SKVR VII1 418.

skvr07104180
Laatokan Karjala (Raja-Karjala) — Suojärvi
Europaeus, D. E. D.
1846

Types

1. Kertovat runot
└ 1. Epiikka
 ├ Hiidestä kosinta
 └ Iro-neito

Metadata

COL: Eur.
ID: 418.
INF: Kaidajärvi. Borissan Ontolta, vrt. Bas. n. 67 (KT, n. 50).
LOC: Suojärvi.
OSA: VII1
SGN: G, n. 594.1
Tässä runon- ja sadunsekaisessa muistoonpanossa ovat säetys ja suuret ja pienet alkukirjaimet julkaisijan järjestämät.

TMP: -46.

[Iro-neito - Hiidestä-kosinta.]
     2  Iro neiti, impi neito
     3  - - -
     4  meni obrasattomih otsinoih,
     5  paikkoih papitt[omih];
     6  - - -
     7  meni Iro papin luokse,
     8  5 eipä pappi tullutkana;
     9  meni toisen p[apin] l[uokse],
     10  eipä tuokana tullut.
     11  Tuli vastah Ukko Ylijumala.
     12  "Minä ristin sinun lapset:
     13  10 2:n2
|3:ns| : 2:n.
 seppo Ilm[arinen],
     14  tak[oja] tap[uttelija],
     15  palavan rauan patskuttaja."
     16  Virkki vanha V[äinämöinen]:
     17  "Oi sie maamo, kant[ajani],
     18  15 ih[ana] im[ettäjäni],
     19  pitäis meiän naia."
     20  Kysyy Iro neito:
     21  "Kunne lähet, poika, naimah?"
     22  "Lähen3
Kauneheh K. : *Lähen* k. K.
 kauneheh Katerinah."
     23  20 "Mäne vain, valjasta hepo, poika!"
     24  Hän käi hepoa valjastamah,
     25  ei voinuh hepoa valjastaa;
     26  semmoinen hepo hyvä on.
     27  Sitte käski nuorimman:
     28  25 "Mene, sano, nuori J[oukamoinen],
     29  hepoa valjastamah."
     30  I hän ei voinuh,
     31  raviat on, sano, rahkehet4
rahk|ii|t : rahkehet.
     32  kiintiät rinnukset,
     33  30 vempelet korkiat,
     34  ei voinuh valjastaa.
     35  Sitte sano: "Oi sinä seppo I[lmarinen],
     36  mene sie, sano, valjastamah."
     37  Seppo käi siellä,
     38  35 sano emälle perttih tultua:
     39  "Eik olluh, sano, raviat rahkehet,
     40  eikä kiintiät rinnukset,
     41  eikä jykiät vempelet."
     42  No sitte hän vellilöi pyrrittää:5
pyrr|y|ttää|t| : pyrrittää.
     43  Läkkä nyt rekeh, sano.
     44  40 No sitte hän veljen issutti
     45  rekeh kokall, toisen toisell issutti,
     46  itse ajamah rupei ohjih.
     47  Sitt veljell kysyy:
     48  45 "Kunne, sanoo, nyt lähet, sanoo."
     49  "Lähen, sanoo, kauneheh Katerinah,
     50  sanoo, sulhasix v[anha] V[äinämöinen] sanoo."
     51  "Ohoh, sanoo s[eppo] I[lmarinen],
     52  äiä on sinne männyttä, sanoo,
     53  50 vähä on sieltä tullutta."
     54  No sitte v[anha] V[äinämöinen] jorahti hänell vastah:
     55  "Ajäpas ielleh, sano".
     56  No sitte seppo lähti ajamah
     57  dernimäh min vaan voi.
     58  55 No sitte hän ajo, ajo
     59  eelleh seppo, no sitte hänell
     60  tuli ukko vastah,
     61  Ukko Ylijumala.
     62  No sitte Ukko Y[lijumala]
     63  60 tapai hevon suust.
     64  Sitte hän kysyy sepält,
     65  sanoo: "Äiä on tänne männyttä,
     66  vain vähän on täältä tullutta."
     67  No sitte hän otti sepon da söi vatsah,
     68  65 ukko, se Ylij[umala].
     69  No siitä jäi hänell, veljet,
     70  vanha V[äinämöinen] da nuori J[oukamoinen]
     71  istumah6
is|s|umah : istumah.
 rekeh, ei tiietä enää ni
     72  minne männä.
