:
    3  - Ompa puuta purraksennne,
    4  pajun juurta pannaksenne. -
    5  Jos nyt lihaa livuitte,
    6  miehen martoo maistelitte.
    7  5 semp on syttä suuhun saitte,
    8  min on miestä maistelitte.
    9  Semp on likaa livuitte,
    10  min lihaa lipua mielit,
    11  noian hiiessä noetun.
Kuka oli se, joka oppiinne uskalsi, kun yöksi kojuun (?) neuvoja saamaan neuvoitte? - Siellä menningäiset, nuo hiiden harmajat haamut opettajina oppia oppilaillenne osoittivat. Sai sieltä sanoja sata, tuhat virren tutkelmata. - Sai jos osasi ottaa. Osasi ja uskalsi. Eivät kaikki uskaltaneetkaa. Pakoon pötkivät, kun pahan näkivät - -. Te uskalsitte ja te teitte, sitäkin, mitä ei tee pojat puoletkaan. Te sukuni suuret! - Te panitte korttipakan alttarille ja rahat pelaajain tulivat, tulivat teille, kun niiten oli tultava. Te kutsuitte pirun korttipeliin korvaanne kuiskimaan. Te tiesitte vihan taian. Te tiesitte lemmen lunnaat. Te Pellonharjun suku. Te Minun sukuni suuret miehet.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems