skvr10116870
SatakuntaNoormarkku
Mäkinen, Elma
1927

Metadata

COL: Mäkinen.
ID: 1687.
INF:
LOC: Noormarkku.
OSA: X1
SGN: n. 6.
TMP: -27.

Kätkinkiveä.

Leikkijät asettuvat piiriin. Piirin sisäpuolelle jää yksi, jolla on kivi kädessä, sitä kiveä sanotaan kööväksi. Hän pistää kätensä leikkijäin1
leikkijä|u|n : leikkijäin.
taskuun tai helmaan. Leikkijät pitävät kätensä edessä, etteivät toiset näe, antaako sotkia heille köövän. Sitte, kun hän on antanut sen köövän jollekin, kyysyy hän: "Kellä köövä on?" Hän kysyy näin kaikilta leikkijöiltä. Joka arvaa kellä se on, hän menee kätkijän kanssa salaa puhumaan. He määräävät kaksi esinettä, joista se saa valita, jolla köövä oli. He määräävät esim. vaikka tuolin ja pöydän. Jos hän ottaa pöydän saa hän kultaa. Kun he tulevat sen luo, jolla köövä oli, sanovat he: "Päivää." Sitten kysyy se, jolla köövä oli: "Mistä kaukaa vieraat on?" He vastaavat:
    3  "Rikkaasta rakkaasta rahallisesta paikasta,
    4  jossa on niin paljo kultaa
    5  niin paljon hoppeeta
    6  ja prunni keskellä pihhaa
    7  5 ja ja syörään voita ja lihhaa."
Sitte he kysyvät, kumman hän ennen ottaa, pöydän vai tuolin. Sitte, kun hän on niistä jommankumman ottanut, kysyvät he: "Kelle toisen annat." Hän antaa sen kelle vaan tahtoo. Sitte he sanovat sen, mitä he kumpikin saavat. Se joutuu kätkiäksi, jolla köövä oll.

1 leikkijä|u|n : leikkijäin.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems