| |
Kun karhuntappaja tulee metsästä
|
|
| | karhun turpapanta kaulassa laulaa oven: |
|
|
|
3 |
Saanenko tupahan tulla,
|
|
|
|
4 |
Hyvän tuuvva tullessani,
|
|
|
|
5 |
Kun on saalis saatu,
|
|
|
|
6 |
Metän hippa halliparta,
|
|
|
|
7 |
5 Metän kuuluisa kuningas.
|
|
|
|
8 |
Anna vastakin Jumala,
|
|
|
|
9 |
Toiste totinen Luoja
|
|
|
|
10 |
Meiän miessä ollessamme,
|
|
|
|
11 |
Meiän miessä ja jaloinna!
|
|
|
|
12 |
10 Jos et anna aikanansa,
|
|
|
|
13 |
Emme kostu kuoltuamma.
|
|
|
|
14 |
Joko on piiat pirtin pessyt,
|
|
|
|
15 |
Vaimot (Lapset) lattian lakassut?
|
|
|
|
16 |
Astun jalan, astun toisen,
|
|
|
|
17 |
15 Kohta astun kolmannenkin
|
|
|
|
18 |
Alle kuulun kurkihirren,
|
|
|
|
19 |
Päälle pinnatun petäjän.
|
|
| | Rinnatusten, käsikkäin ukot sisään, juhlallisin askelin. |
|
| | Tekkiit karsikon, lähellä taloa petäjä, yksi oksa jätettiin pitkäksi,
johon
silmäreiästä karhun pääluu pantiin. Kun honkaan lähettii viemään: |
|
|
|
22 |
Lähes kulta kulkemaa,
|
|
|
|
23 |
Hoppee vajeltammaa
|
|
|
|
24 |
20 Tätä kultaista kujjoo,
|
|
|
|
25 |
Hopiaista tietä myöten!
|
|
|
|
26 |
Ei tätä paijuu panna
|
|
|
|
27 |
Eikä raitaa raketa,
|
|
|
|
28 |
Vaan honkaa hyvvään puuhu,
|
|
|
|
29 |
25 Petäjäiseen pensaase (pienosee).
|
|
| | Kun mies nousee karsikkoon: |
|
|
|
31 |
Joka tuon ohton ottanoo,
|
|
|
|
32 |
Kullan pois kulettannoo,
|
|
|
|
33 |
Väännä päätä väärällee,
|
|
|
|
34 |
Kättä koukkuun kokkoo,
|
|
|
|
35 |
30 Nokka syrjään syssee!
|
|
| | (Se nk. kostoks joka koskees.) |
|
| | Ryypätään ohtoo panness. |
|
| | Piettii ku peijaisii, kutsuttii vieraita, juodessa laulettii: |
|
|
|
39 |
Täyss on tuoppi, täys on tuoja,
|
|
|
|
40 |
Täyen on antanu Jumala.
|
|
| | Karhun loukku: Kaha (on aita). Kynnyspuu ja kansi (= päälyspuu),
vipupanta
(=
isopanta, se raksi, jossa kansi riippuu), vivut, pylväät, joiden nojassa
vivut, kara (= se
kasvava puu joka kynsi- ja kannen reikää). Vipuremmi eli vipukytkyt (=
vihta
jonka
päässä hierin, joka kartun ja kytkyen nojalla). Hierin on noin 4 korttelia
pitkä, kokka
päässä. Täky pantii hierimen päästä, pujotettii kokkaan asti, piti olla
hienon. |
|
| | Kun metsämies lähtee metsään: |
|
|
|
43 |
Saata sille saarekkeelle,
|
|
|
|
44 |
Sille kummulle kuleta,
|
|
|
|
45 |
35 Josta saalis saataisiin,
|
|
|
|
46 |
Elon toimi tuotaisiin.
