skvr09100831
Häme — Sääksmäki
Gottlund, K. A.
1832
Rilvalan Helka2
|
||||
| Rilvalan kylä Sääksmäen pitäjässä Hämeessä on kuuluissa ympäri koko Suomenmuan, sen peräti vanhan ja merkillisen tavan suhteen, joka vanhuutesta tässä kylässä on pietty, ja jot' ei mokomata meijän tiettyviksi oo muualla kuultu. | ||||
| "Mainitussa kylässä pietään yksi Juhla, joka on nuorukaisten Ilo-Juhla, ja on erinomattain luettava nuorien Neitosten. Millonka se ensin on alkunsa suanut, sitä ei tiiä ykskään. Puhe käypi että se oli muailman alussa. Niitä Runoja joita tässä lauletaan sanotaan myös olevan Alkukielellä; eikä näissä eneän ouk ykskään joka heitä varsin ymmärtää; sillä ehkä hyö ovat Suomalaisia, niin ej hyö kuitenkaan ole tehtyt tään muan kielellä." | ||||
| "Papit puolestansa, ja niin myös ruunun palveliat, ovat monesti, erinomattain vanhoina aikoina, tahtoneet poishävittää tätä Juhlan pitämistä, ja pakottanut tämän kylän asukkaita poisluopumaan näistä joutavista vanhanaikuisista tavoista. Mutta eivät ouk vielä Rilvalan asukkaat hyljänneet esivanhempiensa asetuksia ja siättyjä; ja sanotaan ennen muailman hukkuvan, ennen kuin Rilvalaiset heijän tavansa heittää." Näin juoksoopi puhe poski kylissä, sanotaan sanaksi muissa pitäjissä, ja näin on asia ensin tullut kuulluksi minunkin korviin. | ||||
| Mikäshän se sitt' on? eli mikä Juhlallinen pito, on saattanut Sääksmäen kuuluisammaksi muista pitäistä Hämeessä? | ||||
| Se on Rilvalan Helka, jonkan rajoittamisesta tahikka pyhänpitämisestä myö tässä lyhykäisesti tahomme tehä tietäväksi. | ||||
| Helkatuorstaina kello 6 iltaisella alkaa joka vuosi tämä Juhlallinen käyttäminen, josta se myös on nimensä suanut. Se seisoo siinä että kylän Tyttäret, mainittuna iltana kokountuvat yhteen vissiin paikkaan keskelle kyleä, joka kuhutaan Raitten risti, ja josta hyö siitten laulain lähtöövät kierettelemään kyleä; ja viimeisellä kylän läviten tultua, astuuvat Helka vuorellen, joka on vähän ulkopuolella kylee. | ||||
|
Tämä tapahtuu sillä tavalla, että koska Rilvalan Naiset vähää ennen
päivänlaskua ovat toisiansa kohtanneet Raitten ristillä, ja johon
vanhuuesta ei sallineet miehiä tulemaan, niin ne Tytöt joilla on heleä eäni, ja
jotka parraittain taitaavat näitä Runoja laulella, asettaavat ihtiensä
rinnattain vississä juonissa; neljä Neitosta kussakin. Samaten asettaaksen myös
muu Vaimoväki, sekä nuoret että vanhat, neljä kussakin juonessa3 *) Juoni.
*). Nykyisin
suavat pojatkin olla joukossa, vuan kuitenkin kulkoovat hyö aina erikseen
jälelläpäin. |
||||
|
Ilman sitä että Rilvalan kylä on itestänsä aivan suuri ja väkirikas (sillä
siinä luetaan 32 verotaloja) niin tähän kokountuu paljon rahvasta, ei
ainoastansa likimäisistä kylistä, vaan myös monesta niistä lähimmäisistä
pitäjistä, niin kuin Pälkäneestä, Hattulasta, Tyrvännöstä, Hauholta, Lempälästä
ja Kankasalasta, josta tämä Rilvalan Juhla suaap suuremman arvon ja kunnian. Ej
ainoastansa Talonpoikainen siäty, mutta myös pitäjän Herrasväki, on moneistin
ollut tässä suapuvilla; niin että Rilvalaiset sanoovat muistavansa, toista
kymmentä vaunuja ja kiesiä useen olleen peretyksin, heijän kylän raiteella.
Niin koska nyt tämä väin paljous lähtöö ristkavulta liikkeelle, niin on
arvattava, että hyö marsitessä teköövät yhen pitkän junon. Ja sanotaan
toisinaan viiettä satoo henkeä näin olleen yhessä jatsakassa 4 **) **). |
||||
|
Ne Piijat jotka kulkoovat eissäpäin alottaavat silloin laulella: "Ruvetkaamme,
rohjetkaamme Elkös eäntämme hävätkö . . . . j.n.e. Mitä näihin lauluin tuloo,
niin ne ovat monesta syystä aivan merkilliset. Ej ainoastansa siitä, että hyö
ovat Runoina laulettavia, joka laulun luatu jo kauvan on näistä paikoista
poishävinnyt, mutta myös, että hyö ovat tehtyt tässä muassa äkkinäisellä
kielellä. Heitä lauletaan myös, erinomaisella tavalla, monenkertaamisella 5 *) *),
kertaussanoilla 6**) **), ja omalla eänäntaipumisella 7†) ). Nimittäin sillä
tavalla, että kuin Tytöt niissä kahessa ensimäisissä juoneissa ovat sen
ensimäisen sanan laulaneet, niin ne Likat jotka käyvät niissä kahessa
jälkimäisissä juonissa kertoavat saman sanan; samaten teköövät tuas
vuoroistansa ne Piijat jotka käuvät niissä molemmissa jälkimäisissä parvissa
näihen perästä. Sillä tavalla kerroitaan joka Sana monta kertaa, aina sitä
myöten kuin tyttölöitä löytyy, jotka ovat näitä lauluja harjoittaneet. Siitten
toas alottaavat ensimäiset juonet toista sanoa, joka käytetään samalla tavalla.
Näin nämät Runot ulosvenytetään aivan pitkiksi, liioitenkin koska laulaissa
joka Sana vielä siittenkin pitkistetään. Tämä monenkertoaminen, joka
ensimäisestä parvestä hajoittaaksen aina kauemmin, antaapi Sanoillen isomman
mielen vaikutoksen, ja kuuluu aivan hyvällen, ikään kuin vuoret ja korvet
kaikumisellansa vastaisi näiten lasten lauluja, sinnek astikka kuin iäni enemin
ja enemin helviää, ja viimein ilmassa poisvaipuu. |
||||
| Tällaista laulamista kuhutaan Helan huutamiseks, ja tapahtuu Helkatorstaina, niin kuin äsken sanottiin. Mutta ei se lopu siihen. Sitä jatketaan ja lauletaan monenna pyhännä perätyksin, Helkatorstaista aina Juhannukseen, tahi Pietarin päivään. Sillä tavalla, että joka pyhä lauletaan näistä Runoista yksi sipale kerrallaan; Välittäin lauletaan heitä myöskin pyhiin uattona, kuin ej varoita olevan pyhiä kyllä. Ne jotka tahtoovat kuulla tätä Helan huutamista, laittaiksevat tännek Helluntain pyhinä, koska näitä päiviä pietään vielä muita juhlallisempinnä. | ||||
| Vuan ennen kuin myö näitä Runoja laveammasti tutkimme, niin käykämme takaisin Raittein ristille johon myö heitimmö meijän Piijat, ja seuratkaamme heijän askeliä! Kyynäspiästä toisiansa taluttavia lähtöövät hyö ensin käymään pitkin sitä tietä joka viep' kirkollenpäin. Se koottu kansa seuraa heitä kuin Lammas-lauma, kuunnellen pystyn korvin heijän laulujansa. Kuin hyö ovat vähän matkoo käyneet tätä tietä, kiäntävät hyö takaisin, ja mänöövät Huunan tahi Montolan tietä myöten aina Kurjan Orjan ojille. Tässä hyö kiääntäitövät toas takaisin, ja poikkeiksevat Nuurolan tiellä; josta hyö kolmaisti pyöräistäiksen takaisin, ja mänöövät halki kylän Helka Vuorellen, jossa tämä merkillinen käyttäminen lopetetaan. Vuan kuitenkin ennen kuin Vuorelle noustaan, samoavat hyö sen sivuihten Ison hauvan piähään, josta hyö kohta kuitenkin palajavat vuorellen takaisin. Vuorellen tultua lauletaan ja tansitaan tulen ympärillä, jonka Pojat tähän tarpeiseen ovat eiltäpäin valmistaneet, ja jossa näitä Runoja viimeisella ratkaistaan. Lesken juoksemisella, ja muilla senkaltaisilla leikiillä ja ilahuttamisela viettäävät nuorukkaiset tässä aikansa; ja ne vanhat isännät ja kylänvannhimmat kahtoovat leppeillä silmillä näitten nuortein iloja, muistelessaan ite omia vanhoja aikoja ja muinoisia huvituksia. Päivä on jo aikojaan ollut maillaan, kuin kansa häviä, ja katoa niin kuin hajottu pilvi pois vuorelta. Hiljaisuuella, ja tyytyväisellä syvämmellä kukin yön syvämessä painatteleekse kotiin; Vieraat arvellen keskenänsä, mitä tämä kaikki merkkinnöön, ja tytöt vanhemmiensa nojalla, suloisella mielellä jos heijän lauluinsa ovat tulleet mainittuiksi ja kultuiksi. Ainoastansa pojat jotka ei kaho yötä eikä pimeyttä, seisahtuuvat tässä vielä kauvan, ja hiilein riihtyissä pakiseevat keskenänsä, puhuttellen heijän vanhoja, satujansa ja kokkaisiansa. | ||||
| Hauk- ja Kyntö-Rastaat ovat jo kauvan kielellensä kiiruhtaneet päivän ja kevään tuloa, ennen kuin nämät Veikkaiset vaipuuvat pois juttelemisestansa; ja moni Tyttö on levotoin näihin tautta, kaiken yötä tyhjään kokottanut kultainsa. | ||||
| Näin huutaavat hyö vuosittain Helkoa Rilvalassa, ja näin on jo monta satoo aastaikoa häntä huuettu, eikä ykskään kylässä vielä tiiä minkäneistä hyö näin teköövät, eli kuka heitä ensin pani näin huutamaan. Sitä kylän väki ainoastansa totistaa, että heijän esivanhemmat monessa miespolvessa ovat kertoineet, tämän tavan olevan niin vanhan, ettei hyö, eikä toas heijän esivanhemmat ouk kuulleet milloinkaan, tahi mistä syystä se ensin on alkunsa suanut; mutta ovat ainoastansa sanoneet ja keskenänsä peättäneet, että Rilvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta, silloin kuin kansa näihiin kyllästyypi, tahi tämän vanhan tavansa heittää. | ||||
| Mainittava on myös, että ovat ainoastansa Tytöt ja Likat jotka näihin Runoin ihtiänsä harjoittaiksen, ja jotka oppiivat näitä toinen toisiltansa. Se on myös heijän tähen kuin koko tämä juhla pietään, josta syystä se on monelta irveshampaalta, pilkan vuoksi, kuhuttu Piikoin leiri. Ilman heitä ei kylässä löyvy yhtään, satikka miehistä, joka taitaisi näitä laulella. Syy tähän taipumattomuuteen, on epäilemätä, että nämät Runot ovat tehyt kolmesta Neijosta, joihen erinomaista elämätä hyö kuvaelevat, ja niin muotoin ainoastansa ovat tyttölöihiin koskevia, sillä tavalla että hyö, näyttäissä näiten kolmen Neitoisten tapoja, osottaisi heille esimerkin, mitenkä hyö ihtiänsä pitäis käyttämän, jos tahtoisivat suaha oman onnensa suotuksi. | ||||
| Koska nyt näitä Runoja ei lauleta muulloin kuin näinnä vissinnä päivinnä vuuessa, niin se ei ouk ihmeeksi sanottava, jos ei miehet ole heihin puuttuna, erinomattain nykyisinnä aikoinna, koska ei eneän muut Runot heitä mielytä, kuin huonot kelvottomat remputokset. | ||||
| Näitä Runoja jotka tässä Helan kunniaksi lauletaan on ainoastansa neljä; joista yksi kuhutaanAlku-Sanat, ja joka ei sisällänsä pitä muuta kuin keskinäistä kehoitusta, että vastoin panetteliaiten ja kieltäjöihen tahtoa, kukkien ja mataroijen kanssa valmistamaan ihtiänsä näihin Jumaloihin männäksensä. | ||||
| Tämä Runo lauletaan aina joka ilta ensiksi, jonka perästä Tytöt välillänsä keskustelevat, mikä niistä toisista laulettaneen, Inkerin, Annikaisen vainko Matalenan Runo. Näistä kolmesta ei lauleta muita kuin yksi Runo aina iltaisella; Useemmittain sillä tavalla, että ensimäisena iltana lauletaan Matalenan, toisena iltana Inkerin, ja kolmantena Annikaisen Runo. Näistä alku-sanoista nähään silmiinnähen että hyö jo muinoin ovat kieltäneet heitä näitä pitämästä, ja se näyttää ikään kuin Turusta tulleet ovat erinomattain olleet näitä lauluja vasten, koska Runossa luvataan: Ruotin ruakoisten puheilla, Turun urvut Uikkajoillen. | ||||
|
Toinen Runo nimitetään Matalenan-Runo. Se lausuupi siitä, etta
yks
Neito jolla oli tämä nimi, eli suuremmassa hekkumassa ja rikkauvessa, käytti
ihtiänsä kopeasti ja ylpiästi, ja oli olevoinansa puhtaina ja parraaina
Neitona, ehkä hään Vaimoista oli se pahin ja suurin häväisty. Hään oli jo
salassa synnyttänä kolmet lasta, vaan suattana heitä henkettömäksi, ja
murrhalla peittänyt pahat työnsä. Niin tapahtui kerran että hään mäni vettä
noutamaan lähteeltä kultavarrella kupilla. Sinne tultua näki hään lähteessä
kuvansa aivan ouvoksi ja hirmuiseksi. Peläten tätä rupeis hään päivittämään
ihtiänsä, sanoillen: "Ohho minua Neito parka, pois on muoto muuttununna,
kauniit karvaini kavonna." Jesus lähestyi häntä silloin Paimenen huamussa,
tulevoinnaan varvikosta, rukoillen häneltä vettä juuvaksensa. Mutta hään sai
häneltä vihapuheita, vuan ei vettä. Jesus sanoi hänellen: siksikö minä olen
sinun puheis alainen, josma ilmoitan sinun ilkeyttäis? "Sanok kaikki mitäs
tiiät!" vastaisi tämä sovaistu vaimo. Silloin sanoi Jesus: "kussa kolmet
poikalastais? Yhen tuiskasit tuleen, toisen viskaisit veteen, kolmannen kaivoit
karkeisehen. Sen kuins tuiskasit tuleen, siit ois Ruohissa Ritari; sen kuin
viskaisit veteen, siit olis Herra tällä mualla; sen kuin kaivoit karheisehen,
siit olis Pappi paras tullut." Nyt vasta puhkeis Matalenan syvän. Itkin ja
syntiänsä katuin, sanoi hän: "Itepäs lienet Herra Jesus!" Lankeis muahan
polvillensa, pesi kyynäleillänsä Vapahtajan jalat, ja kuivaeli heitä
hiuksillansa, suostuva siihen rankaistukseen jonka Vapahtaja löysi hänellen
hyväksi8 *) Jokainen kyllä oivaltaa ettei tämä ouk mikään pakanallinen
juhla, mutta yks johtatus Poavilaisilta, jossa ne ovat aivan ouvolla
tavalla yhteen-sotkineet ja velloineet asioita, joista Raamatussa puhutaan,
niin kuin heijän oil tapa tehä, sepittäissä vanhoja satujansa *). |
||||
|
Kolmas Runo kuhutaan Inkerin Runo, koska siinä puhutaan yhestä
Tytöstä
sillä nimellä. Hänestä mainitaan että hään vielä oli aivan pieni, ja kätkyessä
souatettava, kuin Lalmanti iso Ritar' kihlaisi häntä hänen kauneutensa
suhteen. Vuan Lalmannille tuli lähtö sotaan kauvaks vieraillen maillen, ja
sanoi lähtiissä Tytölle, että hään piti vuosikausia häntä kokottaman, vuan
"kuinsa kuulet kuoleheini, ota Uro parempi, ellössä pahempataini, elössä
parempataini ota muuten muotohitteis!" Lalmanti läksi, ja oli monta
vuotta poikessa. Sillä välillä Inkeri kasvoi suureksi ja ihanaiseksi. Olipas
siitt yks vähä Ritar' nimeltä Eerikki, joka "vale-kirjan
kannatteli" Lalmannin kuolleen, ja tahtoi viekkauvellansa Inkeriä kihlata.
