SKVR XII2 5744.

skvr12157440
Pohjois-Pohjanmaa — Muhos
Meriläinen, Heikki
1888

Types

6. Loitsut
├ 05. Tautiloitsut
│ ├ Leini
│ └ Loukkaustauti
└ 16. Syntyloitsut
 ├ Leinin synty
 └ Loukkauksen synty

Metadata

COL: Meriläinen, H.
ID: 5744.
INF: Kertoi Matti Merelä, 60 v. Alavuotan talossa Kiimingin rajalla. Kuullut Heikki Kylmäseltä.
LOC: Muhos.
OSA: XII2
SGN: 11.124.
TMP: -88.

Leini tahi toisella nimellä loukkaus ja lentotauti on semmoinen tauti, joka lentää ilmassa kuin pieni jouhen palanen ja nenässä kuin pieni veriherne, ja kuin sattuu ihmiseen, niin johohon kohti se käypi, niin siihen tulee ajos. Se on kuin tavallinen ajos, vaan päässä on musta pieni pilpero. Parannetaan: otetaan kivestä jäkälätä, pajasta rauvan siluja, kosken pohjasta kiven mujusia. Ne hienonnel[I]aan kahen kiven välissä hienoksi, pannaan veteen, hämmennetään sotamiekan kärellä ja luvetaan, että:
     2  Terve, terve, terve, sinä Jeesuksen Ristuksen pyhä korkia nuolen kantaja, terve sinäkaunis pehmonen, kuin villa punanen,
     3  5 lieminä kevätkaritsan, terve kuin
     4  kuin[!] aurinko, kuu ja tähtöset!
     5  Antti Joopus, pellon poikn,
     6  Maan mahtava isäntä,
     7  Sääs⌈t⌉iä, päästeliä,
     8  10 Kylän kylmistä kiroista,
     9  Nuorten miesten nuoliskoistu,
     10  Tule, päästä tämäkin päästö,
     11  Tule, jaksa tääkin jakso!
     12  Jos sinä otat multa henken
     13  15 Ja viet tuskin tuonelaan,
     14  Ennen aikoja alennat,
     15  Sen sinä viimen tunnustat,
     16  Taivaan kuulusan kuniüka.ii:i.
     17  Jalon Jumalan pyhän,
     18  20 Templin harjalla hyvän,
     19  Luona Jortanin jocn,
     20  Pyhän virran partahalla.
     21  Lijassa2
|Lika| : Lijassa.
 Leini synty,
     22  L⌈o⌉ukkau lohi kivellä.
     23  25 Sal'a''moonin portto vaimo
     24  Istui kivellä kerran,
     25  Harjaeli hapsijansa
     26  Harjalla hopeapäällä.
     27  Harjasta hopeapäästä
     28  30 Katkesi karas piikkincn,
     29  Putosi helmahan huoran,
     30  Polville verisen vaimon,
     31  Verikintun kintereille.
     32  Sep on potkasi vetehen,
     33  35 Koskehen lutisen karvan.
     34  Koski sen karille kantoi,
     35  Loip on rannan hiekkaselle
     36  Tuulen tuuviteltavaksi,
     37  Päivän lämmiteltäväksi,
     38  40 Aurinkon ani hyväksi.
     39  Siinä on sykk⌈ö⌉ syntynynnä,
     40  Sukeununna miehen surma.
     41  Siitä tuulehen tunkeksen,
     42  Levahtihe lentämään
     43  45 Surmaksi jalon suvun,
     44  Ristikansan kauhiaksi.
Sittä annetaan sitä vettä suuhun ja pestään sitä kipeätä paikkaa, luvetaan manauslukuja, manataan sotatanterelle:
     46  Tuonne ma sinua manaan
     47  Suurille sotakeoille,
     48  Miesten tappotanterille j.n.e.
Ja tuuliin:
     50  50 Jospa lienet taivahalta tullut
     51  Tuulen tietä myöten,
     52  Nouse taasen taivahalle4
Säkeen jäljestä pyyhitty: tuonne ilmoille ylene.
     53  Poutapilvien perille
     54  Kautta kuun, alatse päivin j.n.e.
Manataan:
     56  55 Mene tuonne, kunne käsken,
     57  Mene myrkkynä manalle,
     58  Tavoin toisin tuonelahan,
     59  Noille tuonelan tuville j.n.e.
1 Sanan edestä pyyhitty pois: terve kuin.
2 |Lika| : Lijassa.
4 Säkeen jäljestä pyyhitty: tuonne ilmoille ylene.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

SKVR XII2 5747. 12 %

Contains poems

SKVR XII2 5485.   66 %