skvr06149260
Pohjois-Savo — Sonkajärvi
Karvonen, Viljo
1913
Karhun peijaisista. |
||||
| Metsään viritettyä karhunpyydystä katsomaan lähdettäessä laulettiin: | ||||
| 3 | Joko lähtenemme lavuille, | |||
| 4 | Pikkusilmästen pihoille, | |||
| 5 | Karstakorvan kartanoille. | |||
| 6 | Viepä nuille viiakoille, | |||
| 7 | 5 Saata niille saarekkeille, | |||
| 8 | Korpisille kukkuloille, | |||
| 9 | Joista saalis saatasiini -- | |||
| (jatko puuttuu) | ||||
| Kun pyydyksestä tavattiin karhu, vietiin siitä kotiin sana. Täältä lähdettiin joukolla metsänkuningasta noutamaan. | ||||
| Karhu nyljettiin metsässä. Samalla laulettiin. Joskus oli joukossa vain yksi varsinainen laulaja, mutta parhaastaan oli laulajia kaksi. Laulaen kuljettiin kotiin. Taljan kantoi milloin yksi, milloin pari miestä; kahden kantaessa nahka oli korennolla. Pirtin ovelle tultua laulaja kysyi: | ||||
| 13 | Jokos on piiat pirtin pessyt, | |||
| 14 | Vaimot lattian lakaissut? | |||
| Tähän pirtistä vastattiin: | ||||
| 16 | 10Jo on piiat pirtin pessyt, | |||
| 17 | Vaimot lattian lakaissut. | |||
| Senjälkeen kulkue astui pirttiin, laulajan laulaessa: | ||||
| 19 | Astun jalan, astun toisen, | |||
| 20 | Astun kohta kolmannenkin | |||
| 21 | Alle kuulun kurkihirren, | |||
| 22 | 15 Päälle pinnatun petäjän -- | |||
| (jatko puuttuu) | ||||
| Karhuntalja peijattiin sitten seinälle kuivamaan ja alettiin valmistaa juhlaa. Ellei ollut olutta ennestään, pantiin sitä, usein vartavasten uuttakin. Pirtti puhdistettiin. Itse karhukeiton keittivät miehet kodassa muuripadalla. Karhun pää pantiin kokonaisena pataan, jossa se sitten "kiehua ryhmi". Keittäessä laulettiin "kokinlauluja". Näistä kertoja muisti seuraavat säkeet: | ||||
| 25 | Jo on kouko kattilassa, | |||
| 26 | Metän kiivas kiehumassa, | |||
| 27 | Kiehumassa, kuohumassa | |||
| 28 | Kultakoukkusten nenässä. | |||
| Kun valmistukset oli tehty, alkoivat pidot iltapäivällä. Ketään ei niihin kutsuttu, mutta hyvin suotavaa oli, että vieraita saapui lukuisasti. | ||||
| Peijaisateria syötiin pirtissä pitkän pöydän ympärillä. Kuka istui pöydän päässä, sillä ei pidetty erityistä väliä, mutta tavallista oli, että kunniapaikka annettiin parhaalle laulajalle. Pääruokana oli karhukeitto. Sen ohessa kuului ateriaan ruisleipä, olut ja kotikeittoviina. Mitään lehmänanninta ei pöydässä ollut, ei maitoa eikä voita. Väliin laulettiin. Toisinaan laulaja ikäänkuin moitiskeli otusta, toisinaan taas pisti pilkaksi: | ||||
| 31 | 20Jokos kuulit karjankellon, | |||
| 32 | Helkkäväisen hevosenkellon? | |||
| 33 | Mahoit maata mättähällä, | |||
| 34 | Nurmikoilla nukahella -- | |||
| (jatko puuttuu) | ||||
| Naisetkin saivat olla juhlassa läsnä. Heitä oli siellä kuitenkin miehiin verraten vähän eivätkä he ottaneet osaa juhla-ateriaan, he kun näet eivät "tykänneet" syödä karhukeittoa. | ||||
| Tavallisesti jatkui juhlaa läpi yön seuraavaan päivään. Koska kieltoa ei ollut, voi sattua, että nuori väki tanssi. Tämä oli kuitenkin harvinaista. Juhla oli "paremmin totinen juhla". Mitään "rettelöhumalata" ei ollut. | ||||
| Peijaisjuhlan jälkeisenä aamuna vietiin lihasta puhtaaksi syöty karhunkallo metsään erikoisin juhlallisuuksin. Lähtiessä laulettiin: | ||||
| 39 | Lähes nyt kultan' kulkemahan | |||
| 40 | 25 Kultaista kujoa myöten, | |||
| 41 | Hopiaista tietä myöten -- | |||
| (jatko puuttuu) | ||||
| Kun lähestyttiin mieluista isoa petäjätä, laulettiin: | ||||
| 44 |
En minä kultasta pajuhun pane(!)1 Huutomerkki kk:ssa.
|
|||
| 45 | Enkä raitahan rakenna, | |||
| 46 | Enkä haavan haarukoihin, | |||
| 47 | 30 Vaan honkahan hyvähän puuhun -- | |||
| (jatko puuttuu) | ||||
| Petäjän latvaa karsittiin jonkun matkaa, jättäen ylimmäiset oksat, niin että huippuun syntyi tupsu. Hiukkasen tästä tupsusta alaspäin sidottiin kallo puunrunkoon nauhalla kiinni. | ||||
| Metsästä palattua vietettiin tavallisesti juhlan lopettajaiset. Silloin otettiin seinältä karhunnahka ja levitettiin se pöydälle, siten että taljan pääpuolella peltettiin pöydän tyvi, s.o. tuvan nurkan puoleinen pää. (Joskus saattoi talja olla niin suuri, että se ylettyi vielä lattiaan roikkumaan, peitettyään 5 kyynärää pitkän pöydän.) Taljalle pantiin juomiset ja astiat. Ken halusi, saattoi "kopsauttaa" ryypyn hopeapikarista. Tällöinkin laulettiin. Vähitellen hajaantui joukko jokapäiväisiin toimiinsa. -- | ||||
|
1
Huutomerkki kk:ssa. | ||||
The similar poems were computed automatically using an optimized weighted alignment algorithm (Janicki, 2022) on sequences of verses.
| SKVR VI2 7407 α. | 23 % |
|
| SKVR VI2 4923. | 19 % |
|
| SKVR VI2 4922. | 18 % |
|
| SKVR VI2 5453. | 18 % |
|
| SKVR VI2 4919. | 17 % |
|
| SKVR VI2 4916. | 16 % |
|
| SKVR VI2 7409. | 16 % |
|
| SKVR VI2 4924. | 15 % |
|
| SKVR XII2 6469. | 15 % |
|
| SKVR VI2 7411. | 14 % |
|
| SKVR XII2 6468. | 14 % |
|
| SKVR VI2 4911. | 12 % |
|
| SKVR I4 1214. | 12 % |
|
| SKVR VI2 4866. | 12 % |
|
| SKVR VI2 4894. | 11 % |
|
| SKVR I4 1199. | 10 % |
|
| SKVR VII5 loitsut 3322. | 10 % |
|
| SKVR XIII3 9565. | 10 % |
|
| JR 74431 | 10 % |
|
| JR 74443 | 10 % |
|
| SKVR VI2 4907. | 10 % |
|
| JR 02477 | 10 % |
|
| SKVR XII2 6543. | 10 % |
|
| SKVR VII5 loitsut 3575. | 10 % |
|
| JR 30920 | 53 % |
|