skvr12150380
KainuuPaltamo
Härkönen, A.
1860

Metadata

COL: Härkönen, A.
ID: 5038.
INF: Melalahden kylä. Antti Heikkinen.
LOC: Paltamo.
OSA: XII2
SGN: 10.
TMP: -60.

Käärmehen puremaan syntyruno.

    2  Kuinka sillon lauletahan,
    3  [Kuinka] kujerretahan,
    4  Kun keärme käsille käypi,
    5  Mato sormille soluvi?
    6  5 Moa sinä, moa minä -
    7  Moa meistä kumpanenki;
    8  Min' oon puussa, sinä moassa.1
Ei muka liiku, niin lumottaissa (kerääjän selitys).
    9  Kullan karva, kellan karva,
    10  Sinerväisen sirkun rinta,
    11  10 Karva kaiken ilmallinen.
    12  Koht' on karvasi kateltu,
    13  Kaikki on karvasi kateltu, -
    14  Jos en karvojas katellu.
    15  Vill' on suusi, vill' on peäsi,
    16  15 [Vill' on] viisi hammastasi.
    17  Juovos viinana vihasi
    18  Läpi purstosi punaisen!
    19  Kun ei siitä kyllin liene,
    20  Ite turvu tuskihisi!
    21  20 Halakia paha kaheksi,
    22  Lempo neljäksi repiä,
    23  Jos et tulle tuntemahan,
    24  Hoavojasi haistamahan!
Kun joskus niin tapahtuu, että madon jälki kiiruusti pöhettyy, sanoi silloin pitävän itse pahantekiäkin tulla puheille "ja tuleekin se häjy, jos vain on vielä eleillä", oli sanansa. Vaan silloin kuin tuskat alkavat lakata ja ajettumus-into masentua, silloin on "konna" kuollut vihan tuskihinsa; se tapahtuu muka silloin, kun pahantekiä on jonkun lähettämä, "syönnyttämä". "Paninpa hänen koiran kotihinsa" - pöyhisteleiksen poppamies ivastellen. - "Onpa mulla musta koira, jolla syötän syöttäjäni", (kärme) eli joku muu paha elävä.

1 Ei muka liiku, niin lumottaissa (kerääjän selitys).

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems