SKVR VIII 1011.

skvr08110110
Varsinais-Suomi
Juslenius, Daniel
1700

Types

1. Kertovat runot
└ 1. Epiikka
 └ Anteruksen runo

Metadata

COL: Daniel D. Juslenius,
ID: 1011.
INF:
LOC:
OSA: VIII
SGN: Aboa vetus et nova (1700), siv. 81-2.
TMP: [[1700]]

     1  Anderus Pyhäjoelda/
     2  Pyhäjoen poica pyhä/
     3  tuli Couluſta cotia:
id eſt, Andreas ex Pyhäjoki/ Bothniæ orientalis parœcia, venerit ex Schola domum; & interrogatus a matre,
     5  mitäs poican cotia tulit?
     6  ongo Coulu cohdallanſa/
     7  Turcu Uuſi toimeſanſa?
cur domum venerit: num immota ſit Schola, & Aboa nova vigeat? reſpondet ille: ſe veniſſe ad ducendam uxorem, eamqve ex Kokemäki Svet: Cumå: negabat primum mater, verita ne repulſam pateretur, ſicut alii qvidam ex Svecia nobiles, & Bothnienſes divites: inſtante autem illo, ſibi cum illa familiaritatem eſſe; tandem conceſſit, qvamobrem adornatus bene eqvis, ſervis, & armis; inter ea 7 clypeis, ex qvibus
     9  Yljän Kilpi Cullan kijlſi/
     10  caicki muut hopian hohdit:
proci clypeus auro reſplendeſcebat, reliqvi omnes argento ſulgebant: sic profectus acceptus advenit. ſed ſponſalitiis peractis, fatis ipſa ceſſit, mœrorem pro dote fummum, Andreæ redeunti domum, relinqvens.1
Se on, Anterus Pyhäjoelta, itä-Pohjanmaan pitäjästä, saapui koulusta kotiin ja, äidin kysyttyä, miksikä hän tuli kotia: eikö koulu ole paikallaan ja uusi Turku toimessansa? hän vastaa tulleensa lähteäkseen noutamaan itselleen vaimoa Kokemäeltä. Äiti ensin kielsi huomauttaen, että hän voi saada rukkaset kuten eräät toiset Ruotsin ylimykset ja Pohjanmaan varakkaat. Mutta pojan vakuuttaessa tytön olevan hänelle suosiollisen äiti kuitenkin lopuksi suostui. Niinpä hänelle nyt varataan hevosia, palvelijoita ja aseita, muun muassa seitsemän kilpeä, joista yljän kilpi kullan kiilsi, kaikki muut hopian hohdit. Näin varustettuna hän lähti matkaan, saapui perille ja otettiin hyvin vastaan. Mutta heti vihkiäisten jälkeen morsian kuoli jättäen kotiin palaavalle Anterukselle myötäjäisten asemesta mitä syvimmän surun.
1 Se on, Anterus Pyhäjoelta, itä-Pohjanmaan pitäjästä, saapui koulusta kotiin ja, äidin kysyttyä, miksikä hän tuli kotia: eikö koulu ole paikallaan ja uusi Turku toimessansa? hän vastaa tulleensa lähteäkseen noutamaan itselleen vaimoa Kokemäeltä. Äiti ensin kielsi huomauttaen, että hän voi saada rukkaset kuten eräät toiset Ruotsin ylimykset ja Pohjanmaan varakkaat. Mutta pojan vakuuttaessa tytön olevan hänelle suosiollisen äiti kuitenkin lopuksi suostui. Niinpä hänelle nyt varataan hevosia, palvelijoita ja aseita, muun muassa seitsemän kilpeä, joista yljän kilpi kullan kiilsi, kaikki muut hopian hohdit. Näin varustettuna hän lähti matkaan, saapui perille ja otettiin hyvin vastaan. Mutta heti vihkiäisten jälkeen morsian kuoli jättäen kotiin palaavalle Anterukselle myötäjäisten asemesta mitä syvimmän surun.