| | Tapanin virttä on E. Vihervaara lähettänyt 6 toisintoa. Näytteeksi
muuan: |
|
|
|
2 |
"Voi, voi tätä vaivalloista matkaa,
|
|
|
|
3 |
kun olemme eteemme ottaneet.
|
|
|
|
4 |
Itaaliasta olemme illalla lähteneitä,
|
|
|
|
5 |
Ei suinkaan se vaivoja maksa,
|
|
|
|
6 |
5 vaan kulkea me tahromme.
|
|
|
|
7 |
Ei ole meillä senkaltaista hätää,
|
|
|
|
8 |
emme tee näljän tähren tätä,
|
|
|
|
9 |
vaan julistamme, julistamme,
|
|
|
|
10 |
tuon vanhan Stefaanin muistoo.
|
|
|
|
11 |
10 Stefaanus vanhaan aikaan
|
|
|
|
12 |
tuala Juutan kansan joukos,
|
|
|
|
13 |
jossa häntä kivitettiin,
|
|
|
|
14 |
armottomasti kualetettiin,
|
|
|
|
15 |
jonka me, jonka me
|
|
|
|
16 |
15 julistamme tällä tavalla.
|
|
|
|
17 |
Tämmöset vaatteet ompi meillä
|
|
|
|
18 |
takki ja paita on pöksymme päällä,
|
|
|
|
19 |
fral lai laa, fral lai laa.
|
|
|
|
20 |
Jos ma tuasta ryypyn saisin,
|
|
|
|
21 |
20 hopealta hohtavalta,
|
|
|
|
22 |
kultaisesta kuppoisesta,
|
|
|
|
23 |
niin heti kohta, heti kohta,
|
|
|
|
24 |
se Tapanin terveeks tekee."
|
|
| | Jos saatiin kestitystä niin laulettiin: |
|
|
|
26 |
"Isännälle olkoon kiitos,
|
|
|
|
27 |
emännän kanssa hyvas liitos,
|
|
|
|
28 |
piikaa muistamme tulevana vuona,
|
|
|
|
29 |
Fral lai laa, fral lai laa."
|
|
| | Jollei saatu mitään niin laulettiin: |
|
|
|
31 |
"Isäntä hirteen,
|
|
|
|
32 |
emäntä orteen,
|
|
|
|
33 |
veriveitti pöyrän päähän".
|
|
| | Ylläolevaa Tapanin virttä on laulettu Tampereella: Sitä esittivät siellä
pojat ja monet miehet, noin 14-25 vuoden ikäiset. Tapaninpäivä illalla he
alkoivat kulkunsa ja sen jälkeen jokaisena kirkkopyhänä kynttilänpäivään asti,
jolloin viimeinen kerta oltiin laulamassa. |
|
| | Tapanijoukossa oli yksi nimeltään "kupe" l. joukon isä. Muut olivat muka
hänen poikiaan. "Kupella" oli kasvoissa naamari, ja tekoparta pellavista,
vällyt nurinpäin selässä, vyö "uuman" ympärillä ja tyyny selässä, jotta hän
näytti kyttyräselkäiseltä. |
|
| | "Kupe" tehtiin kyttyräselkäiseksi sentähden, että hän oli muka Alppien yli
kulkiessaan taittanut selkänsä. Kupella oli myöskin matkasauva - muilla ei
ollut - jonka köyryssä päässä riippui kukkaro rahoja varten, ja porokello.
Päässä oli kupella joku tasapohjainen vanhanaikuinen lakki. Muilla joukon
jäsenillä oli paita housujen päällä, sekä paidan päällä takki. Kupella yksinään
ei ollut paita housujen päällä. Päässä oli heillä paperista tehdyt sokeritopan
muotoiset lakit. Vyöllä oli jokaisella puumiekka. Yksi joukosta oli "murjaani".
Hänellä oli mustatut kasvot. Kupen tehtävänä olikin "saippuarahan" pyytäminen
poikansa "murjaanin" kasvojen pesemiseksi. |
|
| | Kun Tapanijoukko tuli jonkun talon eteen, niin "kupe" kilisti porokelloaan
merkiksi tapanipoikain saapumisesta. Sen jälkeen kupe meni sisään pyytämään
lupaa sisälle tulemiseen. Jos se saatiin, niin mentiin sisälle. Siellä kaikki
muut, paitsi kupe, lauloivat edelläolevan Tapanirunon. Toisten laulaessa kupe
laulun tahdin mukaan löi sauvaansa lattiaan. Laulun loputtua muut seisoivat
oveni suussa ja kupe pyysi "salppuarahaa" ja viinaa. Jos saatiin niitä, niin
kiitettiin niinkuin jo edellä on mainittu. Jollei saatu, niin haukuttiin
niinkuin siitä on edellä mainittu. Kun kestitys oli saatu, niin kupe pyysi
talonväeltä lupaa partansa ajamiseen. Kun hän sai siihen luvan, niin hän otti
jonkun "poikansa" miekan ja rupesi sillä ajamaan. Usein tarjottiin hänelle
"peili", mutta kupe huomautti, että hän on vanha mies, niin ettei ole
sellaiseen tottunut, sillä hän on saunan nurkassa ajanut partansa. Lisäksi hän
huomautti, että pojillansa on terävät miekat, jotka vievät parran pois ilman
kuvastimeen katsomistakin. Kun "isä" ajoi partaansa, niin rupesivat toiset
kumartelemaan hyvästijätöksi, mutta silloin tapahtui kupelle se onnettomuus,
että hän muka leikkasi ajaessaan kaulaansa sillä seurauksella, että hän
tupertui lattialle muka suuren verenvuodon tähden. Pojille tuli kova kiire
sitoa isänsä haava. Joku heistä otti nenäliinansa ja sitoi sen kupen kaulan
ympäri. Silloin muka taukosi verenvuoto. Lopuksi koko joukko kumarteli
hyvästijätöksi ja meni toiseen taloon. |
|
|
| |
|