Mutta Inkeri ej häneen mieltynä, ehkä sukulaisetkin häntä kyllä kiusaisivat.
Kuitenkin veivät hyö häntä viimeisellä "väkisin vihkitupaan; väkisin kihlat
annettiin, vuan ei eneä väkisin vihillen suatu." Hiät oli jo viikkokauven
juotu, piot päiviä pietty, vuan ei Inkeriä vielä vihillen suatu. Suruissansa
istui hään tallin ylisellä, "sekä istui että itki, kahtoi itään, kahtoi
länteen, kahtoi pitkin pohjoisehen. Näki kykkärän merellä, (lausui):
jos'sa lienet lintuparvi, niin se lähet lentämään; jos'sa lienet kalaparvi,
niin se vaipunet merehen; jos'sa lienet Lalmantiini, laske purjeis
valkamaan!" Hiä-väki vannoi silmä kourassa hänen luulonsa olevan joutavan,
erinommattain Eerikki, joka häneltä kysyi: "mistäs tunnet Lalmantiisi?"
Siihen Inkeri vastaisi: "Tunnen nastan 9 *) Nasta, *), tunnen purieet, kahen
airon laskennosta, Toinen puoli uutta purtta, toinen silkiä sinistä; Silkki
Inkerin kutoma, kauvan Neijon kairehtima." Hään käski veljensä nuorimman
kesken kiiren jouvuttaimaan Lalmantia vastaan ottamaan, joka samassa tultuansa
kysyi häneltä: "kuinka Inkeri elää?" Suatuansa asiat kuulta, jouvutti
hään askeliansa, ja tuli paraaseen aikaan morsiammensa kanssa vihityksi 10**) Tämä asia näyttää luonnostansa, ikään kuin se oisi yksi niistä monesta
keskiajan Sankarin tarinoista af de många medeltidens Riddare=Romancer
**). |
||||
|
Neljäs Runo kuhutaan Annikaisen-Runo. Tässä mainitaan että
Annikainen Neito nuori, istui Turun sillan peässä, kaitti kaupunin Kanoja,
neuvoi Turun Neitoisia. Tämä toimitus joka suatto hänen elämätänsä
tyyvennössä, ei kauvan pysynyt hänen onnellisessa majassa. Meren takoa moni
vieras mies tuli aluksellansa Turkuun; Annikka piti heitä hyvänä ja kestinä.
Vuan tämä oli hänen onnensa surma. Sillä ilman sitä, että ne hävitti hänen
talonsa, hävitti ne myös hänen yksinkertaista elämätänsä. Ne suattovat häntä
poisluopumaan omista vanhoista tavoista menoista ja vuattein parista. Vietellen
häntä uusilla villityksillä ja houkutuksilla, vierasteli hän viimeiselläkin
vanhoja ystäviänsä, ja tuli myös heiltäkin kajotetuksi. Kuin olivat häntä
suaneet hyvin ostamaan heiltä heijän koreuksiansa ja kauppa-kalujansa,
purjehtivat hyö jälleen pois omillen mailleen, niin ettei heitä eneä kuuluna
eikä näkynä, jättäin häntä niin kuin narriksi vanhoin ystävien parveen. Mutta
se näyttää kuin hänen halunsa äkkinäisiä nouvattamaan ei oisi sillä tullut
täytetyksi. Sillä vaikka Runo joka hänestä puhuu on monessa paikassa puuttuva
ja vajoava, nähään kuitenkin, että hään viimeisellä joutui naimiseen yhen
muukalaisen kanssa, joka vei hänen pois omaan muahaasek. Silloin vasta (ehkä
myöhään) hään havaihti, että hänen syntymäpaikkansa oli muita parempi ja
onnellisempi; ja juohtuissa mieleen sitä paikkoa jossa hään lähtiissänsä
isänsämuasta viimen juotti Poronsa 11 ***) Tämä osottaa ikään kuin jota kuta Lappalaisen elämätä, tahi muistuttaa
meillen, peri vanhoja aikoja. ***), ruikutteli hään: Siihen kasvoi
tuomi kaunis, tuomeen hyvä hetelmä; karkais siihen kataja kaunis, katajahan
kaunis marja; joka siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, joka siitä lemmen
leikkais, se leikkais ikuisen lemmen 12*) Tämä laulu osottaa jota kuta Turussa tapahtunutta, ja on sen eistä
Suomalaiseksi luettava. Vaan site selvempee tietoa hänestä ei soaha.
Ainoastansa että yksi totuus ja tapaus, mahtaa tässä niin kuin toisessakin olla
perustettunna. *). |
||||
|
Nämät ovat ne Runot, joita lauletaan Helan huutamisessa. Kuka löytää
heissä mitään pakanallista, mitään epäluulemista, mitään siveyttä vastaan
sotivata käytöstä? Sitä vasten hyö osottaavat nuorukaisillen ylpäyven ja
suastaisuuen, uskollisuuen ja Rakkauen, kevytmielisyyen ja huikentelevaisuuen
palkan. Hyö opettaavat heitä ylenkahtomaan Matleenoo, että Inkeria rakastaa, ja
Annikaista surkuttella. Onko se ihmeteltävä että näiten kolmen Neijoisten
esimerkit ja luovut 13 **) Luotut,
**), hellästi painaiksen Tyttölöihin syvämmiihin, ja
että hyö laulellessa heijän tapojansa, kukin muistutteloo omoo
vastatulevaisuutta 14***) Vasta-tulevaisuus,
***). Se on sen eistä meijän mielestämme ei ainoastansa
yksi luvallinen, mutta yksi kiitettävä tapa, että näin juhlallisesti vuosittain
muistutella ja varoitella nuoria Naisia, niistä virheistä ja villityksistä,
jotka useemmittain tahtoo heitä vietellä, niin kuin ylpeys, huikentelevaisuus
ja kevytmielisyys; niin myös kuin että toisin puolin osottaa heillen ne
hetelmät jotka heillen uskollinen rakkaus kantaa. |
||||
| Myö toivottaisimme ja syvämestämme mielellämme soisimme että tämä kaunis tapa, näin muistutella Nuoria vaimoja tutkistella ihtiensä, aina oisi pysyvä ja voimassansa, eikä milloinkaan häviäis Rilvalan kylästä! ja vielä sittenkin että ne nuoret käyttäisivät tämän heijän esivanhemmiltansa heille heijän hyväksi asetetun juhlan, omaksi onneksensa ja kunniaksensa. Näin tähen, näkisimme myö kernaast sen vanhan puheen uskottavaksi, että kylän vainiot lakkaisivat kasvamasta, kuin kansa tämän kauniin tavansa heittäisivät. | ||||
| Myö ei taija olla puhumata, että se Salencyn kylässä, Picardien muakunnassa, Frankriikin Riikissä, piettävä juhla, joka mainitaan Ruusu-juhla (ja joka on aivan kuuluissa ja merkillinen) on paljon yhteenverrattava tämän Suomalaisten Helan kanssa. Tämä Salencyn Juhla pietään sillä tavalla että kaikki kylän Tyttäret kerran vuuessa yhteenkokountuvat; se joka käytöksensä puolesta, ja kunniallisuutensa suhteen, on luettava heistä parraaksi ja ylistettäväksi, kaunistetaan silloin juhlallisesti Ruusunkukkaisilla, että sillä osottaa hänellen sen palkinnon ja mielisuosion kuin hään on kaikilta ansaitseva. Salency on se ainoa kylä koko Frankriikin valtakunnassa, ja ehkä koko mailmassa, jossa joka vuosi semmoinen merkillinen juhla pietään vaimoväin kunniaksi. Kaksitoistakymmentä satoo aastaikoa on tämä juhla tässä jo pietty, ja sitä pietään siinä vielä tänä päivänäkin. | ||||
|
Verratessa näitä molempia juhlia keskenänsä, myö ei muuten taija, kuin pitää
Suomalaisten juhlaa parempana ja soveliampana. Sillä Frankkalaisten
kukka-juhlassa, yks Tyttö kyllä palkitaan vaan monta jääpi palkihtemata. Se on
arvattava että Tyttölöistä on monikin joka luuloo ihtensä ansaitsevan saman
kunnian, ja joka nyt paheksii ehkä myös katehtii sitä joka on kukilla
lahjoitettu. Sillä tavalla, tämä muuten kaunis ja ylistettävä juhla, mielyttää
yhtä ja murheuttaa monta, ja taitaa ehkä suattaa kateusta Tyttölöihen välille.
Siihen vielä tuloo luettavaksi että se on varsin vaikia joukosta löytää ja
ulosvalita sen parraan, ja tetä monet vanhemmat ehkä keskenänsä silmennylkiin
pyytäävät suahaksensa lapsiansa tähän kunniaan; ja josta siitä ehkä kylmäkisko
ja vihat syntyypi naapuriihen välillä. Näitä kaikkia kahtellessa myö täytymme
piättää, että jos tämä Ruusu-juhla monessa silmässä näyttää hyviä vaikutuksia,
ja kilvoittelemuksia hyviin tapoihin, niin se myös toisin puolin kahottu, teköö
monessa syvämmessä levottomuutta, murhetta ja mielikarvaisuutta. Ja jos niin
tapahtuisi, että häntä Joka on näin kunnialla merkitty, vasta jälestäpäin
