|
|
1 |
Koristelin velloani
|
|
|
|
2 |
punasuilla rukkasilla,
|
|
|
|
3 |
varsin valkeilla sukilla,
|
|
|
|
4 |
kirjavilla kintahilla;
|
|
|
|
5 |
5 luulin kirkkohon menevän,
|
|
|
|
6 |
luulin kirkosta tulevan,
|
|
|
|
7 |
hän vaan nartsi naimateitä
|
|
|
|
8 |
sekä komsi kosioteitä.
|
|
|
|
9 |
Tuli tuimana tupahan,
|
|
|
|
10 |
10 pöyhkiänä pöyän päähän,
|
|
|
|
11 |
pani pöyälle hattunsa,
|
|
|
|
12 |
hanskat hattunsa päälle,
|
|
|
|
13 |
itse kävi itkemähän.
|
|
|
|
14 |
Emo v[asten] v[astaeli]:
|
|
|
|
15 |
15 "Mitäs itket, poikueni,
|
|
|
|
16 |
nuorempaiseni nurajat?"
|
|
|
|
17 |
Veikko v[asten] v[astaeli]:
|
|
|
|
18 |
"Ei tule tytöt minulle,
|
|
|
|
19 |
ei heläjä helmikaulat,
|
|
|
|
20 |
20 ei soriat solkirinnat,
|
|
|
|
21 |
meill' on äiän siskoloja,
|
|
|
|
22 |
paljon paioteltavia,
|
|
|
|
23 |
paljon paitoja pitävät,
|
|
|
|
24 |
enemmän sinihameita."
|
|
|
|
25 |
25 Emo mielen mielehensä:
|
|
|
|
26 |
Nousi aamulla varahin,
|
|
|
|
27 |
emo vei tytöt vesille,
|
|
|
|
28 |
kantoi tytöt kaivosuolle.
|
|
|
|
29 |
Läksi velloni kosihin;
|
|
|
|
30 |
30 tulivat tytöt hänelle,
|
|
|
|
31 |
h[eläjivät] h[elmikaulat]
|
|
|
|
32 |
ja soriat s[olkirinnat].
|
|
|
|
33 |
Tuotihin emolle miniä,
|
|
|
|
34 |
mieli-m[iniä], kieli-m[iniä].
|
|
|
|
35 |
35 Pantiin kangas kankahille,
|
|
|
|
36 |
kangas istui viikkokauen,
|
|
|
|
37 |
istui viikon, istui kaksi,
|
|
|
|
38 |
kohta kolmatta rupesi.
|
|
|
|
39 |
Kangas heittäi kielillensä,
|
|
|
|
40 |
40 kävi kangas kävelemähän:
|
|
|
|
41 |
"Viekää minuakin vesille,
|
|
|
|
42 |
kantakaate kaivosuolle!
|
|
|
|
43 |
Siell' on kultaiset kutojat,
|
|
|
|
44 |
hopiaiset helskyttäjät."
|
|
|
|
45 |
45 Emo mielen mielehensä.
|
|
|
|
46 |
nousi aamulla varahin,
|
|
|
|
47 |
meni meren rantaselle,
|
|
|
|
48 |
kilkutti meren kiveä,
|
|
|
|
49 |
kolkutti korennan päällä:
|
|
|
|
50 |
50 "Tulkaa tänne, tyttäreni,
|
|
|
|
51 |
nuorimpainen, vanhimpainen
|
|
|
|
52 |
ja kerran keskimäinen!
|
|
|
|
53 |
Tule vanhin tyttäreni
|
|
|
|
54 |
kutomahan kangastani!
|
|
|
|
55 |
55 Tule nuorin tyttäreni
|
|
|
|
56 |
pesemähän pöyteäni,
|
|
|
|
57 |
lattia lakasemahan!"
|
|
|
|
58 |
Sanoi vanhin tyttärensä:
|
|
|
|
59 |
"Kutokohon miel'miniä!"
|
|
|
|
60 |
60 Sanoi kerran keskimäinen:
|
|
|
|
61 |
"Lypsäköhön miel'miniä!"
|
|
|
|
62 |
Sanoi nuorin tyttärensä:
|
|
|
|
63 |
"Laiskohon mieli-miniä!"
|
|
|
|
64 |
Neitoset kutittelevat
|
|
|
|
65 |
65 Kaivosuolla ollessansa:
|
|
|
|
66 |
"Kutt'on, kutt'on mun emoni!
|
|
|
|
67 |
enkös mie emo sanonut,
|
|
|
|
68 |
tulee tarvis tyttöjä,
|
|
|
|
69 |
jos ei muulloin niin kesällä,
|
|
|
|
70 |
70 kolme kiirett' on kesällä,
|
|
|
|
71 |
yks' on helle heinän lyöntä,
|
|
|
|
72 |
sitten rukihen rutina,
|
|
|
|
73 |
sitten kaunis kauran niitto."
|
|
|
| |
|