Metadata

COL: Wartiainen
ID: 1648.
INF:
LOC: Korpiselkä.
OSA: VII4 loitsut
SGN: E, Taikamaitten kansaa 1926 siv. 93
TMP: -95.

a.
    2  Nostan maasta mannun eukot,
    3  hiekasta hevos-urohot
    4  väekseni, voimakseni,
    5  tuekseni, turvakseni,
    6  5 tämän jakson jaksajaksi,
    7  kauhean kaottajaksi...
    8  Se on ukon kimakka ääni.
b.
Hetken hiljaisuuden jälkeen kuuluu ääntelyä ja joitakin sauvan kopauksia toisesta paikasta kalmistoa. Äkkiä tulee kovana huutona:
    11  Nouse luontoni lujasti,
    12  hengen haltija havaja!
c.
Loitsu vaimenee jälleen, kunnes alkaa kuulua manauksen sanoja, kasvaen lause lauseelta voimassa:
    15  Lähe nyt kurja, kunne käsken,
    16  siirry kuin sininen nuoli
    17  syömestä syyttömästä,
    18  vatsasta viattomasta!
    19  5 Vaan jos et tuostana totelle,
    20  etkä vääjeä välehen,
    21  otan koprat kuollehelta,
    22  kahmalot kaonnehelta,
    23  niillä konnat kopristelen,
    24  10 niillä s - - - t satutan...
Loppu tulee karjuntana. Ihan kalmisto vavahtelee. Kalmiston veräjällä seisovat tahtoisivat sulkea silmänsä ja korvansa, mutta eivät voi. Jokin pakottaa kuuntelemaan ja tähyilemään kalmiston uumeniin. Siellä vilahtelee ja häilähtelee - etenee ja takenee - kiiluu ja sammuu ...
    26  Kalmanväki on noussut, se on liikkeellä!
    27  - - -
Kun toiset poistuvat kalmiston veräjältä, jää ukko vielä veräjän taakse seisomaan. Hänellä on kourassaan kalman multia. Ne hän heittää poistuvien jälkeen ja lähtee sitten astelemaan takasin kalmistoon, kädet levallään kuin työnnytellen näkymätöntä joukkoa takaisin. Kalmanväki saa mennä lepoonsa.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems