SKVR IX1 84.

*) Nämät alku-sanat osottaavat ikään kuin Helan huutajat oisivat tällä käyttämisellä poisheittäneet kansan vanhoja tapoja ja opetuksia, koska pelkäisivät tulla pilkan ala. Ja koska lapset käyttäävät tämän Juhlan, ja on arvattava, että ne nuoret olivat enemmin taipuvaiset kuin vanhat, luopumaan vanhoista tavoistansa, ja antamaan ihtiänsä ristitä, niin on uskottava, että tämä käytös on luettavaksi siitä ajasta, kuin Poavilaiset levittivät Ristin oppia meijän maissa. Sillä heijän oil tapa pitämään tälläisiä kävelemisiä (professioner ) ja laulelemisiä (chörer, andeliga sånger ) kuin tahtovat jonkun pyhän juhlallisesti käyttää. Elkäs, t. elkös, elkee, elkeä. - Eäntämme, oisi pitänyt olla "eäntänne; tahi järkeen: "elkäämmö eäntärnme hävetäk." - Heittäjä, affälling, den som skiljer sig från de andra, och äfwenså af dem blir öfwergiswen . Taitaa myöskin tässä m. y. k. laulaja, tahi "virren heittäjä." - Meri-helmet, koraller, sandperlor , ovat tulleet niin kuhutuksi koska heitä tuotiin meren takoa; tahi oikeemmittain, koska heitä haettiin meren pohjalta. - Saksan pehkineet, utländska nipper och grannlåter . - Raakoisten puheella, "med råa, plumpa, grofwa uttrnck," kan äfwen få betndelse af "kraftiga ord." Mutta on myös mahollista että oisi luettavana puhella, joka oisi samassa taivutos-loukkaassa (samma tempus och modus) kuin eillimäiset sanat, "Sanella ja helkytellä." - Uikkaja, begråtare, jämrare , m. y. k. Vaikkaja. tadlare, beklagare, belackare . - Urvut, t. "urut;" oisi ehkä pitännyt olla: "Turun urvuin uik kajoillen." - Väätty-vaski, hamrad, utsmidd, dragen koppar . - Sinelle, oisi ehkä soveliampi sanoa: "sisällen," nimittäin tyttölöihen parveen t. piiriin. Mutta uskottavampi on, että se m. y. k. "sinisille;" sillä sini (blå ) mahtaa olla vanha heitetty sana, joka nyt ainoastansa tavataan liitettyissä puheissa (i sammansatta ord ), n, k. e. "sini-marja, sini-kello" j. n. e. - Matarat t. "mataran heinät," Galium Verum (Jungfru Marie Sänghalm, Honungsgräs, Gul-Måra ) kuin myös Lysimachia Vulgaris, (Lysing, Gullspira ). - Tehkesme sinistä siltaa, taitaa sekä merkihtää "heinillä pujotettunna ja kaunistettunna," että myös "heiltä iheltä koreistunna," (jos olivat muka sinisissä voatteissa). - Uikamme t. uikkaamme, laulatkaamme, ruikuttakaamme. - Käjen, t. käen (Gök ) Ruotin kielellä oisi tämä laulu arvaten näin: Låt ofs börja, låt ofs wåga, - Blygoms ej för wåra stämmor! – Om som unge än wi sjunga, - Höja wåra späda röster! – Swag är den förgätnes wisa. – Låt min Så ngmö lnran stämma,- Mina perlor sakta klinga, - Mina Tyska smychen tala – Med de Swenskes hårda termer! – Åbo orgor åt dem som kälta, - Messingspipor åt dem som knota! Stigom syskon på det blåa, - Honungsgräset såsom brudar! – Hämtom derifrån ett såll fullt, - Utaf Spir-gräs full en wacha; - Bindom deraf grön en matta, - Sjungom rosor på wår gångstig, - Då wi gå till wåra Gudar, - Till de rena, trogne Gudar!