SKVR X1 133.

skvr10101330
Satakunta — Karkku
Rosengrén, Athanasius
1925

Types

1. Kertovat runot
└ 2. Proosakertomuksiin liittyvät säkeet
 └ Karkun kirkosta ja asutuksesta: historiallisia tarinoita

Metadata

COL: Satakunta
ID: 133.
INF: Athanasius Rosengrén.: Muistotietoja Karkun muinaisuudesta.
LOC: Karkku.
OSA: X1
SGN: V 1925. ss. 348–450.
TMP: [[1925]]

     1  - - -
Mitkä kylät Karkussa ovat ensiksi asuttuja, siitä kertoo kansantaru seuraavaa: Kun Nohkuan kylän asukas kerran keväisen länsituulen puhaltaessa koki katiskaansa Toijalan salmen suulla, näki hän laineilla valkoisen esineen, minkä lähemmin tarkastettuaan huomasi kirveen lastuksi, joka näytti olevankin hakattu oikein rautakirveellä, joita meren rannalla liikkuvat kaupparosvot kuljettivat. Tuostapa ukon mieli tuli apeaksi, muoto muuttui murheelliseksi. "Joko tännekin on tullut kanssa-asukas kalavesiäni anastamaan ja metsästysmaitani valtaamaan. Heti lähden häntä hakemaan, jotta näen, mikä hän on miehiään, ja samalla varotan, ettei tungeksi liian lähelle oikeuksiani omistelemaan."
     3  Kokosi konttihin evästä,
     4  souti rannat, kierti saaret,
     5  samoeli salmet kaikki.
Vaan Vammakosken alapuolelle ei mennyt, tietäen että siitä ei lastu ole mitenkään voinut ylös nousta. Toisen päivän iltaan oli jo ennättänyt kiertää Salon ja Kutalan saaretkin. Vaan kun ei missään huomannut asutusta ilmaisevaa rannikkoa, niin toisen päivän illalla jätti veneensä Hulttisen vuolteelle siinä vakaassa aikomuksessa, että vielä tarkastaa Suoniemen selän rannikot, kun ensin käy kotona kalanpyydyksiään kokemassa.
Kolmantena aamuna, kun oli pyydyksensä kokenut ja syönyt vahvan aamueineen, niin kokosi taaskin konttihin evästä siinä vakaassa aikomuksessa, että ei ennen tulla kotia kuin tulee tolkulle siitä, mistä lastu lähtenynnä. Kun on kotvan soutanunna Kutalan ja Muuraissaaren salmia itää kohti ja päässyt kohdalle Kalmasaaren avarammalle aukealle, niin jo huomaa Sarkolan lahden perästä nousevan sakean savun. Mitä lienee tekeillä?
     8  Lieneekö sodan savua,
     9  vaiko vainovalkeata?
Mutta kun kerran on liikkeellä, niin on asia lähemmin tarkastettava. Kääntää veneensä lännen puolelle Kalmasaarta ja niin tavoin Vanajan vuoren suojaamana soutelee lähemmäksi sitä kohtaa, josta oli nähnyt savun nousevan. Mutta veneellä ei hän uskaltanut aivan lähelle, vaan kätki veneensä pajupehkoon Onniaisten lahdessa. Lähtee maita myöten hiipimään savua kohti. Ei aikaakaan, kun jo joutuu Miemojoen suuhun, huomaa siinä tänä kevännä laskettuja kalapurnuja ja aivan äskettäin valmistuneet, joen yli johtavat portaat. Jopa jo löysi paikan, mistä lastu lähtenynnä! Taannoin käynyt kakonen tuuli sekä itäinen vihuri työnti lastun lainehille kohti Kutalan saarta,
     11  siitä sitten myötävirrat
     12  veivät lastua edemmä,
     13  länsi läikytti takaisin.
Niin oli lastun lähtöpaikka löydetty, mutta lastun löytäjästä ei vielä ollut tietoa. Miemojoen suusta lähti savua kohti poikki Talolan niemen. Ja kun pääsee niemen pohjoisrannalle, niin huomaa lahden vastaisella rannalla parikin ihmisasuntoa, joiden yläpuolella olevalla peratulla ja osaksi muokatullakin mäkirinteellä häärii muutamia ihmisiä sakean savun seassa.
     15  Se oli uljas Untamoinen,
     16  joka käänti Käärekosken,
kun siinä väkineen vuohi- ja lammaslaumansa ympäröimänä rauhallisesti vierti ohrahalmettaan keväistä kylvöä varten. Siinä Nohkuan asukas astuu arasti lähemmä ja tavallisen tervehdyksen tehtyään alkaa heti kysellä, eikö tulokas ole asettanut asuntoaan liika lähelle ja riittääkö kalavesiä purnupaikoiksi monelle. Vielä verkotkin sekoopi, metsänkäynti tulee kahdelle ahtaaksi.
Sarkolan asukas kun huomaa, että tuntematon naapurinsa moittii häntä kuin äsken tullutta toisen etujen anastajaa, vastaa siihen karskisti:
     19  "Ei ole eilen tultu,
     20  äijä on aikoja kulunut,
     21  kun me piennä poikasina,
     22  kesäkontin korkosina,
     23  5 tulimme isän perässä
     24  vainomailta vierahilta.
     25  Mitä olet miehiäsi,
     26  missä miekkonen asunet,
     27  kun en ole ennen nähnyt,
     28  10 enkä tullut tuntemahan?"
     29  "Tuolla asun tuolla puolen
     30  noitten virtasten vesien,
     31  siniselkien takana."
     32  "Pysy sinä sillä puolen,
     33  15 minä olen tällä puolen.
     34  Täällä on kyllältä kaloja,
     35  lahdet täynnä lahnasia,
     36  korvet täynnä kontioita,
     37  vielä näätiä näkeepi,
     38  20 joka oksalla orava,
     39  laitumet hyvin avarat,
     40  hettehiset heinärannat,
     41  otrahalmehet hyviä1
muoto o t r a osoittaa, että runo ei liene kansanomainen.
."
1 muoto o t r a osoittaa, että runo ei liene kansanomainen.