löytäisivät puheen alaaiseksi mitä pilkkaamista ja nauramista eikö semmoinen
juhla ja juhlanpitäminen matkaan suata! Ilman sitä niin se ei oo totiseen
siveyteen 15 *) Siveys,
*) sopiva, että ulkokunnialla häntä palkita ja kaunistella. Hänen
suurin palkinto on omassa ilomielituntemisessa 16**) Ilomieli-tunteminen,
**), ja hänen luonnollinen
luatunsa on, että yksinäisyytessä ja ilman muihen tietämätä harjoitella
hyvyyttä. Se on kohtullinen ja myös kiitettävä että hyvyys ja siveys nautitsee
ulkonaistakin kunniata; ei ainoastansa hänen suhteen joka sitä harjoittaa, vuan
erinomattain, (niin kuin esimerkki) muihen suhteen; vaan minä pelkään että
Salencyn nuoret Tyttäret, kilvoitellen keskenänsä tätä kunniata, hakeevat
hyvyyttä ja hyviä tapoja, enemmin kunniansa suhteen, kuin ite hyvyytensä
suhteen. Olkoonpa asia miten tahaan, niin on hyvä, kuin hyvin laittaa. |
||||
| Kuitenkin pitämme myö Rilvalan Helkoo siinä asiassa parempana, ettei Piioista yhtä ylistetä, toisia alenneta. Tässä hyö kaikki suavat tilaisuutta että mieltänsä myöten joukossa rehvastella, mutta kukin kantaa mitä hään on kylvänyt. Näissä Runoissa löytäävät ne hyvät piiat esimerkkinsä, niin myös kuin ne pahatkin. Heitä kyllä tässä ei kukaan kiitä, sen vähemmin toru ja nuhtele, vuan ne kantaavat kukin povessansa, riemunsa tahi murheensa. Kuin hyö laulaavat Inkerin tahi Matalenan tapauksia, niin se vaikuttaa heissä enemmin kuin että lausua heillen ilosta tahi surusta. Sillä puhuttaissa Inkeristä ja hänen käytöksistänsä, muutteloo ne nuoret Tytöt oman mielensä tietämätöinnä hänessä, tahi toas häntä omassa mielessänsä. Ja sillä tavalla tämä nuorukainen ja Inkeri ei eneä ouk toisista erinäiset, voan yhtä olentoa. Minä oon nähnyt ihe Rilvalan Tyttäriien näitä laulaissa itkevän; muutamat vuotattivat ilon kyynäleitä, muutamat surun. | ||||
| Vuan mitäs myö eneä puhumme tästä Helanjuhlasta! Myö olemme jo nähnyt sen suuren aivotuksen kuin meijän esivanhemmat ovat tahtoneet sillä osottaa. Meijän tuloo tätä niin kuin muitakin heijän jäännöksiä, kunnioittoo ja arvossa pitee, ei pilkata ja ylenkahtoa. | ||||
|
Niistä jotka enemmitten ovat tahtoneet suattoo tätä juhlaa hävitöksen ala,
luulessaan tässä olevan jotakuta pakanallista ja epäjumallista palvelusta, tahi
yhen siemenen pahuteen ja epäluuloon, on Sääksmäen ennen muinonen Rovasti
Forsselius, joka henkellisessä Papin-neuvoittelemuksessa etesveti kantelemuksia
Rilvalaisia vasten, tästä heijän käytöksestänsä. Koska asia oli moa-oikeuessa
tutkittu, ja sieltä lykätty Consistoriumin koettelemuksen ala, niin annettiin
siinä sellainen piätös, ettei Rilvalaisia kielletä Helkoa huutamasta,
ainoastansa hyö kertaus-sanoistansa poissulkevat sen sanan Jumala(?).
Tätä tekivät hyö myöskin, ja kuin ennen vanhuutessa ovat laulaneet: "Jumal'
on kauniissa joukoss,"niin laulaavat nyt ainoastans: "kauniissa
joukoss 17 *) Näin toimittivat hyö kylässä mullen asian. Soahaksein tästä tarkemman
tiion, olen minä kirjuttannut Turkuun, Neuoittelemus-Kirjuttelian *)." |
||||
|
Toisin päin ovat toas Muaherratkin puolestansa kieltäneet heitä valkeata
pitämästä Helan vuorella siinä pelvossa, että tuostakin taitais turmio
tapahtua; ehkä tämä vuori makaapi vainion keskellä kaukana pois mehistä ja
muista kylistä. Tätäkin ovat hyö vaariin ottaneet, ja käyttäävät nyt Helkoa
vähemmällä juhlallisuuella vaan isommalla yhtä-tyytyväisyyella 18 *) Yhtä-tyytyväisyys,
*) kuin
ennen. |
||||
| Mutta koska myö nyt olemme kyllä puhunut tästä juhlan pitämisestä, niin ehkä se ei oisi sopimatoin että vähä puhua kylästäkin jossa se pietään. | ||||
|
Rilvalan kylä on epäilemätä yks niistä vanhemmista kylistä Sääksmäen pitäjässä
19 **) Tämä pitäjä mainitaan jo 1335 vuuen kirjoissa (Porthanin Chronic.