     73  70 Siitä seppo I[lmarinen] pyrki ukol⌈l⌉
     74  ääreh vatsast; työnnä, sanoo,
     75  hyväsell milma pois ääreh vatsast.
     76  Hän ei työntännyh.
     77  Nii sitt hän laati paiast pajan,
     78  75 kaatioist laati palkehet,
     79  polvest laati alusimet.
     80  Sitte laati sormisaaroist pihet,
     81  kulakoist laati paljasen.
     82  No siitä rupei hän takomah taputtamah,
     83  80 tulist rautaa tuis kuttamah.
     84  No sitte rupei ilman ukoll tuli-
     85  kypenet pääh nousemah.
     86  Rupei ukko se käskemäh seppää pois:
     87  "Mäne sano pois vatsast ääreh,
     88  85 lähe, sano, hurast kainalost ääreh."
     89  Seppä se sanoi hänell:
     90  "Mie kust katson siitäi
     91  lähen omallani vallallani."
     92  Niin sitte hän hurast kainalost lähti
     93  90 3 kylkiruotaa katkai.
     94  No sitte istoutuu rekeh
     95  vellilöih luo, veljet sih aikah siin oltih.
     96  Siitä i hyö lähtie eelleh aja-
     97  mah, jo i tultih
     98  95 kaunehen Katerinan luo.
     99  No kysyy sitte Katerina:
     100  "Mitä tulitte?"
     101  "Tulimma, sanoo, sulhaisix.
     102  Emä vastai sanoo:
     103  100 "Sill mie annan omani tyttäreni,
     104  ken voinoo kattiloitta keittää,
     105  lusikoitta särpää."
     106  Miss i sanoi, da siit i keitti
     107  se seppä, i särpi lusikoitta.
     108  105 No sitte sanoo sepp[o] I[lmarinen]:
     109  "Mi käskietty, se i raattu,
     110  antakaa omat sanoo, meille."
     111  No sitte sanoi se tytöin emä,
     112  sanoi: "Kuin voinette orasien
     113  110 nenäsiä myöte juosta,
     114  da nieglojen neniä myöte."
     115  Min käski sen i raatoi.
     116  "Mi käsketty, se i raattu,
     117  anna omat pois."
     118  115 Ne sitte vielä sano, se Katerinan emä, sano:
     119  "Ken voinoo purasimen nokkia myöte kävellä,
     120  sill mie annan tyttären."
     121  No sitte kuin raato sen seppä,
     122  sano: "Ku käsketty, se i raattu,
     123  120 antakkaa omani pois."
     124  No sitte emä sanoi tyttärelle:
     125  "Suoria, sano, pois,
     126  nyt täyty, sano, nyt täll antaa.
     127  Mäne, sano, kaunis Kate[rina],
     128  125 pese, sano, päivän alla päähyt,
     129  pese, pää pelvoipivoix,
     130  kaglasi kan[an munix].
     131  Pane, sanoo, pääh, sanoo,
     132  ikinilmoinen vaate.
     133  130 No sitte, sano, viekää vanhall Väinämöisell käteh."
     134  No sitte häntä vietih käteh vanhall Väinämöisell.
     135  No sitte hän sitoi mutsoill sulk-
     136  kuisen vyön ympäri keskisen kautta,
     137  i itselleh sitoi kynkäh.7
yl. kyynäspääl.
     138  135 No sitte hän lähti pois,
     139  mäni hevosen rekeh ja veljet kai sih istouuttih.
     140  No sitte hän lähti seppo ajamah kotih.
1 Tässä runon- ja sadunsekaisessa muistoonpanossa ovat säetys ja suuret ja pienet alkukirjaimet julkaisijan järjestämät.
2 |3:ns| : 2:n.
3 Kauneheh K. : *Lähen* k. K.
4 rahk|ii|t : rahkehet.
5 pyrr|y|ttää|t| : pyrrittää.
6 is|s|umah : istumah.
7 yl. kyynäspääl.

The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.

Similar poems

SKVR VII1 125. 24 %

Contains poems

SKVR VII1 152.   55 %