skvr07200500
Pohjois-Karjala — Kontiolahti
Rytkönen, Antti
1890
Pennasen ja Hassisen noitamatka. |
||||
| Kun Hassinen opetti mulle konstija, niin vei hautuumualle ja sano: | ||||
| 3 | "Nouseppa, kalama, kankahasta | |||
| 4 | Miehen ainoon avuks, | |||
| 5 | Yksinäisen kumppaliks!" | |||
| Sillon ol aituus täynnä miehii. Sitte istumma kirkon alle, jossa on
ruotokellar. Minä kysyn: "Onko totta, että tietäjä piäsöö kirkkoo?" Hassinen
män ja otti aijaksen kappaleen, jonka pan oven rakkoo.1 |reikää| : *rakkoo*. Puhu avvaimen
rakkoo, supetti ja sano: "vetäsehhän, nyt se on auki!" Sitte mäntii sissää ja
kirkossa ilimesty se eläjä, joka yli pilarin huasteloo. Kalaman valakee ol'
ja liekkö poutakesänä syntynä, kun ol' niin kolakka iäninen. |
||||
| Sitte lähtii kallijolle. Nostettii liikkeelle vuoren haltija. Yks akka ol' pannu pojan verta kusemaa ja siihen etittii parannusta. Kysy (haltija vuoresta?: "Ykskö vai kaks?" Hassinen vastas: "yks". Sitte ilimesty vuoren haltija. Se ol musta kun piru. Muuten tavallinen miehen lyrkki ja helepponen vällikkä. Sano, jotta ei siitä piäse erillee, jollei ammu pahantekijee syvämmen kautta. Kysy: "jotta suapko sen tehä"? "Suapha sen tehä", Hassinen sano. Sitte akka kuol' ennen auringon nousuu. | ||||
|
1
|reikää| : *rakkoo*. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| SKVR VII3 loitsut 57. | 20 % |
|
| SKVR XII1 3709. | 15 % |
|
| SKVR XII1 3552. | 12 % |
|
| KR 43:6 | 10 % |
|