241 p.) ja on nimen antanut kahellen kihlakunnallen, ylä-Sääksmäin ja
ala-Sääksmäin kihlakunnat **); ja juuri sen tienoilla vielä nähään jäännöksiä siitä vanhanaikuisesta
Hakoisten Linnasta, josta nyt ainoastaan yksi kivi-raunio on jälellä
20***) Gananderin Mythol. Fenn. 8 p. Semmoisia Hakoisten kuhuttavia
linnoja, löytyy myöskin Janakkalassa ja Hattulassa. ***). Kirjoissa tämä kylä kuhutaan Ridvalla, vaan suusanalla
Ritvala, ja maankielellä 21****) Maan-kieli,
****) Rilvala. Se näyttää ikeän kuin
kylä oisi nimensä suanut Ruohin kielestä, ja josta oisi arvattava että
Ruohtalaisia ennen on tässä asunna. Silloin kuin Vallan-hallihtia 22†) Vallan-hallihtaja,
)
Birger vuonna 1250 rakensi Hämeenlinnan, ja siihen kuletti joukkonsa, on
mahollista, että muutamatkin hänen Sankarista asuivat linnan ulkopuolella
niissä lähimmäisissä pitäjissä; ja on uskottava että jokuu heistä silloinkin
oleskeli Seäksmäessä ja alotti Hakoisten linnoo; ja että Ridvallan kylänpaikka
silloin ainoastaan oli yksi kankasmaa tahi nummi, jossa heijän Sankarit ja
Soturit (Riddare och kämpar) lennättivät
hevoisiansa. |
||||
| Vallan-mantie joka Hämeenlinnasta viepi Tampereseen kulkoo kylän läviten, jossa vielä toinenkin pitäjän tie kulkoo ristiin; ja se on tällä ristillä kuin piijat näinnä Helka-iltoinna, yhteen tunkeiksevat. Kylästä luetaan puolitoista virstaa kirkollen, vuan ei muuta kuin virstaa Huittulan keskiivariin. Kylä on jaettu kahteen suureen osaan, josta yks kuhutaan Yläkyläksi, toinen Alakyläksi. Yks peltomoa eroittaa heitä toinen toisestansa. | ||||
| Kaikki mitä tässä nyt on puhuttu, on sanottava Alakylästä, joka Yläkylästä makoo etelään, ja on luettava heistä sekä vanhemmaksi että suuremmaksi. Yläkylässä rajoittaavat myös Helkoa, vaan iteksensä toisella kohalla, kuhuttu Karjuveräjänmäiksi; muutoin ne käyttäävät ihtiensä samalla lailla kuin Alakylässä, ja laulaavat samojakin Runoja. | ||||
| Se on meistä outo kyllä, ettei molemmat kylänpiät yhessä pie tätä yhteistä juhlaa; vaan on uskottava että hyö vanhuutessa ovat olleet yhessä, ja oisi toivottava että hyö myös tästäpäin yhessä käyttäisivät tämän kauniin juhlan. Jos ei muuten, niin. sillä tavalla että kaikki lapset kokountuisivat yhen valkian ympärille, jos kohta hyö kävisivätkin sinne, kahessa joukossa. | ||||
| Tämä jo monaisten mainittu Helka-vuori ei ouk mikään oikea vuori, vuan yks harju- tahi selänne-mua, joka pistäiksen Alakylän etelä puolelle, ja jonkan toisella puolella Vanajavesi ynnä hänen monen snarensa [!] kanssa puahtaa kuin vesipata. Helka Vuoresta on jo suurin osa tehty peltomuata, ja mikä hänestä on jälellä kasvattaa paljaita katajapensaita ja kanarvoja. Siihen missä valkiata ennen piettiin, on äskettäinkin kaivettu tervahauta, niin että se juuri näyttää niin kuin kylän Helka jo ottaisi Rilvalasta eronsa. Se on paha kyllä että kylän asukkaat ei paremmin korjoo yhtä paikkoa, jossa heijän esi-vanhemmat monessa miespolvessa ovat Tyttölöihen ja Ystäväitten keskellä viettäneet niin monta suloista ajan kulua. | ||||
|
Myö tahomme myös nyt tässä jälestäpäin julistaa ne Runot josta myö jo olemme
puhunut, ja joihen laulaminen on luettava niin kuin Helan suurin pyhyys. Myö
tiemme tätä sekä heijän sisällepitonsa suhteen, sekä että myös Tulevaisillen
säilyttäisimme meijän esivanhempien vanhoja juohutuksia 23 *) Juohutus,
*).
Kuitenkin täytyy meijän ensin muistutella, että myö heijän tutkiissa olemme
löytäneet heijän olevan aivan puuttuvaiset 24**) Puuttuvaiset,
**) ja vian alaiset 25***) Vian-alaiset,
***). |
||||
| Myö ei ouk uskaltanna mieltämme myöten parata näitä virheitä, vuan tahomme lukioillen toimittaa heitä aivan senkaltaiset, kuin niitä tällä haavalla Seäksmäissä lauletaan, luuleissamme että kukin mieluisammasti käsittäisi heitä, heijän omassa van hanaikuisessa, jos kohta alaistomassakin puvussa, kuin että suaha heitä jatketuksi, parsituksi ja paikatuksi tämän ajan tilkuisilla. | ||||
| Myö olemme sen eistä pitänä sitä puheenmurretta hyvänä, kuin tässä kylässä puhutaan, ja josta nämätkin Runot ovat osansa suaneet; ja olemme kirjutanneet heitä niin katkaistunna ja murrettunna, kuin ovat, että silläkin säilyttäisimme heijän omat vanhan-aikuiset ja näillen paikoillen varsin tunnettomat sanat ****); joista myökään emmö kaikkia käsitä. Kuitenkin oommo myö kokenut että muistutuksillamme heitä jokskin selittää. Vaan se tuli meistä pahoin tehty, ettei myö silloin muistana kirjuttoo heijän laulamusta (melodi) muistiin, mutta toivoomme vastapäin suavan tätäkin toimittanneeksi. | ||||
| [[Seuraa SKVR IX1 84]] | ||||
|
2
*) Minä kuulin jo vuonna 1814 ensimäisen kerran puhuttavan tästä Rilvalan
Helasta, ja olen siitten tiiustellut, sekä Sääksmäkiläisiltä että muilta
Hämäläisiltä tästä heijän Juhlanpitämisestä, voan eivätpä hyö tuosta tainnut
antoa mullen sen selvempöö tietoa, kuin että se oli yksi vanha pakanallinen
Juhla, jonka vaimoväki rajuttivat, ja jossa hyö lauloivat vanhoja Runoja, joita
eivät itekkään eneä ymmärtännä. Näihiin tiiustuksiin emminä tainnut mitenkään
tyytyä, jos kehuittivat minua enemmin tästä kuullostella. Minä kirjutin jo
monisten Sääksmäkeen, (jossa mulla oli tuttuja miehiä), ja pyysin heitä
panemaan paperillen ja minulle lähetteä näitä vanhanaikuisia lauluja. Lupa tuli
hyvä kyllä, vaan se on vielä pitämätä. Minä kuljeskelin jo itekkin Hämeenlinnan
kautta, kuin läksin Turusta kotiin, mutta satun aina liikkua, sillä ajalla kuin
ei enee Helkoa huuettu.