|
|
| | Karhun satimella on aluslava kolmikulmainen ja pitklttäisistä puista
tehty, niin
että sopii päällyslavan kannatuspuiden sisään, se ulkokolmio sopii
aluspuiden
sisäkolmioon. |
|
| | Karhun loukussa vipujen pannat karojen ulkopuolella ja isot painot
kahan
perän
puolelta, samasta pannasta, vaan eri silmukkana vivunpäätä ja kansipuuta
vasten. |
|
| | Kun karhuntappaja kotiin, laulaa: |
|
|
|
50 |
Joko on piiat pirtin pessyt,
|
|
|
|
51 |
Vaimot lattian lakassut?
|
|
| | Kun siihen sitten vastataan: |
|
|
|
53 |
Jo on piiat pirtin pessyt,
|
|
|
|
54 |
40 Vaimot lattian lakassut,
|
|
| | jatkaa metsämies: |
|
|
|
56 |
-- -- --
|
|
| | Karhunpeijaisiin kutsuttiin naapurit. Pantiin suureen myyrypataan lihat
kiehumaan, tehtiin isot leppäiset laikot, joilla välistä hämmäyttivät
keittoonsa, ja: |
|
|
|
58 |
Jo on karhu kattilassa,
|
|
|
|
59 |
Metän kiivas kiehumassa,
|
|
|
|
60 |
Kiehumassa, kuohumassa
|
|
|
|
61 |
Kultaisten koukkujen nenässä
|
|
|
|
62 |
-- -- --
|
|
| | Karhun turpapanta kun leikattiin, ei päässyt sisääntulija enää osalle.
Tuon
turpapannan läpi samoin kuin karhun kulkkutorven kaadettiin vettä, jolla
oli
parantava
voima eläimien ja ihmisien vammoissa. |
|
| | Karhu melkein aina nyljettiin metsässä ja lihat palotettii, että voisi
kuljettaa
kotiin. -- -- Lopulla karhun peijaispitoja levitettiin karhunnahka pöyälle
ja
istuttii
ympäri pöyän viinapikarit käissä ja laulettii ruumista liikutellen talidin
mukaan. |
|
| | Eri karsikko pitää olla kullekin karhun pääluulle. |
|
| | -- Ennen keihäällä vain, hiihtänyt hangella karhun kiinni, ja silloin
miestä
vastaan ja silloin tappanut. -- |
|
| | -- Kerran noussut suureen haapaan ja vahvalle oksalle; kuin
miesjoukko
hakkasi
puuta, romahti oksan kansa alas miesten päälle, hämmästynyt, juossut pois.
-- |
|
| | Karhu usein syksyllä lumissa kierretty. |
|
| | Kun koiskolle lava tehhään ja vahataan, niin kun on pimeä yö, niin ei
näe,
siten
on usein ampuessa hairinkoon jouvuttu ja karhu joutunut metän
hyväksi. |
|
| | Paitsi jälen paluuttajaa, niin on myös tehty siten, että ratsain menty
ja
hevosen
selästä noustu talaalle ja ajettu hevonen mänemään. Yks ja kaks miestä
vahtimoissa. |
|
| | Karhunpyytäjät olivat loihditut, ett'ei karhunhammas pystynyt, vaikka
polvia
kaverteli. |
|
| | Jos karhu on raadellut semmoisessa paikassa, missä ei [ole] metsää,
niin
vedetään
rauska metsään lunta myöten; kyllä karhu kulkee jälkiä. |
|
| | (Petäjänkankaalla Sukevan kylän maalla suon reunassa on karhun
loukku,
jota
kävin katsomassa.) |
|
| | Karhun loukussa vipupanta (isopanta), jossa kansipuu ja pieni panta,
jossa
vipu.
Pylväissä, joihin vivut nojaavat, on pykälä päässä, ett'ei soljahta pois.
Vipuvihta (=
vipuremmi); niitä voi olla kaksi, yksi kummassakin vivussa, vaan voi olla
vain yksi,
nk. siinä vivussa, joka risteyksessä on toisen päällä. Hierin tässä on vain
kolme
korttelia pitkä ja suonioksainen, oli kierretty vihta, jolla syötti oli
ollut
hierimeen
kiinni köytetty. Syöttikarttu, joka kahan seiniin kiini, ja joka hierimen
nenää pitää.
