Yksi entisajan joululeikeistä oli nauriisilla olo. Sitä leikittiin
seuraavalla tavalla:
Leikkijät asettuivat ryhmässä istumaan keskelle lattiaa, yhden mennessä
johonkin nurkkaan, ja tuota nimitettiin "varkaaksi", yhden ollessa "emäntänä".
Emännällä oli pitkä seiväs, esim. suksisauva. Sauvaansa maahan lyöden hän
asteli ympäri naurismaansa hokien:
4
Tien, tien aitaa
5
kultasella, kurikalla,
6
vaskisella vasaralla.
Sitten hän nosti sauvansa päänsä yläpuolelle vaakasuoraan ja kysyi:
8
"Hyppääks varas nuoi yllää?"
Kun joku leikkijöistä vastasi:
10
5 "Ei hyppää".
meni hän rauhassa nukkumaan "kotiinsa", jonnekin penkille. Nyt tulee varas,
ottaa pari naurista ja vie ne kotiinsa. Sitten hän menee emännän luo
huutaen:
12
"Emäntä, emäntä, pääs pallaa,
13
taikinais happanoo
14
ja härkä o pellos!"
Säikähtäen karkaa emäntä ylös ja menee katsomaan naurismaataan. Huomattuaan
naureita vähentyneen hän huokaisee:
16
"Kaikkei parraat nauriit o varas vient."
Sitten hän lukitsee halmeensa uudelleen ja menee kotiinsa nukkumaan. Sen
jälkeen toistuu sama näytelmä uudelleen. Mutta kun varas onkin kolmannella
kerralla vienyt kaikki nauriit ja menee emäntää härnäilemään liikaten toista
jalkaansa, tokaisee emäntä:
18
10 "Milläs asioil sie tääl liikut
19
ja mis sie oot jalkais särkent?" -
20
"Siu naurismaa-aitaa kavutes",
sanoo varas ja lähtee juoksemaan.
22
"Vai sie ne nauriit veitkii",
sanoo emäntä ja lähtee ajamaan takaa, ja tavattuaan lyö useita kertoja
kädellään.
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted
alignment algorithm
(Janicki, 2022)
on sequences of verses.