Metadata
COL: Eur.
ID: 20.
INF: Shemeikka. Pedri Iivananpoika Shemeikka. Shemeikan Pedri oli varmaankin
kuuluisan laulajasuvun mahtavin ilmiö. Sukutarina johtaa Shemeikka-suvun
Aunuksesta,
josta kolmattasataa vuotta sitten Semana (Semoi) t. Hilippa muutti
Ylä-Ruodausjärven
rannalle, suurten salojen sydämeen. Semanan poika Miihkali oli oppinut
tietäjäksi
"Tuli-Lapissa", oli suuri metsämies, olipa käynyt sotaa itse
ruotšienkin
kera. Loitsumies oli Miihkalin poika Hilippakin. Hänen pojistaan Iivanasta ja
Jaakosta
jakaantui suku kahtia; Shemeikasta tuli suuri sukukylä. Europaeus kävi
Shemeikassa
syksyllä 1845 ja kesällä 1846. Silloin olivat suvun päämiehenä Jaakko
Hilipanpoika
(1770-1853), ryhdikäs, hienopiirteinen, harmahtavin täysiparroin; etevä
laulaja ja ennen
kaikkea suuri loitsija. Vanhempi veli, Iivana (1761-1851), oli voimauros,
maankuulu
karhunkaataja ja tietäjä hänkin. Pedri Jaakonpoika eli vielä Basilierin
käydessä
Shemeikassa v. 1884 ja lauloi jonkun runon; Iivana Iivananpoika oli
Europaeuksen
käydessä kivulloinen ja kuoli 1848 58 vuoden ikäisenä. Tämän veli Ondrei
Iivananpoika
lauloi Basilierille useita hyviä runoja. Oli syntynyt v. 1809, kuoli 1906.
1880- luvulla
pidettiin Shemeikkoja Itä-Suomen paraimpina peuran- ja karhunkaatajina. Pedri
Shemeikan l. Mysysvaaran Pedrin - joksi häntä asuinpaikkansa mukaan myös
kutsuttiin -
henkilöä on Hainari sattuvasti kuvannut. Hänen persoonaansa oli yhdistettynä
kaikki,
mitä hänen kotiseudulleen oli ominaista: hän oli hyvä runolaulaja ja loitsuin
lukija, soitti
kannelta, oli nuoruudessaan maankuulu peuranhiihtäjä ja karhuntappaja.
Kerran,
viisikymmentä vuotta sitten, oli hän tappanut 50 peuraa Poastarven ja
Shemeikan saloilla.
Jo Pedrin ulkomuoto oli kunnioitusta herättävä: hänellä oli komea ryhti,
korkea, mahtava
otsa. Ei suotta nimittänyt Hainari shemekkalaisia Karjalan aateliksi, sekä
henkiseksi että
ase-aateliksi. Pedri syntyi Shemeikassa v. 1817 t. 1819; eli nuoruutensa
kotitilalla, mutta
se täytyi hänen jättää suurien nälkävuosien aikoina. Hän siirtyi silloin
köyhänä
vuokralaisena Kondroon, jossa vaurastui vuosikymmenisen siellä oltuaan.
Muutti sen
jälkeen Korpiselän Mysysvaaraan ja vihdoin vanhana poikansa luo Tuupovaaran
Ristivaaraan, jossa kuoli 11/4 1915. Pedrilta kirjaanpantujen runojen luku
nousee
puoliväliin kolmeakymmentä; hän oli myös etevä kertoja: alkusoinnullisina
liittyivät
sanat taidokkaaksi kuvaelmaksi hänen puhuessaan (O. A. Forsström, Kuvia
Raja-Karj. ss.
115-18; Basilier, Shemeikaiset, Virittäjä II, s. 126; KT, n. 37; Vartiainen
"Shemeikka"). Vartiainen kertoo, että Shemeikan suvun kaikki vanhemmat
jäsenet osasivat soittaa kannelta; olipa itsekullakin oma soittotapansa:
Mikki ja Pekka
soittivat vienosti, Pedri, Vaslei ja Jehkin Iivana voimakkaammin. Teroin
talossa
Shemeikassa yli 70-vuotias vanha Pekka, Mysysvaaran Pedrin veli, vielä v.
1907
Paulaharjulle soitteli 11-kielistä kanneltansa, jolloin kuulijasta tuntui
kuin olisivat
nokisen kurkihirren alla katot kajahdelleet, permannot pemahdelleet, ikkunat
iloa pitäneet
(Matkakertomuksia, s. 91).
LOC: Suistamo.
OSA: VII1
SGN: G, n. 522.
TMP: -46.