Tässä oli karttu vain noin 2 korttelia kahan peränurkasta. Kaha 2 1/2
kyynärää korkea.
Karat olivat jotenkin hienoja puita, niiden väli oli lähes 2 kyynärää, vaan
voisi olla 1
1/2 kyynärää, silloin ei karhu pääsisi niin reutomaan, olisi ahtaassa,
melkein kuin
pihissä. Painopuita oli molemmin puolin 6 à 7 kappaletta, osaksi
paksuja
hirsiä,
nojalla kahan puolelta. Suu oli suolle päin. -- (Sukevan kylän Huutolahen
talon isäntä
oli samalla loukulla vähän aikaa väliin saanut kaksi karhua, kun toisen
kerran veti
raadon loukun paikalle.) |
|
| | -- Pekka Eskelinen vainaa on tehnyt paljon karhun loukkuja, joista sai
viisi
karhua. -- |
|
| | --Syänmaan Haapajärven asukkaat kun saivat karhun loukkuun toisesta
käpälän
kalvoksesta (kun kaha liian lyhyt), se huito toisella käpälällään ja huusi
mörsisi
kovasti, varjeli itseään toisella käpälällä, kun kangella lyötiin. -- |
|
| | Karhun sain sammalletaan, sekä alus- että päällilava. |
|
| | Tullessa lauletaan karhun peij.: |
|
|
|
79 |
45Joko on piiat pirtin pessyt,
|
|
|
|
80 |
Joko on lapset lattian lakassut,
|
|
|
|
81 |
Joko on pesty pitkät pöyät,
|
|
|
|
82 |
Joko on pesty pitkät penkit?
|
|
| | Karhun pyytäjät keittäessä: |
|
|
|
84 |
Kun sinä kuulit karjan kellon,
|
|
|
|
85 |
50 Heiluvan hevosen kellon,
|
|
|
|
86 |
Mahoit maata mättähällä,
|
|
|
|
87 |
Nukahella nurmikolla.
|
|
|
|
88 |
Ohtoseni, lintuseni
|
|
|
|
89 |
Kääntelekse, kuuntelekse,
|
|
|
|
90 |
55 Mesikämmen kaunis lintu.
|
|
| | Kun toivat keitoksen pirttiin: |
|
|
|
92 |
Astun jalan, astun toisen,
|
|
|
|
93 |
Kohta astun kolmannenkin.
|
|
|
|
94 |
Kukko sulle, kukko mulle,
|
|
|
|
95 |
Kukko meille kummallekin,
|
|
|
|
96 |
60 Kuksis -- -- -- -- --
|
|
| | Kun akat toivat juomaa (olutta): |
|
|
|
98 |
Tuolta tuoppini tuleepi,
|
|
|
|
99 |
Kannuni karetteleepi,
|
|
|
|
100 |
Täys on tuoppi, täys on tuoja,
|
|
|
|
101 |
Täyen on antanu Jumala.
|
|
| | Kun vieras tuli kotaan lihaa keittäessä: |
|
|
|
103 |
65Terve metän isäntä,
|
|
|
|
104 |
Terve metän emäntä!
|
|
|
|
105 |
Ohtoseni, lintuseni,
|
|
|
|
106 |
Kuin sie tulit meiän maille
|
|
|
|
107 |
Meiän miessä ollessamme,
|
|
|
|
108 |
70 Meiän miessä ja hyvänä.
|
|
| | Kun tuotiin keitos tupaan ja pyöritettiin kuppia jossa pää: |
|
|
|
110 |
Tuossa ohto kuuntelekse,
|
|
|
|
111 |
Kääntelekse, kahtelekse,
|
|
|
|
112 |
Metän hippa, halliparta,
|
|
|
|
113 |
Metän kultanen kuningas.
|
|
|
| |
|