SKVR VII1 533.

skvr07105330
Pohjois-Karjala — Ilomantsi
Niemi, A. R.
1909

Types

1. Kertovat runot
└ 1. Epiikka
 └ Iivana Kojosenpoika

Metadata

COL: Niemi
ID: 533.
INF: Megrijärvi. Jermi Volotinen.
LOC: Ilomantsi.
OSA: VII1
SGN: n. 275.
TMP: -09.

     1  Ajon matkova vähäisen,
     2  Piirrättelin pikkuruise,
     3  Tiep vierisi, r⌈e⌉ki ratisi,
     4  Länget koivuset kolisi.
     5  5 "Mip on poikki juossu?"
     6  "Jänis [poikki juossu]."
     7  "Parempi ois jänön jälillä,
     8  Kuin Kojosen pojan rein perillä."
     9  Ajonpa m[atkova] väh[äisen],
     10  10 Piirr[ättelin] pikk[uruisen],
     11  Tiep vi[eri], r[eki] ratisi,
     12  L[änget koivuset] kolisi.
     13  "Mip on t[iestä] poikki j[uossu]?"
     14  "Repo tiestä p[oikki] juoss[u]."
     15  15 "Parempi oisi rev[on jälillä],
     16  Kuin Koj[osen] reen perillä."
     17  "Mip on tiestä [poikki juossu]?"
     18  "Susi tiestä p[oikki juossu]."
     19  "Parempi oisi suenki1
yl.[sue]lla.
 suussa,
     20  20 [Kuin Kojosen] reen perillä."
     21  Ajonpa⌈s⌉ vielä v[ähäisen],
     22  Piirrätt [elin pikkuruisen],
     23  T[iep] v[ieri, reki ratisi].
Jop on näkyyvi kirjokartanoinen. Kun peästin Kojon kirjok[artanoon], on morsiin tuotu (isä ja äiti pakotti). Se Kojosen poika läks varastusretkille. (Miten viikon ev⌈äät⌉.) (Vastas: "Viikon tai kaks viivyn viettelemässä".) Se pyys sitä morsiinta kanssaan, se otti ja tappo, leikkas tissit, niistä paisto kukon, äiti (paistatti) elossa; sitte vasta läks varastusretkille.
Tuo he mummo! Tuos on lihoo, paista kukko (äitinsä ei tiennä). Se läks mummo viemään tytön äitille. Se luul ensin, että se tulee tyttö.
Kojosen pojan äiti runoill tultu[a]:
     27  "Poikani laitoin Pohjolaha,
     28  40 Ite läksin itämaalle
     29  Tuomahan emollen tuomasia,
     30  Vävy hyvän laittamisia."
     31  "Josp on tietäsit tuomaset meiän,
     32  Etp on söisi ensinkänä
     33  45 Omas on imettämäs nä⌈nni⌉sistä."
     34  Nämä on tuotu tuomaset teille,
     35  Vierahan varat on varattu tänne
     36  Ja jätetty vävyn muistiaiset."
Aukas sen tuomaskukon. [!] Sanoo jotain, par, kolme sanaa. Ei tiennä, rupes syömään, kiitteli makkeeks. Leikkas, huomas nännin. Sano: "Eikö lie oman armaani imettäjäisen, oman nännini nenäjäiset." Sitte se huomas, sitte se pyörty; vaan se siitä selvis.
1 yl.[sue]lla.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

SKVR VII1 534. 24 %
SKVR I1 559. 16 %
SKVR I1 559 a). 13 %
SKVR I1 556. 10 %