Metadata

COL: Meriläinen, H.
ID: 6718.
INF: Kaisa Keränen, 72 v. Kuullut äidiltään [?] Puolangalla.
LOC: Piippola.
OSA: XII2
SGN: II. 1700.
TMP: -90?

Laskijaisena emäntä tekee kotaan keittosijalle kaikista puusta tulen, mitä vaan tietään poltettavan; siihen koukkuun panee sen tulen päälle kiikkumaan tyhjän paan; siihen panee suoloja; niitä vanhalla hierismellä ja vanhalla kapustalla hämmennetään ja sanotaan:
    2  Maa on kuin rauta,
    3  Taivas kuin kupari,
    4  Kaikki minun karjani,
    5  Kuulkoot minun ääneni.
Sitten pata otetaan pois tulelta ja kierretään kolmasti vasemen jalkansa ympäri, ja sitten pannaan ne suolat talteen kesäksi. Niitä pietään koko kesä ottosissa. Kiristorstaina annetaan niitä suoloja jokahiselle talon elukalle, niin karja pysyy kesällä yhessä. Kuulevat emännän kutsunnan ja pysyvät terveinä kuin rauta.
Siihen pataan pitää sittä lämpymällä panna iltaskeitto, ja sen keiton tähteitä pitää viijä maanhaltialle.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems