skvr07235220
Pohjois-Karjala — Liperi
Manninen, Ilmari
1915
Jäniksen luku. |
||||
2 | Metän ukko, metän akka, | |||
3 | metäŋ_kultaneŋ_kuniŋŋas, | |||
4 | otav_vihta viijasta, | |||
5 | koivu korven notkelmasta; | |||
6 | 5 Joka ol_laiska juoksemaan[!], | |||
7 | sitä siimalla sivalla, | |||
8 | Joka polulta poikke#n̄oo[!], | |||
9 |
sitä korvista kohennas_1 kk:ssa: kohennas. #2 kk:ssa pieni alkukirjain. #3 nim. Manninen n:ot
521-523.
|
|||
10 | saparosta suatat_tiellev[!]! | |||
11 | 10 Viäv_Veńtsahta2 tuot_Tuńtsahta2 | |||
12 | tuo' yl' kuuv̀eŋ_kirkon, | |||
13 | yl' kappaliŋ_kaheksan! | |||
Loitsu jäi kesken. Lopussa kuuluu näet olevan niin voimallisia sanoja, ettei niitä tohdi ilmoitella maailmalle. "Kuŋ_kirjoihisap_painaat, niŋ - kahtoopas - sattuu vaikka jonniip_pojah_huimaŋ_käs̀iij_ja se rupejaa kok̀eilem̀aan, se on sillom_pirun oma ajassa ja ijaŋkaikkisuuv̀essa." | ||||
Tämä luku muuten on luettava lankoja metsään asettaessa, ensimäistä lankaa virittäissä. Ei tarvitse kuin kerran lukea. Sen ohella tehtävä verihaava sormeensa ja sillä verellä kirjoitettava ... (mitä?). | ||||
Tämä mies osaa muitakin loitsuja vielä, mutta kuuluvat ne olevan vielä syntisempää laatua kuin nämä3. Mononen ei tahdo, että tulisi "kuoltuvaanniis_synth tehneeks", s. t. s. että hänen jumalattomat lorunsa hänen kuoltuaan vielä voisivat johdattaa kokemattomia henkilöitä pirun kirjoihin. | ||||
1
kk:ssa: kohennas. #2 kk:ssa pieni alkukirjain. #3 nim. Manninen n:ot
521-523. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.