SKVR VIII 998.

Syy, miksi Lalli tappoi Pyhän Henrikin, kerrotaan hyvin eri tavoilla; tässa tahdon vain mainita, miten se esitetään Kokemäellä. Lalli oli ylhäinen ja varakas mies (pakanallinen kreivi); Ylistarolla hän omisti tilan. Henrik kastoi siellä Lallin lapsen, isän ollessa poissa kotoa. Saapuessaan kotiin sanoi Lalli, että huoneessa tuntui kristityn veren haju, minkä jälkeen hänen vaimonsa kertoi, että Henrik oli kastanut lapsen. Tästä vihastuneena Lalli läksi ajamaan Henrikkiä takaa sekä saavutti hänet Köyliön järvellä, missä löi hänet kuoliaaksi sekä puri poikki hänen sormensa, missä oli kultasormus; mutta se putosi lumeen, niin että hän ei sitä enää löytänyt. Juhannuksen aikaan seuraavana kesänä sousi eräs sokea ukko poikineen Köyliön järvellä, jolloin viimeksimainittu sanoi näkevänsä jääpalasen järvellä. Ukko pyysi häntä soutamaan sitä kohti. Poika sanoi edelleen, että jääpalasella loistaa ja kimaltelee jokin. Ukko pyysi poikaa ottamaan sen ylös ja silloin hän löysi sieltä sormen, jossa oli sormus. Ukko pyyhki sillä sormella silmiään ja sai sen kautta näkönsä jälleen. Sormi kerrotaan löydetyn Winnarin kylän kohdalta, toisen kertomuksen mukaan taasen Lähteenkylän kohdalta. Pyhän Henrikin surmavirressä kerrotaan Henrikin sanoneen palvelijalleen jo vähän ennen, kuin hän oli nähnyt Lallin, että hänen kuolemansa olisi lähellä, ja käskeneen palvelijan heti hänen kuolemansa jälkeen hakea lähimmästä kylästä kaksi härkää, jotka eivät vielä koskaan olleet iestä kantaneet, valjastaa ne reen eteen, jossa ruumis oli, ja antaa niitten sen jälkeen mennä minne halusivat. Siihen paikkaan, johon ne kolmannen kerran pysähtyvät, oli rakennettava kappeli ja hänet haudattava. Härkien piti sitten kolmannen kerran seisahtua Nousiaisten kirkon nykyiselle paikalle, ja sinne piispa Henrik myöskin haudattiin. Näistä kahdesta härästä sanoo runo, jota kuulee Kokemäellä ja Köyliössä: - - - - - Sekä Muntila että Polsu Jaakkola ovat Köyliössä. Toisen kertomuksen mukaan oli toinen Polsumaalta saatu sonni, toinen Karhian kylästä tuotu kalpo; molemmat olivat, paikkakunnalla tunnetun tarinan mukaan, opettamattomia.