skvr06158850
Etelä-Savo — Juva
Gottlund, K. A.
1816
Ruosten luku. |
||||
Vesi ruoste. |
||||
3 | Ruosten poika ruokolainen | |||
4 | Meren pohjassa mako, | |||
5 | Kulleroinen, kalleroinen, | |||
6 | Kallero kanasen poika, | |||
7 |
5 Kan̄on päinen kananen1 r. (istu kan̄on päle); seuraa: Ei on sen; yliviivattu.
|
|||
8 | Ele syö halmetta, | |||
9 | Ele viljoin pilo! | |||
10 |
Ei on sinun piähen pyrkimistä2 tämän säk. loppuun näyttää viittausmerkit tarkoittavan huomautuksen:
till
slut.
|
|||
11 | Ylös päin ylenemistä | |||
12 | 10 Yle puolen kolme solmu, | |||
13 |
Ukko piäs halkaiso3 r. yliviivattuna: (⌈ukkon ilma⌉).
|
|||
14 | Kurikalla kultaisella, | |||
15 |
Rakkella rautasilla4 r. (hiekat, porot, kuonat).
|
|||
16 | Veitelle hopesella. | |||
17 | 15Mene tuone, kun̄ek käsken, | |||
18 | Pohjan pitke peren, | |||
19 | Lapin luajan meren! | |||
20 | Elkös tän̄e tullakan, | |||
21 | Kyntömiehen kyn̄yxille, | |||
22 | 20 Aina käue askelille. | |||
23 | Mäne tuone, kunek käsken, | |||
24 | Joss ei kirska aatran kieli, | |||
25 | Eike karska virsun kanta; | |||
26 | Soita suola män̄esäis, | |||
27 | 25 *Soita suola tullesäs*, | |||
28 | Soita Suomen kantelälla, | |||
29 | Mine meren hiekoila hällyten! | |||
30 | Tuone tunge turmioita, | |||
31 | Tuone pane me pahoia, | |||
32 | 30 Jurillen punaisten puihen, | |||
33 | Kojvun juurillen kovillen, | |||
34 | Paju jurillen pahoilen. | |||
35 |
Läpen lähät syäxeis5 r.: (Ruosten pite syöme heite, ej halmetta).
|
|||
36 | Läpen lähät, koivun lähet, | |||
37 | 35 Lumpet vesin piälä, | |||
38 |
Koiran kielen liplukaiset6 r. terevia reunat ja ohut. .
|
|||
39 | Poro sinun poltakon, | |||
40 | Suola sinun sortakon, | |||
41 | Rauan karste kaatakon! | |||
otta7 reunaan kirjoitettu, lehden reuna repeytynyt. vuohen majto lautaiselle [tal]rikille ja valkesen vatin pana
poro,
rauta
kuono pajasta ja randa hiekoia, -- läikelle kärihtimille hvihnet, kastafat
ne
leikattu
päät majosa. 3 päite läikatta erista paikasta joka kärta, kuin käuve -- 3
kärta käup --
viskata väräste: tuole tunge turpen. Veren målämilin puolen, 1 seipes velin
hän ei
käup, josta (väräste) ruoste kulke. |
||||
1
r. (istu kan̄on päle); seuraa: Ei on sen; yliviivattu. 2 tämän säk. loppuun näyttää viittausmerkit tarkoittavan huomautuksen: till slut. 3 r. yliviivattuna: (⌈ukkon ilma⌉). 4 r. (hiekat, porot, kuonat). 5 r.: (Ruosten pite syöme heite, ej halmetta). 6 r. terevia reunat ja ohut. 7 reunaan kirjoitettu, lehden reuna repeytynyt. |
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
SKVR VI2 5856. | 13 % |
|
SKVR VI2 5883. | 12 % |
|
JR 00373 | 10 % |
|
SKVR VI2 5881. | 10 % |
|