skvr07143150
Pohjois-Karjala — Kitee
Brander, Untamo
1926
Nauriisilla. |
||||
| Leikkijoista on yksi naurismaan isäntä, yksi on ukkorosvo, muut (noin 4-7 kpl.) ovat nauriita. | ||||
| Nauriiksi määrätyt henkilöt rupeavat pitkälleen maahan1 yl. s.o. lattialle. yhteen tai kahteen
riviin leikkijäin
lukumäärästä riippuen. Isäntä tulee paikalle ja on ensiksi kylvävinään nauriin
siemeniä. Sitten hän
kulkee leikkijäin ympäri ja lausuu kävellessään: |
||||
| 4 | "Paan, paan aitoo | |||
| 5 | vaskisilla vihaksilla, | |||
| 6 | 10 rautasilla seipäillä, | |||
| 7 | Ei jou konnan koskemista, | |||
| 8 | eikä varkaav varastamista, | |||
| 9 |
pienel_2 piene|n| : pienel. linnum pistämistä,
|
|||
| 10 | suurel_linnu survomista. | |||
| 11 | 15 Tuoss' on kiv, tuossa kanto. | |||
| 12 | tuossa varkaav veräjä." | |||
| Sitten isäntä asettaa keppinsä jollekin määrätylle korkeudelle maasta ja kysyy nauriilta: | ||||
| 14 | 20 "Nousooko pappilam_musta sika, | |||
| 15 | näin korkiin aijan yl'ihe?" | |||
| Jos leikkijät sanovat: | ||||
| 17 | "Nousoo!", | |||
| niin silloin isäntä aloittaa uudelleen aidanpanon lausuen uudelleen edellämainitun luvun. Sitten isäntä asettaa keppinsä entistä korkeammalle ja kysyy taas, nouseeko pappilan musta sika näin korkean aidan yli. Jos nauriit nyt sanovat: | ||||
| 19 | "Ei korppi luitaan kohota nuin korkiin aijan yl'," | |||
| niin silloin isäntä on tyytyväinen työhönsä ja menee nukkumaan. | ||||
| 35 Tällä välin nauriit alkavat kasvaa - s.o. nostavat selällään maatessaan sormensa pystyyn. Nukuttuaan tulee isäntä naurismaataan katsomaan. Hän on hyvillään siitä, että nauriit jo ovat tulleet taimelle, ja menee takaisin nukkumaan. Kun isäntä tulee uudelleen naurismaalle, ovat nauriina-olijat nousseet istumaan. Isäntä lausuu taas mielipiteensä siitä, miten nauriit ovat kasvaneet ja menee maata. | ||||
| Näin leikki3 Näin |peli| jatkuu : N. *leikki* j. jatkuu. Nauriit nousevat istuillaan olon jälkeen polvilleen,
sitten kyyrylleen ja
lopuksi seisomaan; isäntä käy, kuten ennenkin nauriitaan katsomassa. |
||||
| Kun isäntä lopuksi tulee naurismaalle, ovat nauriit tulleet täysikasvuisiksi. Leikkijät ovat silloin seisaallaan, kädet kohotettuina pystyyn. | ||||
| 55 Nyt isäntä listii nauriit, - s.o. hän lyö jokaiselta leikkijältä kädet alas. Sitten hän koettelee, ovatko nauriit pirakat (= tuoreet) siten, että kopauttaa nyrkillään jokaista naurista leuvan alle. Jos hampaat tällöin kuuluvasti kolahtavat yhteen, on nauris pirakka, jos leuvat eivät ollenkaan loksahtele, niin nauris on hapannut. | ||||
| Isäntä antaa nyt nauriilleen nimet niiden laadun perusteella. Parhaan
nauriin hän nimittää
tavallisesti joulunauriiksi. Jos nauriiden lukumäärä oletetaan viideksi,
nimittää4 |antaa| isäntä : *nimittää* i. isäntä
jäljelläolevat esim. pääsiäisnauriiksi, helluntainauriiksi, juhannusnauriiksi
ja mikkelinauriiksi. |
||||
| Mitä parempi nauris on, sitä suuremman juhlan nimeä se kantaa. Tässä tapauksessa on mikkelinauris huonoin, koska mikkeliä pidetään mainituista juhlista pienimpänä. Jos nauriita on kuusi, annetaan huonoimmalle nimeksi esim. laskiaisnauris (laskiaista pidetään vielä pienempänä juhlana kuin mikkeliä). | ||||
| Tämän jälkeen isäntä vie nauriinsa kuoppaan (johonkin sopivaan nurkkaan, esim. uunin taakse), lukitsee kuopan suun ja lähtee itse nukkumaan. On olevinaan ilta ja sitten yö. | ||||
| Nyt aloittaa ukkorosvo toimintansa. Hän menee keskellä yötä isännän luo ja sanoo hänelle jotenkin tähän tapaan: | ||||
| 29 | 90 "Voi, voi, hyvä isäntä! Miulta putos' kesällä kuoppaav_vanha nuttu, ja se unohtu sinne. Ku sie eilem pańit kuoppas' lukkoon, nii se nuttu jäi sinne nauriihe sekkaa. Nyt se nuttu ois miulle niin tarpeen, kun on kylymät ilimat. Anna, hyvä isäntä, miulle kuopan avvainta lainaks, jotta mie saisin nuttun' poikkee (pois)." | |||
| 100 Isäntä ei aluksi uskalla antaa avainta ukkorosvolle, vaan tuumaa: "Kuha (= kunhan) sie vuan et veis miun nauriitan'." Mutta kun rosvo yhä pyytää ja pyytää, niin isäntä antaa avaimen ja rupeaa uudelleen nukkumaan. Ukkorosvo kiirehtii suoraa päätä nauriskuopalle, avaa sen ja ottaa sieltä joulunauriin. Sitten hän lukitsee kuopan ja vie nauriin kotiinsa, jonka jälkeen hän avain mukanaan menee isännän luo ja ärjäisee: | ||||
| 31 | "Herree ukko, piäs' pallaa | |||
| 32 | tulessa ja tervassa. | |||
| 33 | Tuoss' on avvaimes', nuttun' saim_poikkee." | |||
| 115 Isäntä jatkaa untaan ja ukkorosvokin lähtee nukkumaan. | ||||
| Aamulla isäntä menee ensi työkseen nauriitaan katsomaan. Huomatessaan, että paras nauris on viety, alkaa hän valitella: | ||||
| 36 | "Voi, voi, rosvo häjyläine, kuv_vei miulta parraan nauriin, omaj_joulunauriin'. En tok uskonu, jotta se niin kovasti ilikes' valehella. Toista kertoo et ennee miulta avvainta sua." | |||
| Isäntä lukitsee entistä huolellisemmin nauriskuoppansa ja menee pois. | ||||
| Seuraavana yönä ukkorosvo jälleen herättää isännän ja pyytää nauriskuopan avainta saadakseen takaisin vanhan piippunsa, jonka hän edellisenä yönä oli kuoppaan pudottanut. Isäntä ei tahdo millään muotoa antaa avainta, koska oli varma siitä, että ukkorosvo oli vienyt hänen parhaan nauriinsa. Mutta kun rosvo yhä pyytää ja vakuuttaa viattomuuttaan, antaa isäntä lopulta hänelle avaimen. Ukkorosvo sieppaa kuopalle tultuaan pääsiäisnauriin itselleen ja vie avaimen isännälle kuten edellisenäkin yönä. Aamulla isäntä käy nauriitansa katsomassa ja huomaa taas yhden nauriin kadonneen. | ||||
| Leikki jatkuu tällä tavoin edelleen. Ukkorosvo käy joka yö pyytämässä isännältä avainta väittäen unohtaneensa kuoppaan jonkun tarpeellisen esineen, ja joka kerralla hän vie nauriin mennessään, huonoimman (tässä tapauksessa mikkelinauriin) viimeiseksi. Kun isäntä eräänä aamuna tulee nauriskuopalleen, onkin se aivan tyhjä. | ||||
| Nyt isäntä alkaa huudella nauriitaan takaisin: | ||||
| 41 | "Tipo, tipo, nauriitan'! | |||
| 42 | Tipo, tipo, joulunauris, | |||
| 43 | 160 tule entisen isäntäs' luo!" | |||
| Heti juoksee esille joulunauris hyvin iloisen näköisenä. Isäntä kysyy: | ||||
| 45 | "Mistäs sie tulet?" | |||
| Nauris vastaa: | ||||
| 47 | 165 "Tätilästä, taivaasta." | |||
| Isäntä: | ||||
| 49 | "Mitä siellä sait syyvväkses'?" | |||
| Nauris: | ||||
| 51 | "Munavoita, vehnästä." | |||
| 170 Isäntä: | ||||
| 53 | "Mitäs sie miulle jät'it?" | |||
| Nauris: | ||||
| 55 | "Sitä sammoo teillekkii." | |||
| Isäntä naurista taputellen: | ||||
| 57 | 175 "Pai, pai, hyvä nauris, kum_miullekkii jät'it." | |||
| Samalla tavoin isäntä kutsuu muutkin nauriinsa takaisin, ja joka kerralla syntyy yllämainittu keskustelu. | ||||
| 180 Lopuksi isäntä huutelee: | ||||
| 60 | "Tipo, tipo, ukkorosvo, | |||
| 61 | alahan tulla!" | |||
| Rosvo tulee paikalle hyvin nolon näköisenä. Isäntä kysyy: | ||||
| 63 | 185 "Mistäs sie tulet?" | |||
| Rosvo: | ||||
| 65 | "Siun nauriskuopastas'." | |||
| Isäntä: | ||||
| 67 | "Mitä sie siellä söit?" | |||
| 190 Rosvo: | ||||
| 69 | "Siun nauriitas'!" | |||
| Isäntä: | ||||
| 71 | "Mitäs sie miulle jätit?" | |||
| Rosvo: | ||||
| 73 | 195 "Em_mittää." | |||
| Isäntä: | ||||
| 75 | "Vai semmońe sie, kutale, out, maltahaa! - - - | |||
| Isäntä alkaa hutkia kepillään ukkorosvoa minkä ennättää, ja rosvo pakenee kirkuen. | ||||
| (Merkitty muistiin Kiteellä tammikuulla 1926. Leikki oli jotenkin yleisesti käytännössä lapsuuteni aikoina (1910-1915), nyt se on käynyt paljon harvinaisemmaksi. Nauriisilla on lasten leikki.) | ||||
|
1
yl. s.o. lattialle. 2 piene|n| : pienel. 3 Näin |peli| jatkuu : N. *leikki* j. 4 |antaa| isäntä : *nimittää* i. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.