skvr07111140
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suojärvi
Relander, O.
1888
| Ylijumala soatih kiini, hauvattih yheksän sylen syväh, puolta syltä kymmenettä. Se oli vuorokautta kolme moassa. Siit tuli vaiva olla, hyvin häi kirgai. | ||||
| 2 | Oi päiväni, aurinkoni, | |||
| 3 | Paista, päivä, palavasti, | |||
| 4 | Toine hiilluta hiilavasti, | |||
| 5 |
Anna nuoret nukkuu1 kk:ssa pieni alkukirjain.
|
|||
| 6 | 10 Vanhat vaappuu keihäs varsien varah | |||
| 7 | Luojan hauvan partahilla. | |||
| Lenteä yläjumala Luojan2 hauvan partahalle siivettömänä lintuna, peättömänä kanana. Katsoo yläjumala: tähän on nuoret nukuttu, vanhat voaputtu. | ||||
| Lähtöö astumah, mäni hiittolan pajah. Yläjuutas jumsuttaa pajassa egläsel hauvatul vierahal kahlista kaulah. Paha kirgou: "Tuol2 on silmät peäs kui egläsen Jumalan2". Onhan mies miehen koskoo, onhan silmä silmäh koskoo, miehen sano. Yläjumala sano shiital: "Mitä2 tavotta?" "Tavomma egläsel hauvatul kahlista kaulah, vaan emmo tiiä, minkä paksune olloo kaula". "Minkä paksune on teiän, sen paksune ii hänen." "Ottasin omasta kaglasta mitan, jos lukkuloitta lukitsis, avaimitta salboais." Kallehen kaulah panoo Juutas itselleh. Yläjumala sanoo: "Lukkuloitta2 lukitse, eläkä avaimilla avauvu!" Silloin Juutas moaha jumsahtaa: "Min pyhän päivänä veistä hiot, sen miulla kahlis kaulassa hoiketkoo!" Yläjumala vastai: "Minkä2 kattilaa pestäh, sen kahlis jaretköö!" | ||||
| Lähtöh yläjumala kotih astumah. Koissa nähäh: tuloo Jumala2 äijän päivänä kotih; viiää moamalle sana: "Tuloo2 poikas kotih." Ei usko, jos ei tämä värttinä katkenne. "Kiehujas kattilas pyy ei lentoh lähtene, sini en usko poian tulevan". Jumalan emä ku rubii ajelemah, ni värttinä käes katkii ja kiehujas kattilas pyy lentoh pyrähtää. | ||||
|
1
kk:ssa pieni alkukirjain. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| SKVR VII2 1091 α. | 15 % |
|