skvr08109980
Satakunta — Kokemäki
Lindström, Johan Adolf
1860
Orsaken, hvarföre St. Henrik mördades af Lalli, uppgifves på mångahanda sätt; här vill jag blott nämna, huru den framställes i Kumo. Lalli var en högt uppsatt samt förmögen man pakanallinen kreivi); uti Ylistaro egde han ett hemman. Henrik döpte derstädes Lallis barn, under det fadren sjelf var borta. Vid sin hemkomst sade Lalli, att det luktade i rummet af kristligt blod, hvarpå hans hustru berättade, att Henrik döpt barnet. Uti förbittringen häröfver förföljde han honom samt upphann honom på Kjulo träsk, der Lalli slog ihjäl honom samt afbet hans finger, hvarpå befanns en guldring; men den föll i snön, så att han ej mera fann densamma. Omkring Johannetiden följande sommar rodde en blind gubbe med sin son på Kjulo träsk, då den sednare sade sig se ett isstycke i sjön. Gubben bad honom ro ditåt. Gossen sade vidare, att uti isstycket lyser någonting glimmande. Gubben bad honom upptaga det, och då fann han der ett finger med ring uppå. Gubben torkade med samma finger sina ögon och derigenom återfick han sin syn. Fingret uppgifves blifvit hittadt vid Winnari by, enligt en annan berättelse åter vid Lähteenkylä by. Uti sången öfver St. Henriks död förmäles, att Henrik, redan kort förrän han såg Lalli, förutsagt åt sin tjenare, att hans död vore nära, och befallt honom att straxt sedan han dött från närmaste by hemta tvenne oxar, som ännu aldrig burit oket, spänna dem för släden, der liket låg, och derefter låta dem gå hvart de ville. Der de för tredje gången stadnade skulle ett kapell uppbyggas och han begrafvas. Oxarna skola då för tredje gå ngen hafva stadnat på den plats, der Nousis kyrka nu står, och här begrofs äfven Biskop Henrik. Rörande de tvenne oxarne säger en runa, som höres i Kumo och Kjulo: | ||||
2 | Musta mulli Muntilasta | |||
3 | Toinen Polsu Jaakkolasta. | |||
Så väl Muntila som Polsu Jaakkola äro belägna i Kjulo.
Enligt en annan
berättelse skulle det ena djuret varit en tjur (sonni) ifrån
Polsumaa, del andra en stut
(kalpo) ifrån Kurhia by; båda voro, enligt sägen på orten,
oinöfvade.1 Syy, miksi Lalli tappoi Pyhän Henrikin, kerrotaan hyvin eri tavoilla;
tässa tahdon vain mainita,
miten se esitetään Kokemäellä. Lalli oli ylhäinen ja varakas mies
(pakanallinen kreivi);
Ylistarolla hän omisti tilan. Henrik kastoi siellä Lallin lapsen, isän
ollessa poissa kotoa. Saapuessaan
kotiin sanoi Lalli, että huoneessa tuntui kristityn veren haju, minkä jälkeen
hänen vaimonsa kertoi, että
Henrik oli kastanut lapsen. Tästä vihastuneena Lalli läksi ajamaan Henrikkiä
takaa sekä saavutti hänet
Köyliön järvellä, missä löi hänet kuoliaaksi sekä puri poikki hänen sormensa,
missä oli kultasormus;
mutta se putosi lumeen, niin että hän ei sitä enää löytänyt. Juhannuksen
aikaan seuraavana kesänä sousi
eräs sokea ukko poikineen Köyliön järvellä, jolloin viimeksimainittu sanoi
näkevänsä jääpalasen
järvellä. Ukko pyysi häntä soutamaan sitä kohti. Poika sanoi edelleen, että
jääpalasella loistaa ja
kimaltelee jokin. Ukko pyysi poikaa ottamaan sen ylös ja silloin hän löysi
sieltä sormen, jossa oli
sormus. Ukko pyyhki sillä sormella silmiään ja sai sen kautta näkönsä
jälleen. Sormi kerrotaan
löydetyn Winnarin kylän kohdalta, toisen kertomuksen mukaan taasen
Lähteenkylän
kohdalta. Pyhän Henrikin surmavirressä kerrotaan Henrikin sanoneen
palvelijalleen jo vähän ennen,
kuin hän oli nähnyt Lallin, että hänen kuolemansa olisi lähellä, ja käskeneen
palvelijan heti hänen
kuolemansa jälkeen hakea lähimmästä kylästä kaksi härkää, jotka eivät vielä
koskaan olleet iestä
kantaneet, valjastaa ne reen eteen, jossa ruumis oli, ja antaa niitten sen
jälkeen mennä minne halusivat.
