| | VII. VÄINÄMÖINEN; qui Äinemöinen AGRICOLAE l. c. audit, de Tavastorum
diis canenti: Äinemöinen wirdhet tacoi, h. e. Äinemöinen carmina
fabricavit, ab eo ut rei Poëticae tantum praefectus commemoratur. Sed
ille non modo Apollinis loco nostris fuit per totam Finlandiam cultus,
Poëtas Runas suas sive Carmina componere docens, (cujus igitur opem haud
raro invocant), Musicae primus auctor, itemque eruditioni, si qua hic fuit,
ingeniique culturae, benignam praestans operam; sed longe omnino ampliorem
habuit provinciam. Cfr. nuper dicta, not. (b). Lyrae quidem (quae
Kandele nostris) inventionem, disertis verbis vetusta carmina illi adscribunt,
ac miram ejus hoc instrumentum tractandi peritium, non secus ac Graeci Orphei
artem, celebrant. Ignem etiam ab eo in terram primum esse delatum, eadem
carmina innuunt; quae Navium etiam aedificandarum insignem fuisse
artificem, perhibent. Una cum socio suo Ilmarinen fulminis potentem
fuisse, vel hi versus docent, supra jam allati: |
|
|
|
2 |
Iski tulta Ilmarinen,
|
|
|
|
3 |
Välkytteli Väinämöinen.
|
|
| | Quae pluribus deinde verbis exponuntur, mythicisque nugis adornantur;
ignis sc. natales, hoc ipsum carmen exhibet. Contendere cum eo ausum
deum Jouckavainen, juvenem, (quare semper appellatur nuori,
adolescens), severe punivit; de quo certamine plura commemorant carmina
vetusta. Sequens vel ideo apposuisse juvabit, quod potentiam Väinämoinis
simul adumbrat, atque adeo totius terrae formationem ei adscribere videtur: |
|
|
|
5 |
Ennen vanha Väinämöinen,
|
|
|
|
6 |
Ja tuo nuori Jouckavainen,
|
|
|
|
7 |
5 Tulit tiellä vastuxuta:
|
|
|
|
8 |
Aisa aisahan takisti,
|
|
|
|
9 |
Vembel tartui vembeleseen.
|
|
| | Tum Jouckavainen, juvenili arrogantia elatus, dixit: |
|
|
|
11 |
Se nyt tiellä olkohon
|
|
|
|
12 |
Joka tienepi enämmin;
|
|
|
|
13 |
Se tieldä pois poiketkohon,
|
|
|
|
14 |
10 Joka tienepi vähemmin!
|
|
|
|
15 |
Muistan meret kynnetyxi,
|
|
|
|
16 |
Sarka jaot sauvotuxi,
|
|
|
|
17 |
Ilma pielet pistetyxi,
|
|
|
|
18 |
Mäet myllermöitetyxi,
|
|
|
|
19 |
15 Kivet luoduxi kokohon.
|
|
| | Respondet Väinämöinen: |
|
|
|
21 |
Lapsen tieto, vaimon muisto,
|
|
|
|
22 |
Ja ei Uron partasuisen!
|
|
|
|
23 |
Minun on meret kyndämäni,
|
|
|
|
24 |
Sarkajaot sauvomani,
|
|
|
|
25 |
20 Ilmapielet pistämäni,
|
|
|
|
26 |
Mäet myllermöitemäni,
|
|
|
|
27 |
Kivet luomani kokohon.
|
|
| | Comprehendit deinde Jouckavanum, & projicit in stagnum, dicens: |
|
|
|
29 |
Mitäs mulle nyt lupaat,
|
|
|
|
30 |
Jos mä luovutan luotteheni,
|
|
|
|
31 |
25 Pyörytän pyhät sanani?
|
|
| | Jouckavainen respondet: |
|
|
|
33 |
Lupaan ainoan sisareni,
|
|
|
|
34 |
Koskas tulet kosihin.
|
|
| | In alio carmine ejusdem generis, Jouckavainen, semper adversus
senem Väinämöinen petulans, (nunquam licet impune), provocat hunc ad canendum,
his verbis: |
|
|
|
36 |
Laula, laula Väinämöinen,
|
|
|
|
37 |
Hyräxi hyvä sukuinen.
|
|
| | Pergit Poëta: |
|
|
|
39 |
30 Tuopa vanha Väinämöinen
|
|
|
|
40 |
Varmon kyllä vastaeli,
|
|
|
|
41 |
Varainen on laulamaxi,
|
|
|
|
42 |
Aicainen ilon teoxi.
|
|
|
|
43 |
Leuvat lijcku, pää järisi,
|
|
|
|
44 |
35 Kivet rannalla rakovi,
|
|
|
|
45 |
Paet paucku kalliolla,
|
|
|
|
46 |
Väinämöisen laulaissa;
|
|
|
|
47 |
Portit pohjalla repäisi,
|
|
|
|
48 |
Ilman kannet katkeeli,
|
|
|
|
49 |
40 Väinämöisen laulaissa.
|
|
| | Ex quibus omnibus potentia sua ac magnitudo operum suorum patet. Nomen ejus
varie scribi videas; praeter AGRICOLAE supra notatum morem, alii exhibent
Väinämöinen, (ita nobis videntur poëtae rustici semper vocem efferre),
alii Veinämöinen, alii Veinemöinen l. Veinemoinen: qui
posteriorem hanc rationem adoptant, foemininum illi sexum attribuere velle
videntur, quasi dicas Vein (aquarum, more Savonum adhibito) Emoinen (
Mater s. domina); cui opinioni ita quosdam indulsisse reperimus, ut esset
qui in carmine, ubi alia exempla habent ucko Wäinämöinen, vir senex
Väinämöinen, semper scriberet acka Weinemoinen, vetula Veinemoinen.
Cui tamen rationi obstat, primum, quod virile saepe nomen ac virilia semper
opera carmina illi tribuunt; deinde, quod illum ab aquarum domina sive
dea, expressis verbis eadem distinguant. Ex. gr. in hoc carmine, quo Lyrae ab
eo inventae, artisque suae eam pulsandi, laus celebratur: [Jatko: ks. n:o
74.] |
|
|
| |
|