# Vasta v. 1824, koska minä läksin Äijin asioillen Lammin pitäjäseen, niin
peätin minä että tästä lähteä Sääksmäkeen soahaksein tästä jotaik perustusta.
Sinä 15 p. heinä kuulla tulin minä myöhään iltaisella Syrjäntaan Kestkii,
variin; pitelin siinä vähä yötä; ja tulin toissa pänä hyvällä ajalla Rilvalan
kylään. Minä pistiin Lautamiehen Heikki Örtin luokse, joka oli ymmertäväisin ja
toimellisin mies kylässä. Kuultua minun asiaini, seuraisi hän minua samassa
niihen tyttölöihin luokse, jotka hään tiesi parraittain taitavan näitä
laulella. Yhessä ihmettelivät hyö, että minä olin lähtenyt niin pitkän matkan
taakse, varite vaste näitä hakemaan.
# Niitä oli kylässä monta, jotka taisivat näitä virsiä virittää, mutta yks
nuori akka oli kaikista hilpein. Hänen suusta minä kirjutin näitä runoja
paperillen; ja panin häntä muutoinkin toimittamaan minullen koko tämän Juhlan
pitämisen. Mutta koska se oli minusta tarpeellinen että soaha nähäksein heijän
käytöksiä, niin minä hyvilla puheilla yllytin heitä, että ens pyhänä huutoo
Helkoa, vaihka se meärätty aika oli jo ohitten. Jota hyö suusanalla lupaisivat.
# Tästä läksin minä Lottilan moisioon, Laintutkian Blåſjeldin
luokse, jonkan kanssa minä olin tuttu. Tässä kaunissa Herran hovissa viettelin
minä koko sen päivän, ja vielä toisenkin; ja läksin vasta sunnuntaina,
iltapuolla päiveä, yhen hänen Herrojen kanssa, nimelle Bergström, Rilvalaan.
Myö tulimmo vähä ennen sinne päivän laskua, ja näimmö ison joukon nuorta väkeä
istuvan raittein ristillä, halkopinoloilla. Miehet kahtoivat niin vihaisesti ja
mulistivat silmiänsä meijän peällämme, josta arvaisin että hyö olivat vasten
näitä laitoksia. Kuin rupeisin Tyttölöitä pyytämään tähän tavalliseen juhla
pitoon, niin olivat jo jäykistynneet, ja pojat vetivät kaikellaisia verukkeita
3 *) Juoni. 4 **) 5 *) 6 **) 7 †) 8 *) Jokainen kyllä oivaltaa ettei tämä ouk mikään pakanallinen juhla, mutta yks johtatus Poavilaisilta, jossa ne ovat aivan ouvolla tavalla yhteen-sotkineet ja velloineet asioita, joista Raamatussa puhutaan, niin kuin heijän oil tapa tehä, sepittäissä vanhoja satujansa 9 *) Nasta, 10 **) Tämä asia näyttää luonnostansa, ikään kuin se oisi yksi niistä monesta keskiajan Sankarin tarinoista af de många medeltidens Riddare=Romancer 11 ***) Tämä osottaa ikään kuin jota kuta Lappalaisen elämätä, tahi muistuttaa meillen, peri vanhoja aikoja. 12 *) Tämä laulu osottaa jota kuta Turussa tapahtunutta, ja on sen eistä Suomalaiseksi luettava. Vaan site selvempee tietoa hänestä ei soaha. Ainoastansa että yksi totuus ja tapaus, mahtaa tässä niin kuin toisessakin olla perustettunna. 13 **) Luotut, 14 ***) Vasta-tulevaisuus, 15 *) Siveys, 16 **) Ilomieli-tunteminen, 17 *) Näin toimittivat hyö kylässä mullen asian. Soahaksein tästä tarkemman tiion, olen minä kirjuttannut Turkuun, Neuoittelemus-Kirjuttelian 18 *) Yhtä-tyytyväisyys, 19 **) Tämä pitäjä mainitaan jo 1335 vuuen kirjoissa (Porthanin Chronic. 241 p.) ja on nimen antanut kahellen kihlakunnallen, ylä-Sääksmäin ja ala-Sääksmäin kihlakunnat 20 ***) Gananderin Mythol. Fenn. 8 p. Semmoisia Hakoisten kuhuttavia linnoja, löytyy myöskin Janakkalassa ja Hattulassa. 21 ****) Maan-kieli, 22 †) Vallan-hallihtaja, 23 *) Juohutus, 24 **) Puuttuvaiset, 25 ***) Vian-alaiset, 26 ****) Se on epäilemätä, ettei nämät Runot ole näillä tienoilla synnytetyt, ja ettei näissä löyvy mitään paikkoa jonka piällen hyö tarkottaisi. Ei ies Helka-vuores takaan kuulu mitään sellaista erinomaista puhetta. Yksi Vanha ukko tässä Rilvalan kylässä, sanoi muistavansa kuulleen puhuttavan, että ne asiat joista Runoissa mainitaan ovat tapahtuneet Virossa tahi Inkerin muassa. Mutta mikä kieltää ne vanhat, valetta kuulemasta, niin hyvin kuin ne nuoretkin? Merkillinen on kuitenkin että kieli ikään kuin totistaa tätä. | ||||