Siihen paikkaan, johon ne kolmannen kerran pysähtyvät, oli rakennettava
kappeli ja hänet haudattava.
Härkien piti sitten kolmannen kerran seisahtua Nousiaisten kirkon nykyiselle
paikalle, ja sinne piispa
Henrik myöskin haudattiin. Näistä kahdesta härästä sanoo runo, jota kuulee
Kokemäellä ja Köyliössä: -
- - - - Sekä Muntila että Polsu Jaakkola ovat Köyliössä.
Toisen kertomuksen mukaan
oli toinen Polsumaalta saatu sonni, toinen Karhian kylästä tuotu
kalpo; molemmat
olivat, paikkakunnalla tunnetun tarinan mukaan, opettamattomia. |
||||
1
Syy, miksi Lalli tappoi Pyhän Henrikin, kerrotaan hyvin eri tavoilla;
tässa tahdon vain mainita,
miten se esitetään Kokemäellä. Lalli oli ylhäinen ja varakas mies
(pakanallinen kreivi);
Ylistarolla hän omisti tilan. Henrik kastoi siellä Lallin lapsen, isän
ollessa poissa kotoa. Saapuessaan
kotiin sanoi Lalli, että huoneessa tuntui kristityn veren haju, minkä jälkeen
hänen vaimonsa kertoi, että
Henrik oli kastanut lapsen. Tästä vihastuneena Lalli läksi ajamaan Henrikkiä
takaa sekä saavutti hänet
Köyliön järvellä, missä löi hänet kuoliaaksi sekä puri poikki hänen sormensa,
missä oli kultasormus;
mutta se putosi lumeen, niin että hän ei sitä enää löytänyt. Juhannuksen
aikaan seuraavana kesänä sousi
eräs sokea ukko poikineen Köyliön järvellä, jolloin viimeksimainittu sanoi
näkevänsä jääpalasen
järvellä. Ukko pyysi häntä soutamaan sitä kohti. Poika sanoi edelleen, että
jääpalasella loistaa ja
kimaltelee jokin. Ukko pyysi poikaa ottamaan sen ylös ja silloin hän löysi
sieltä sormen, jossa oli
sormus. Ukko pyyhki sillä sormella silmiään ja sai sen kautta näkönsä
jälleen. Sormi kerrotaan
löydetyn Winnarin kylän kohdalta, toisen kertomuksen mukaan taasen
Lähteenkylän
kohdalta. Pyhän Henrikin surmavirressä kerrotaan Henrikin sanoneen
palvelijalleen jo vähän ennen,
kuin hän oli nähnyt Lallin, että hänen kuolemansa olisi lähellä, ja käskeneen
palvelijan heti hänen
kuolemansa jälkeen hakea lähimmästä kylästä kaksi härkää, jotka eivät vielä
koskaan olleet iestä
kantaneet, valjastaa ne reen eteen, jossa ruumis oli, ja antaa niitten sen
jälkeen mennä minne halusivat.
Siihen paikkaan, johon ne kolmannen kerran pysähtyvät, oli rakennettava
kappeli ja hänet haudattava.
Härkien piti sitten kolmannen kerran seisahtua Nousiaisten kirkon nykyiselle
paikalle, ja sinne piispa
Henrik myöskin haudattiin. Näistä kahdesta härästä sanoo runo, jota kuulee
Kokemäellä ja Köyliössä: -
- - - - Sekä Muntila että Polsu Jaakkola ovat Köyliössä.
Toisen kertomuksen mukaan
oli toinen Polsumaalta saatu sonni, toinen Karhian kylästä tuotu
kalpo; molemmat
olivat, paikkakunnalla tunnetun tarinan mukaan, opettamattomia. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
SKVR X1 22. | 92 % |
|
SKVR X1 23. | 92 % |
|
SKVR VIII 999. | 70 % |
|
SKVR X1 26. | 44 % |
|