skvr09101431
Häme — Sääksmäki
Rapola, Martti
1913
| Leitin Manta, leskivaimo, kotoisin Rirvalan kylästä, jossa hän, lukuunottamatta lyhyttä Hämeenlinnassa vietettyä palvelusaikaa, on elänyt koko ikänsä. Ahkeraan käytetty pitokeittäjä paikkakunnalla. Kuului aikoinaan niihin nuoriin neitosiin, jotka ensi rivissä lauloivat Rirvalan helkavirsiä ja oli silloin laulajain paras. Nyt hän sanoi olevansa Rirvalassa ainoa noita vanhan ajan laulajia, muita ei ole enää elossa. Helkalaulut, jotka hän oli oppinut jo lapsena perintätietä, on hän virkeästä ajatuksenjuoksustaan huolimatta nyttemmin jo suurimmaksi osaksi unhottanut. Äänensä on nimittäin tullut kokonaan lauluun taipumattomaksi, eikä hän kertoessaan voi muistaa oikeata säejärjestystä. Muuten kertoi hän, että hänen äitinsä enon vaimo oli aikoinaan laulanut eräälle herralle kaikki helkavirret järjestään. Tämä oli ne sitte painettuina lähettänyt eukolle, mutta painetut olivat jonkun verran alkuperäisistä muutetut. Itse oli Manta tällöin ollut vielä lapsekas eikä kuulunut vielä "lauluseuraan". Helkavirsien laulamisesta hän kertoi etupäässä samaa kuin ennestään on tunnettu. Helatorstaina laulaminen alettiin. Laulajatytöt seisoivat nelittäin käsi kädessä "raittirristillä"; ne jotka paraiten taisivat, seisoivat etummaisina. Joukossa saattoi olla joku vastanaitukin myssy päässä, tyttöjen tukka oli alhaalla. Laulaen lähdettiin kulkemaan ensin jonkun matkaa Yliskylään päin, sitte palattiin ja kuljettiin Hakalan vainiolle, josta taasen palattiin "raittirristille" ja siitä Helkavuorelle (s.o. samalle mäelle, jossa Leitin Manta nykyään asuu). Siellä laulajat kävivät "rinkiin", muut olivat ympärillä. Kukin säe laulettiin kahteen kertaan, niin että ne, jotka hyvin osasivat, lauloivat ensin, toiset kertasivat. Laulamista jatkui sitte kaikkina pyhäiltoina (neljänä helluntai-iltana) aina Pietarinpäivään asti. Kerran, se oli tapahtunut jo silloin, kun Leitin Manta vielä oli naimatta, oli laulamista ollut katselemassa m.m. muutamia hauholaisia nuorukaisia, ja nämä olivat virskuneet ja nauraneet koko laulamista. Pari Rirvalan piikaa, jotka olivat olleet hyvää "pratsia" mainittujen hauholaisten kanssa, oli silloin sanonut, että kuka siinä kenenkään naurettavana viitsii olla. Olivat jääneet pois, esimerkkiä oli sitte seurattu ja niin oli koko tapa vähitellen lakannut. | ||||
| Leitin Manta lausui (keskustelun johtuessa Ritvalan helkaan 10. 7. 1914) nyt vanhemmiten tulleensa ajatelleeksi nuorempana ei sitä ollut huomannut , että helkavirret ovat sepitetyt nuorisolle varotukseksi, niin Magdaleenan ja Inkerin kuin Annikaisenkin virret. Alkusanoissakin lauletaan: "Käykäs siukukset sinelle". Siukukset = sisarukset; se viittaa "sisarilliseen" sovintoon laulajain kesken. | ||||