SKVR VIII 994.

Reun.: Den afhuggne Tummen med gullringen skal blifwit uppå ijsen qwarliggiande, och om midsom̄ars dag der effter funnen af een bonde, som medh sin Son kom seglandes på Siön och i det sam̄a blef warse, att uppå ett stycke wraakijs satt een korp och hackade, så som och att gafz ett wederskeen af Solen, styrde derföre dijt uth, dä han fann fingeret med gullringen, och gaf det så straxt till kenna, dheraf skal sedan Consistorium Ecclesiasticum i Åbo kom̄it att föra uthi sitt sigill een lijknelse af itt Tum̄efinger, effter S. Henric war dheras apostel. (Suom.: Kerrotaan, että poikkilyöty peukalo jäi kultaisine sormuksineen jäälle ja ottä sen juhannuksena sen jälkeen löysi eräs talonpoika, joka poikineen purjehti järvellä, ja samalla huomatessaan, että kaarne istui jäänpalasella nokkien jotakin ja että auringon säteet heijastuivat siitä, ohjasi sinne, ja kun hän oli löytänyt sormen kultasormuksineen, antoi hän sen heti tiedoksi; sentakia kerrotaan Turun tuomiokapitulin ottaneen sinettiinsä peukalon kuvan, koska pyhä Henrik oli heidän apostolinsa.)

Pyhän Henrikin löi Lalli niminen talonpoika kuoliaaksi talvella järven jäällä. Saman Lallin kerrotaan myöskin lyöneen poikki hänen peukalosormensa, jossa oli ollut kultasormus, samoin sanotaan hänen ottaneen häneltä päähineen. Mutta kun hän tuli kotiin ja pani sen lakin päähänsä, kerrotaan lapsen, joka vaivoin osasi puhua, suomeksi lausuneen nämä säkeet.

Joka siis tarkoitti: tuo on kaunis lakki rumalle miehelle. Kristityt ottivat pyhän Henrikin ruumiin ja hautasivat sen 7 penikulman päähän Turusta, paikkaan jolla nykyään sijaitsee Nousiaisten pitäjänkirkko; mutta myöhemmin kaivettiin ne sieltä esille ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon, missä hänen luitaan vielä näytetään. Hänen muistolleen on myöskin pyhitetty tammikuun 19:s päivä paavillisen tavan jälkeen.