SKVR IX1 [Liittyy numeroihin 121-124.]

skvr09101201
Häme — Sääksmäki
Borenius, A. A.
1880

Metadata

COL: Boreniuksen muistiinpanot VI
ID: [Liittyy numeroihin 121-124.]
INF: Rirvala, Vekka. Ranta-Rikiina, 75 v. [Ks. Boreniuksen muistiinpanot I, alav. 1.]
LOC: Sääksm.
OSA: IX1
SGN: Borenius 1986 45 b.¹
TMP: 80.

		Ennen aikaan sitä virttä lauloivat Helaatuorstain aatosta joka pyhänä Piatarin päivään asti⌊ = P[iatari]n p[äiv]ää lähinnä pyhänä, joko ennen tahi jälkeen⌋, Heluntaina neljää päivää jälkipyhinä. Ne kokoontuivat ehtoopäivällä Raittiir² Yläp.: [Raittii]n. ristiin, jossa 5 tietä yhteen tulee. (Sieltä läksivät (järjestettynä) kolme plikkaa yhtä rinnan taikka jos paljo oli (laulajia), niin 4kin astumaan³ Joko R. tai Eeva L. (Hirkm.) tai molemmatkin sanoi olleen joskus enemmän kin kuin 4 (Vrt Lönnr 4 à 5 i en rad,, Gottl. sanoo: 4, joka taisikin olla säännöllinen luku siihen aikaan, välistä eneten, jos paraita laulajia oli liiaksi, myöhemmin vähetenkin. Vrt. Riika.) Ker. lis. ja alottivat ensimmäistä virttä. ⌊Etevimmät tällättiin tai menivät ensimmäiseen ritiin = ratiin⌋ Ei laulajia ollum muuta kuin kaks ritiä. ⌊kyllä niitä monta ratia oli mutta kaksi vaan lauloi. kyllä toiset sentään vetivät muassa ei se kielletty ollu kyllä minä muistan että kolmekin lauloi (Vrt Hirkmanska) Useimmasti kaksi sentään lauloi. En minä muista että olis neljä laulanu.⌋ Ennen aikaan lauloivat Jessuksen nimeä joka sanassa niin mun aiteni[!] kertoi: "Ruvekkas me rohjekkasme kaunissa joukossa jumala, Älkäs me ääntämme hävekkö kauniissa joukossa jumala. Mutta eräs pappi Jyrsteeni jok oli tässä pitäjeässä provasti kielsi Jumalan nimeä mainitsemasta. Siitä pitäisi olla nyt sata aastaikaa. Minun äiteni lauloi sen minulle niin kuin hän oli sen kuullut laulettavan Jumalan nimen kanssa. ⌊(Ollen epämusiikillinen R. ei osannut nuottia oikeen laulaa. Arveli: kyllä sitä osaa Jumalan nimenkin kanssa laulaa, mutta sopivampi⁴ Yläp.: kevyempi. #5 yläp.: plikkana. se on ilman)⌋ Se oli kuuðen kuuðetta kymmenetta[!] v[uoðe]n vanha kuin se kuoli. M(in)ä silloin olin 20n vanha Juhanneksesta kuin se Pyhäin (= Pyhämiesten) p[äivä]nä hauðattiin. Helkavuorelle mentiin sitten. Alkuvirren = siunauksen jälkeen laulettiin joka kerta yksi virsi vaan ei useampia. ⌊Useimmasti yks virsi ja se siunaus vaan laulettiin. En minä häntä niin muista jos kahta laulettiin, mutta se siunaus laulettiin ja sitten virsi. Mutta jos silloin juuri herroja kävi, niin ne tahtoi kaikkia laulaa; mutt en minä muista koskaan kaikkia lauletuks.⌋ Välistä samaa virttä monta kertaa. Useimmasti laulettiin Mataleenan virttä. Oli silloinkin Heluntai suurempana pyhä, silloin laulettiin neljää päivää peräkkäin (kenties se syynä siihen, että sitä myöhemmin sitä etupäässä on laululla pyhitetty.) Ei kaht' yhtenäkään p[äivä]nä peräkkäin laulettu. ⌊Huom. kaikki virret piðetään yhtenä virtenä; milloin ei eri virsistä ole puhetta (Vrt Hirkm: miten osa olist kestäny . . .)⌋ Ennen päivän laskua tultiin takasin Siit on 5, 6 kymm[entä] vuotta ku(i)n olen nämä virret laulanu. En ole niitä laulanu siit kuin menin naimiseen. ja Silloin olin 20n vanha. Samalla tavalla laulo äiteni, mutta että sillä oli parempi nuotti (s.o. ääni ja korva). Hirkkmanska ei ole täyttä vuotta vanhempi. Äite, Maaria = Maija Juhanan tytär (miehen nimi Juhana; lampuoði), oli pienenä tyttönä⁵ lukusijoilla jotka piðetiin Nikkilän talossa⁶ (lukusiat ne oli ei rippiskoulua piðetä kylässä. Kert. huom. kuin se pappi Jyrsteeni kysyi⁷ Tämän jäljestä pyyhitty: osaako kukaan sit. #8 (vrt. Vähän Eerolan vaarin kertomus 1879.) Ker. huom. päivällisellä ruakapöyðällä otti asian puheeksi⁸ ja oli sanonu "minä olen kuullu⁹ Ensin ollut: kuullut, t pyyhitty. että tässä kylässä pruukaavat laulaa (= laulavat) Helkavirttä; onko täällä joku joka sitä osaa laulaa että saisi kuulla millainen se on." Niin ne oli sanonu että kyllä tämän talon, Nikkilän emäntä sen osaa ⌊["minä olen kuullu että] täällä lauletaan Helkaa" Niin lauletaan" sanottiin. "Minä tahtosin kuulta" hän sano Kyll' tään talon emäntä osaa" ne sanoivat.