| |
Annikki.
|
|
| | Ol vaimo ja hanel ol kaks lasta, tyttö ja poika. Hää kampais sen tyto paäta
ja haa ai sano jot: "vieläks tuo miu tyttöi tuop marjoi vai männööt emo vaivat
hukkaa?" Ni Annikki sano: |
|
|
|
3 |
"Jos miust kasvaa kaunis neiti,
|
|
|
|
4 |
ni viel mä vaali vanhempai,
|
|
|
|
5 |
laita viijet villavaipat,
|
|
|
|
6 |
paijat laita palttinaiset,
|
|
|
|
7 |
5 uuet sukat suilahuta.
|
|
|
|
8 |
Siit ku mä vartu vanhemmaks,
|
|
|
|
9 |
lähe marjaa mammallei,
|
|
|
|
10 |
vanhemmalle vaapukkaa."
|
|
| | Haa man sit marjaa ja |
|
|
|
12 |
toi puoloi putina,
|
|
|
|
13 |
10 vai verra vaapukkoi,
|
|
|
|
14 |
aski kanne karpaloi.
|
|
| | Emo syöp ja kiittelöö niit, |
|
|
|
16 |
noita marjoi makeita.
|
|
|
|
17 |
Noista tyyty, noista tayty,
|
|
|
|
18 |
noista tauinki tapasi.
|
|
| | Hää tul niist kipiäks ja |
|
|
|
20 |
15 läsi vuue vuotehes,
|
|
|
|
21 |
kaksi alla kattehes.
|
|
| | Siit näät hää ku nii kauva läsi: |
|
|
|
23 |
jo alko liha märätä,
|
|
|
|
24 |
pois pohkeet loheta.
|
|
| | Anni läksi |
|
|
|
26 |
siit noijille kyläle,
|
|
|
|
27 |
20 astu arvatietäjälle:
|
|
|
|
28 |
noijat kuoleva sannoit,
|
|
|
|
29 |
arpojat emo parata.
|
|
| | Hää viipyki siel viikkokauve. Hää sano: |
|
|
|
31 |
"Mie viivyi viikkokauve,
|
|
|
|
32 |
Tule mä noijilt kylalt,
|
|
|
|
33 |
25 astu arva tietäjält."
|
|
|
|
34 |
Jo ol veikko vestämäs
|
|
|
|
35 |
kultase kuja takana.
|
|
| | Hää sit veljeää |
|
|
|
37 |
puhutteli, lausutteli:
|
|
|
|
38 |
"Mitä se vestät, veljuuvei?
|
|
|
|
39 |
30 Vestät sie sotavenettä,
|
|
|
|
40 |
sotakaarta kalkuttelet
|
|
|
|
41 |
vai sotalaiva laitapuita?"
|
|
| | Vel sano, jot: |
|
|
|
43 |
"En veistä sotavenettä,
|
|
|
|
44 |
sotalaivaa en laitapuita,
|
|
|
|
45 |
35 sotakaarta en kalkuttele;
|
|
|
|
46 |
vestä emole elotuppaa."
|
|
| | Hää tek kirstuu. Ja siit Anni istaht siit maaha - |
|
|
|
48 |
Hää käi maaha istumaa;
|
|
|
|
49 |
alko siit itkemää:
|
|
|
|
50 |
"Voi mie polone piika,
|
|
|
|
51 |
40 ko en olt laps laulamas,
|
|
|
|
52 |
lässä henge lähties'.
|
|
|
|
53 |
Miul ois olt virttä viisi, kuusi,
|
|
|
|
54 |
sata seitsemä sannaa
|
|
|
|
55 |
emole evääksi panna,
|
|
|
|
56 |
45 tuonelaa tullessaa."
|
|
| | Hää istu maas ja |
|
|
|
58 |
itki(n) päivä, itki(n) toise,
|
|
|
|
59 |
kohta kolmanne aloti.
|
|
|
|
60 |
Siit mä miiti mielessai,
|
|
|
|
61 |
kuhu kurja joutune?
|
|
|
|
62 |
50 Siit mä siirryi sinne maale,
|
|
|
|
63 |
mis miu pantii paimeneks
|
|
|
|
64 |
kaitsemaa talo kanoja,
|
|
|
|
65 |
vasikkoija vaalimaa.
|
|
|
|
66 |
Lasi mä kanat kauramaaha,
|
|
|
|
67 |
55 vasikkaiset varvikkoo,
|
|
|
|
68 |
lehmät kuivale ketole.
