Laulajat omissa vaatteissaan, mitä kullakin päällä oli. Tytöt lauloivat; ei naineet ihmiset olleet mukana. Raittin ristiltä lähdettiin laulaen ja kuljettiin Huittulaan päin, ei menty kauas. Sitte palattiin ja mentiin Raittin ristin läpi Yliskylään päin. Sitte palattiin taas takasin, Raittin ristin kautta Helkavuarelle. Helaatorstaina laulettiin ensi kerran ja senjälkeen laulettiin sitä joka pyhä juhannukseen saakka. Kävi paljo ihmisiä silloin kuulemassa ulkopitäjistäkin. Heluuntai oli Sääksmäen kirkkopyhä ja silloin tuli paljo väkeä sinne. Papitkin kävivät kuulemassa sitä. Pojat velmujelivat, että "kyllä minä olen kaikisten kauniimpi joukossa". Tytöt menivät rivissä kolme rinnan. Välistä pitkä joukko. Väliin laulettiin ninkin, että lauloi ensin eturivi ja sitte vasta takimmaiset sitte kertasivat sen, niin että eturivi huokasi sen ajan. Kahteen osaan, ei enempää. Tavallisemmin laulettiin kaikin yhdessä. Aina aljettiin alkulaululla. Ehtoopäivällä kokoonnuttiin. Ei kukaan erityisesti johtanut. Nuoret kokoontuivat riviin. Alkulaulun jälkeen laulettiin sitten joko Mataleenan laulu tai toisella kerralla Inkerin laulu. Mutta ei juuri koskaan molempia virsiä. Ei laulettu koskaan Annikaisen virttä. Laulettiin aina väliin "Kauniissa joukoss'". Ei kellään ollut kirjoja. Ei ollutkaan kirjoja silloin vielä, kun laulaja oli mukana. Toinen toisestansa oppivat. Ei ole oppinut kirjasta vaan ennen. Helkavuarella sitte laulettiin loppuun se virsi, mikä aljettiin, mutta ei uudestaan laulettu. Tultiin sitte välillä pois ja mentiin illalla Helkaa polttaan. Laulu tapahtui niin paljo aikasemmin, ettei valkeeta vielä tehty. Valkeeta ei tehty Helkavuarelle; se oli niin kaunis keto, mutta kyllä johonkin pellolle lähelle. Sitte tanssattiin illalla jossakin talossa. Ei muulloin tanssattu kun Heluuntaipäivänä (kun nimittäin Helkaa laulettiin), jolloin kokoontui ulkopitäjäläisiä. Muut eivät lauluun ottaneet osaa kuin rilvalaiset, muut eivät osanneetkaan. Ei kuullut vainioitten kasvusta puhetta, ennenkuin kirjasta. Vioolilla tanssattiin, ei piiritanssia. Joskus tapeltiinkin, ei puukkojen kanssa, muuta käsirysyssä. Oman kylän pojat ahdistivat ulkopitäjän poikia. Kävi kahtakymmentä, kun viimeksi lauloi. Oli jo ripillä käynyt, ennenkuin ensikerran lauloi. Ei kakaroita otettu joukkoon. Käsi kädessä kulkivat.

1 AUKUSTI SALO kirjotti Rajakorven Hennalta (Hentriika Anderssonilta) Helkavirret kaksi eri kertaa. Ensi kerralla (17. 6. 1913) yhdessä TOIVO KAUKORANNAn kanssa saadut ovat kirjotetut sanelun mukaan ja ovat tässä julkaisussa nr:t 128, 131 ja 134. Toisella käynnillään (30. 6. 1913) SALO kirjotti ensin laulun mukaan Alkusanat ja Mataleenan virren, tämän julkaisun nr:t 129 ja 132, sekä sanelun mukaan samat ja Inkerin virren, tämän julkaisun nr:t 130, 133 ja 135. Kuvaus helkajuhlan vietosta on tältä jälkimäiseltä käynniltä.
2 Ensimäinen käsikirjotus tästä pikakirjotuksella. Julaistaan kerääjän oman puhtaaksikirjotuksen mukaan.