⌋ (Sitten hän) päivällisen perästä oli hän sitten pyytänyt emäntää sitä laulamaan ja emäntä sen lauloi, niin) hän oli sitten sanonu "kyllä nuaret saa(vat) ilota ja (laulaa mutta ei Jumalaa niin usein mainita. Jos sitä olisi vähä, =) Missä¹⁰ Yläp.: Jossa. #11 Yläp.: mutta. #12 Yläp.: [nim]ea. #13 Yläp.: mainitaan. sitä on vähän, n.k. missä sanotaan "Iessus paim[enna pajussa] käv[i] kask[ismaissa] karj[alaissa]" (eikä sitä muissa paikoissa mainita) niin sitä saisi vielä mainita, vaan¹¹ kuin Jumalan nimi¹² on joka sanassa¹³ niin se on luajan pilkkaamista. (Sen tähden hän kielsi J[umala]n nimeä niin usein mainitsemasta) ⌊Sitten kuin hän pääsi päivälliseltä niin emäntä oli hänelle laulanu kaikki virret [hän oli sitten sanonu] kyllä te laulaa saatte sen mutta jättäkää Jumala pois⌋ Nikkilän emäntä Liisa sen nimi oli, se sama joka lauloi Jyrsteeni papille kuali talon muarina. Se lauloi viälä Jutikkalan herralle Ploofjelðille ja muille ouðoille herroille, jotka oli sen kanssa, ja sai siitä 4 plootua. En minä niitä vuaslukuja muista kuin se tapahtui. Kyll' sitt on 30 aastaikaa, ei sittä sentään oo enämpää Enkä minä nuukaan tiäðä, oliko se se muari vai sen äite, koska se on niin vanha asia, vaan että se oli Nikkilän emäntä joka Jyrsteeni papille lauloi. Siihen aikaan kuin minä olin piänenä plikkana niin sitä laulettiin usein muutenkin paitse (niinä suurina) pyhinä Missä vaan oli mitä korkeempi kivi sinne me meninne[!] vähät lapset laulamaan. Se on niin vanha asia ett'ei kukaan tiäðä ei vanhemmatkaan ihmiset, ei minun muarini ei minun äiteni eikä kukaan mistä se on alkunsa saanut, mutta sanottiin = hoijettiin "ei Riðvalan pelto kasva, jos vaan Helkaa lakataan huutamasta" jos se piti katooman niin piti vallan nälkä tuleman Täällä otetaan sitä Heluuntaita vastaan niin kuin muualla joulua. Minun äiteni puhui että silloin nuaret vaimotkin kävi joukossa kuin ei plikat osanneet laulaa Mutt ei ne minun aikanani käyneet muuta kuin plikat vaan. (Ensin) ne kokoontuivat raittir ristille ja menivät sieltä ensin kirkolle päin (välisti Hakalan vainion porttiin asti) ja tulivat samaa tiätä takasin r[aittir]r[isti]lle sitten menivät Yliskylään päin ja palasivat n.k. puali välistä (siis valtamaantietä myöten kummallekin haaralle) sitten menivät vuarelle, ja välistä menivät vuarelle kohta niin ettei niitä haaroja menty muutoin kuin oli väkeä paljo Heluuntaina, mentiin sentään muinakin p[äivi]nä Kuin olin piänenä plikkana niin menivät valisti[!] neljänteenkin haaraan, sitä tiätä jota Ikkalaan mennään, kuin väkeä ei ollu paljo että päästiin kääntymään. Hiljaan kulkivat vaan, tavallisisesti [!], niin kuin kävellään. (Ne pitivät toinen toistaan käðestä tai kainalosta kiini, tai olivat ilman, miten sopi ⌊kuinka vaan sopi⌋ Ei siinä väliä jos välistä irroittaakin, mutta kyllä ne käsi käðessä kulki enemmästä päästä. Ei ne käsiä heiluttaneet ⌊Usein poikia tunkeutui väliin ja huusivat väliin kanss n.k. jumalattomat tekee⌋ Kuin siunaus (ks. yllä) loppui, niin se ensim. rati rupesi heti (sitä) virttä vetään, oli se virsi sitte mikä hyvään milloin yhtä milloin toista virttä. Kuin tulivat vuarelle sitte niin rupesivat rinkiin ja jatkoivat laulamista (ei käsistä enää kiini piðetty. Muu väki kokoontui ympäri kuulemaan, ja vähät lapset usein pujahti käsien¹⁴ Yläp.: kainalojen. #15 Yläp.: aur[ingon]. alitse keskelle, plikkalapset ettenkin[!] että ne saisit oppia Siellä olivat sitten kauvan kuin sopi, välisti tulivat ennen päivän¹⁵ laskua takasin, välisti "hummasivat" (väsnade) kauvemmin (etenkin pojista sanottu vaan myös tytöistäkin) Tulta polttivat Helaatuarstaina ja jälkipyhinäkin välisti yhðella [!] vuarella välisti toiselle [!] "mennäänkö tulille sanottiin" mutt'ei minun vanhempani laskenu. Yhteen aikaan se oli kielletty minun äiteni sano. Ne oli polttaneet vähän paikkoja (niin isännät kielsi?) kirkossa se kuulustettiin. ⌊niin kiellettiin kirkossa polttamasta⌋ Ei ne muuta leikkiä siellä pitäneet kuin mitä ne siellä hummasivat pojaat ja plikatkin. Välisti Yli skylänkin plikat lauloivat, niin että ne menivät Karjuveräjän mäelle ja siellä lauloivat niitä samoja virsiä. Mutta harvoin se tapahtui. Ei ne sentään Aliskylään tullu laulamaan kuin ne laulamata oli. En minä ole ollu kattomass en minä oo havannu, olisko ne ny ollu mukana. Mutt' en minä ole kuullu niiðen laulavan. "Mennä[ä]s ny Helkaa huutaan" sanottiin ja "eikös¹⁶ Yläp.: [ei]kos. ny mennä" kuinka sopi.