|
|
|
|
69 |
Tuost vihastu vieras äiti;
|
|
|
|
70 |
laitto miu kurja kulkemaa,
|
|
|
|
71 |
einettäini etsimää.
|
|
|
|
72 |
60 Siit mä kulji kuutamas;
|
|
|
|
73 |
siit jouvui suurele merele,
|
|
|
|
74 |
istahi vesi kivele.
|
|
|
|
75 |
Siin mä itki iltaseks:
|
|
|
|
76 |
voi polone päiviäi!
|
|
|
|
77 |
65 jos mä vieräsi vettee,
|
|
|
|
78 |
pääsisi päivist pahoist.
|
|
|
|
79 |
Musta o vesi meres,
|
|
|
|
80 |
aallot kahta kauhiammat.
|
|
|
|
81 |
Ilahuti itsijäi,
|
|
| | jot: |
|
|
|
83 |
70 Soriastpa sorsatki uivat,
|
|
|
|
84 |
mere kaatrat kaakattavat.
|
|
|
|
85 |
Tuli aalto, aika laine,
|
|
|
|
86 |
otti Anniki kivelt.
|
|
|
|
87 |
Siit aleni Anni mieli
|
|
|
|
88 |
75 uiessa vilua vettä.
|
|
|
|
89 |
Siit mä miiti mielessäi(ni)
|
|
| | jot: |
|
|
|
91 |
lauloi enne lapsempana,
|
|
|
|
92 |
piipatteli pikkaraisna,
|
|
|
|
93 |
helähyti heinäsuolla
|
|
|
|
94 |
80 emo karjaa kaitsemassa.
|
|
|
|
95 |
Nyt mä laula lainehille,
|
|
|
|
96 |
kaitse tääl mere kaloja.
|
|
|
|
97 |
Siit mä miiti mielessäi(ni)
|
|
| | jot: |
|
|
|
99 |
Jos mie viel vesistä pääse,
|
|
|
|
100 |
85 jos miu kätteini kävisi
|
|
|
|
101 |
sekä sormeini sopisi,
|
|
|
|
102 |
ni viel mä laulut laittelisi
|
|
|
|
103 |
suruiselle Suomemaale.
|
|
|
|
104 |
Siit mä miiti mielessäi(ni):
|
|
|
|
105 |
90 Jos se luoja tuule tois(i),
|
|
|
|
106 |
laittais laivoi merelle,
|
|
|
|
107 |
a ku se sattuis Saare luokse,
|
|
|
|
108 |
a ku käisi ankkurii.
|
|
| | Ja luoja laittoiki siit näät suure tuule ja |
|
|
|
110 |
laiva lilliki merele
|
|
|
|
111 |
95 se sattuki Saare luokse,
|
|
|
|
112 |
Saare luokse luo'o pääle.
|
|
| | Laiva käiki ankkurii siin luo'o pääle ja lask sen ankkuri vettee. |
|
|
|
114 |
Anni ankurii tapaiski
|
|
|
|
115 |
ankkurissa luo'o pääle.
|
|
|
|
116 |
Siint samosi Saare luokse,
|
|
|
|
117 |
100 Saare luokse rintehesse
|
|
|
|
118 |
ja istahi vesikivele
|
|
|
|
119 |
vesikoppa kourassai(ni),
|
|
| | toi sieltä ve'est kive tullessaa: |
|
|
|
121 |
kivikoppane kätessä.
|
|
|
|
122 |
Vieretti vetestä kive,
|
|
|
|
123 |
105 otti sen kopa koprastaa;
|
|
|
|
124 |
tako siint kivise taulu,
|
|
|
|
125 |
kivikirjaimet sivule.
|
|
|
|
126 |
A ku sattuut saarelaiset,
|
|
|
|
127 |
saavat laulut laitelluiksi
|
|
|
|
128 |
110 kylä laste laululoiks.
|
|
|
|
129 |
Vaalikoot hyö vanhempansa.
|
|
| | Siit Anni vierähti vettee ja |
|
|
|
131 |
Annist kaloja kasvo
|
|
| | viel siihe saaree |
|
|
|
133 |
Saare luokse rintehessee
|
|
|
|
134 |
tuhealle tuome alle,
|
|
|
|
135 |
115 katajasse mustat marjat.
|
|
|
|
136 |
Niistä saivat saarelaiset
|
|
|
|
137 |
ikujuoma itsellee.
|
|
| | Sit hää sano: |
|
|
|
139 |
"Nyt mä lauluni lopeta;
|
|
|
|
140 |
tuos o muisto muilleki
|
|
|
|
141 |
120 Anni kurja kuolemast."
|
|
|
| |
|