skvr07252020
Pohjois-Karjala — Rääkkylä
Hyvärinen, Alex
1902
| a. | ||||
| Hauvankaivajalle jos ei antana viinaputelii tai rah̆hoo hauvattuu, niin
se otti sitä multoo, jota pappi viskaś kirstun piälle, ja viskaś
hauvasta hautuuväin1 hau|tajaisvä| : hautuuväin. #2 |piälle| : *perästä*. #3 kk:ssa
pieni alkukirjain. perästä2 ja sano: |
||||
| 3 | Mää3 kot̆tiis! | |||
| Sitte se kuollut joka yö kummittel' kotonaan, eikä antana rauhoo. | ||||
| b. | ||||
| Mutt jos kuka arvaś tehä havuista reen ja viikatteella, kirveellä ja tulella kiertee kolome kertoo tuvan ja sitten san̆noo: | ||||
| 7 | Käy3 herra, rek̆keen! | |||
| c. | ||||
| 9 | Sitten3 vet̆tee joku virsta hautuumuahan päin ja saňnoo: | |||
| 10 | Mää3 kalama, kankaasen, | |||
| 11 | jossa papit pauhovaa, | |||
| 12 | messumiehet meuhovaa; | |||
| 13 | siellähän siun sijaś on! | |||
| Sitten takaisin tullessaan pit' tehä tielle viiskantoja, niihen yl' harpata, eikä jälelleen kahtoo. | ||||
|
1
hau|tajaisvä| : hautuuväin. #2 |piälle| : *perästä*. #3 kk:ssa
pieni alkukirjain. | ||||