Metadata

COL: SS.
ID: 4635.
INF: Martta Kurkiniemi.
LOC: Kangasala.
OSA: X2
SGN: Mytol. san. n. 444.
TMP: -14/2 29.

Jos lehmä tai hevonen on aamuisin märkä sanotaan: sitä aijaa yällä painajainen. Jos pimeän aikana menee valon kanssa navettaan, jossa painajainen on ajanut eläintä, näkee selvästi kuinka jokin musta olio menee pakoon. Ihmiset uskoivat, että painajainen oll jonkinlainen henkiolento, joka pimeän aikana ajoi eläimiä. Tämä oli tietysti suuri rasitus eläimelle, jonka täytyi koko yön juosta, niin että se oli hiestä aivan märkä. Ajon estämiseksi oli keksitty useita keinoja. Yksi oli se, että asetettiin kupariraha seinän rakoon ajettavan eläimen kohdalle.
Jotkut käyttivät seuraavaa keinoa:
nuori poika, joka ei ollut vielä milloinkaan ollut suhteessa kehenkään naiseen, meni ruoska kädessä istumaan painajaisen ajaman lehmän selkään. Ajaen sitä sanoi:
    4  pois painajainen lehmästäni,
    5  itte mä ajan lehmälläni!
Varmempi keino taisi sentään olla, kun naulattiin valkeista uusista päreistä risti kattoon eläimen kohdalle. Toisinaan eivät mitkään näistä keinoista auttaneet, vaan täytyi odottaa kunnes painajainen itsestään lakkasi ajamasta.