skvr13014580
Etelä-Karjala — Sakkola
Reinholm, H. A.
1849
1 | Vääräkoskella vähällä, | |||
2 | Siell ol vaivaiset vahingot, | |||
3 | Aamu-aurinko ihana, | |||
4 | Läpi lasin leimahtaa. | |||
5 | 5 Kissa kirnuun putos, | |||
6 | Pökkähäntä pyörtimeen, | |||
7 | Mauru maitoastiaan. | |||
8 | Emänt ennätt sannoo: | |||
9 | "Etkös nyt älly äiti, | |||
10 | 10 Mikä on kum̄a kirnussais?" | |||
11 | Äsken äitiki älysi, | |||
12 | Kohta korvista lokasi: | |||
13 | Vilhelm tuo sitt vitsa tänne, | |||
14 | Millä mä kum̄a kuritan! | |||
15 |
15 Varpull ol vania1 al. = tarkka. vaimo,
|
|||
16 | Kiels kum̄an kurittamast. | |||
17 | Kyll ton kynnetki virruit | |||
18 | Takaperin tullessa. | |||
19 | Tuolt on tuomonen tulloo; | |||
20 | 20 Tule tänne tuttu miesi, | |||
21 | Onk siun kermaista halluis, | |||
22 | Puuttuk siulta putrosärvin? | |||
23 | Viell mä annan viimeisenki, | |||
24 |
Kilapoip2 happanee liiaksi. se kirnussai,
|
|||
25 | 25 Mätänöö se männän alla. | |||
1
al. = tarkka. 2 happanee liiaksi. |