		¹ Tähän esitykseen on siroteltu rivien väliin runsaasti toisella tiedustelukerralla muistiinpantuja lauseita osottamatta tarkemmin mihin alkuperäisen muistiinpanon kohtaan ne olisivat liitettävät. Tällaiset täydennyslauseet on selvyyden vuoksi pantu puolihakasiin ⌊⌋. ² Yläp.: [Raittii]n. ³ Joko R. tai Eeva L. (Hirkm.) tai molemmatkin sanoi olleen joskus enemmän kin kuin 4 (Vrt Lönnr 4 à 5 i en rad,, Gottl. sanoo: 4, joka taisikin olla säännöllinen luku siihen aikaan, välistä eneten, jos paraita laulajia oli liiaksi, myöhemmin vähetenkin. Vrt. Riika.) Ker. lis. ⁴ Yläp.: kevyempi. #5 yläp.: plikkana. ⁶ (lukusiat ne oli ei rippiskoulua piðetä kylässä. Kert. huom. ⁷ Tämän jäljestä pyyhitty: osaako kukaan sit. #8 (vrt. Vähän Eerolan vaarin kertomus 1879.) Ker. huom. ⁹ Ensin ollut: kuullut, t pyyhitty. ¹⁰ Yläp.: Jossa. #11 Yläp.: mutta. #12 Yläp.: [nim]ea. #13 Yläp.: mainitaan. ¹⁴ Yläp.: kainalojen. #15 Yläp.: aur[ingon]. ¹⁶ Yläp.: [ei]kos.