Sitte hän laulaa Jougamoisen kostosta ja maailman luomisesta, kuinka
2
Lappalainje, laiha poiga
3
Pit on viikoista vihoa,
4
Kauvan aijuist on katsetta
5
Piälle vanhan Väinämöisen;
kuinka tuo häntä
7
Aina ambuo kägesi,
vaan kuinka Jougamoista
9
Käet kieldi ambumasta,
10
Sormet suoniset ebäsi.
Ja kuinka
12
Ilot ilmat' on ihalat,
13
Laulut mualle luatuisate -
ja Jougamoinen ne kadottaisi ampumalla itse ilojen tuojan, Väinämöisen. Vaan
tuosta
huolimatta Jougamoinen
15
Togi ambui, ei totellut,
16
Varsin ambui, ei varannut.
17
- - -
18
Ambui päivän, se alisti,
19
Ambui toisen, se ylisti,
20
Ambui piännä kolmantena -
21
Kohdi ambui kolmantena.
22
Kuinka sitte uhrinsa
23
Suistui suin lumehe,
24
Suin lumehe, päin vidihe,
25
Kiändyi kämmenin merehe -.
Kuinka sitte, Väinämöisen meressä uiskennellessa
27
Sotka lind' on suora lindu
laati pesänsä
29
Vanhan Väinön polven piähe,
ja kuinka se siihen muni "kultaisen munasen"; miten muna sitte,
Väinämöisen
liikuttaissa
"polvuttahe", särkyi ja sen eri osista muuttui maa, taivas, aurinko, kuu ja
tähdet.
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted
alignment algorithm
(Janicki, 2022)
on sequences of verses.