Metadata

COL: Kemppainen.
ID: 2029.
INF: Suursarka. Iivana Onoila.
LOC: Suistamo.
OSA: VII4 loitsut
SGN: Savotar n. 15.
TMP: -14.

    1  Pohjan eukko harvahammas
    2  perin tuulehen lepäsi.
    3  Teki tuuli tiineheksi,
    4  ahava kohulliseksi
    5  5 yhessä syksy-yössä.
    6  Kanto kohtua kovaa,
    7  kantoi kuuta kaksi, kolme,
    8  ympäri yheksän kuuta,
    9  kuuta puolen kymmenettä.
    10  10 Jopa sen kiinnitti kipuihin,
    11  vaivoihin on vaivutteli.
    12  Ei saa kuhunkaan tiloa.
    13  Puhui Jiesus taivosesta:
    14  "Mene, portto, poikimahan
    15  15 kosken korvahan kovahan,
    16  kosken on tulisen kosken!"
    17  Teki tuonne poikasia,
    18  laatihan yheksän lasta.
    19  Etsi pappia nimiä panemaan,
    20  20 luettelemaan lukkaria.
    21  Ei löyä pappia nimiä panemaan,
    22  luettelemaan lukkaria.
    23  Panetteli itse, paha, papiksi,
    24  luetteli lukkariksi;
    25  25 kenen miksi keinotteli:
    26  yhen rujoks, toisen rammaks,
    27  kolmannen verisokiaks;
    28  yhen hän nimettä jätti.
    29  Sehän se pahoa tekee:
    30  30 ampuu kerran pilvilöihin,
    31  toisen kohti koillisehen,
    32  kolmannen on kalliohon:
    33  jopas halkes kalliotki,
    34  vuoret rautaiset mureni.
    35  35 Ammu, ammu kallioita,
    36  elä raavahan lihoja.
Näin Iivana Onoila. Mutta vanhuudestaan huolimatta on Iivana poikaansa verrattomasti etevämpi tietäjämies, minkä näkee, kun ottaa huomioon muut loitsut ja runot.