Metadata

COL: Salm.,
ID: 5002.
INF: Pienisarka. Elessei Valokainen.
LOC: Suist.
OSA: VII5 loitsut
SGN: V. n. 1483.
TMP: -08.

Tuvanasetustaika.

Uutta tupaa rakentai.
Ensimäisen hirren salbam⌈is⌉ kolme lastuu lohkataa, sit pannaa siih eläviä hobieda, sit pannaa rannal lehviä, midä virda ajaa, luttiloide (luteiden) kera kirstuu, (joka on) päriest. Luttulat pannaa kolme yhöksää (= 27) kirstuu, elävät hobiet, rannalta kerätyt ruhkat, kolme lastuu. Ensimäinen kivi sinne kaimataa, minkä ruumista viiää. Sit panna haudah (siihen paikkaan), mihk (perus-)kivi tuloo. Varvalla lykätää kaik, mik on perettä, multaa: isäntä lapaset käes, vierettää ei (saa multaa) paljahil käsil. Sit sen kiven panoo (paikallensa), tuohus viritetää, silmii ristitää, moata tervehitää ristiin käsin. (Siten että asetutaan neljin kontin. Käsien asento (piirros), siis siten, että kädet ristiin koskettavat maata.) Luetaan:
    4  Terveh, moa, terveh, mandu!
    5  Anna rauha eleä
    6  Lutikkoi[n] ńuuhtelemata,
    7  Kirppuloin kiristämätä!
Siit hirs pannaa päälle; kaik mitä on perehes, kohotaa maasta. Isändä iskee kolme kertaa hirtee. Aletaa nostaa tubaa.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems