skvr09100981
Häme — Sääksmäki
Reinholm, H. A.
1862
Ridvalan helka i Sääksmäki. 1862. |
||||
| Kelhiåsen i Hu[i]ttula har ett något afbrutet sammanhang med Rapolan vuori och äfven med Ridvala backen. Se töyrä käy, paikoin hyvinki matalana, aina Valkiakoskeen asti ja tuonnemmaksi, eli tuntuu saarissa läpi Rautunselän Kärjenniemeen saakka. Voipalasta se käy matalampana poikki Sääksmäen kirkkotien, mutta nousee kohta sen toisella puolella hyvin korkiaksi selkämäksi, joka käy koillista ja itäistä ilmaa kohden läpi Huittulan suuren kylän, ja siitä vähä matalampana pitkistyy Ridvalan kautta Oitin kärkeen, josta se läpi Vanajaveden "Hiiden kintaissa" tuntuu Tyrväntää päin. "Ritvalan Helkavieton alku on sivutten vanhimpia muistoja. Sahalahdesta, Pälkäneeltä, Hauholta, Hattulasta ja Janakkalasta saakka tullaan Helkkahuudolle. Ja kun Heluntaipäivä on Sääksmäen kirkkopyhä, niin on sinä päivänä pitäjan[!] kirkko täpi täynnä. Huutaminen alkaa ehtoopuolella k. 5:lta eli 6:lt a. Helkavirret jotka "huudetaan" eli lauletaan, ovat vanhoilta perityt ja lauletaan semmoisenaan, ainoastaan että välisäjessä: Jumala on kauniissa joukoss sanat: "Jumala on" poisjätetään sentähden että pitäjän kirkkoherra H? haki karäjissä kiellon tähän hänen mielestänsä jumalattomaan viettoon, jossa Jlan pyhä nimi mainittaisin ja muka häväistäisi. Tuomari Arkenholtz ? muun puolesta näki Helkahuutamisen viattomaksi vanhaksi tavaksi. Ridvalan tytöt osaavat ne laulut. Nykyjään kuoli 90 vuotinen akka, jonka tykönä aina vuosina [?] käytiin oppia. Ridvalassa on noin 26 taloa, Hämäläisten tavalla ahtaan raketut ilman mitään muuta järjestystä, kuin että kapia katu [[päällä: kuja]] käy pitkin ja poikki ristissä. Helkahuutajat kokoontuvat [[päällä: yhtyvät]] raiteen ristelmykseen, ja sieltä ensin joukossa kävelevät K . . . n taloa päin, joka on kylän ryhmästä kivenheitto Huittulaanpäin, ja sen matkan keskiväliltä he taas kääntyvät raiteen ristimykseen takaisin laulain. Tästä jatkavat laulujansa, kävellen kappalen matkaa noin 5 kyynärää leviää kaitaa kylän katua ja tanhuvaa Helkavuoren asti. Sitä ajotietä, joka virstan päässä päättyy Oitin taloon Vanajaveden rannalla, ei siis ole mentävä kun jos enintään 150 kyynärää, niin Helkahuutopaikka on pari askelta oikealla puolella tietä kylän äärimäisten taloin vaiheella loiton matalan vuoren kupeella. Tää paikka, jossa nähtävästi äskettäin oli Helavalkeita poldettu, on vähänen kaita keto ajotien, kivi- ja puuaitain ja suojusten välillä. Toisina vuosina on myös toisessa paikassa noin 70 kyynärää lännempänä samaa vuoren kuvetta Helkaa huudettu, jossa on kans kaltava vähänen, mutta entistä hiukka avarampa keto kaivon alla. Ylempänä vuorta, joka ei ole korkia, ei ole oltu. Helatuorstaiksi kaikki kylän kadut, pihat ja suojat siivotaan rikoista, kivistä ja pehuista, ja kylän raiteet haotetaanki. Huudon aikana tie on täpi täynnä väkeä raiteen ristelmyksestä Helkavuoren astikka. Tänä vuonna oli semmonen tunko ollut, että tanhuan aita väkijoukolta oli rikottu, pikemmin ja suoremmin yli pellon oikasemaan päästää. Tullessaan Helkavuorelle laulutytöt eli Helkahuutajat asettuvat kehkeen, muu joukko ympäri niin sakialle kun mahtuu. Raiteenristelmyksestä saakka ja täällä pääpaikalla ne 2 jälkimäistä virttä veisataan. Siihen se vietto loppuu, ja sen perästä mennään takaisin kylään kahteen vuorotaloon tanssimaan. Pelimannia on omassa kylässä. Vieraat tanssit tuvissa ovat kyllä jo tulleet tavalliseksi, mutta 70 vuotinen äijä Uskilan naapurikylästä sanoi ennen hypityn ulkonakin paljaalla kedolla, joka välttämätöin olikin, kuin tuvat silloin olivat pienempiä, ja silloin hän sanoi vanhempia tanssiaki olleen tavallisia esim. Pitkinpäistä. | ||||