skvr06155780
Pohjois-Savo — Karttula
Soini, Lauri
1895
Minulla ennen vanhaan venyi piimä, että sitä olisi saanut aivan hierimellä metsään kulettaa. Kerran joukon ollessa sydänmaalla sattui piimäkuppi kaatumaan pöydältä pöydän alla olevaan konttiin. Minua suututti se niin että potkasin ja sanoin: | ||||
2 |
Vieköön nyt se1 kk:ssa sana alleviivattu. mokoman kannäkän!
|
|||
En suutuksissani ruvennut siivoamaankaan konttia. Mutta piimästäni meni venyminen sen tien p--seen. Seuraavan kerran kun rupesin kirnuamaan, ei enää piimäni yhtään venynyt. | ||||
1
kk:ssa sana alleviivattu. |