| |
Langettavataudista ja sen parantamisesta.
|
|
| | (Kasperi Mötön mukaan. Viime keväänä Mötön sairastaessa jo
heikkona,
poikkesi farmas. E. Hyvärinen hänen kotiinsa ja Mötön suusta tallensi tässä
seuraavan
selostuksen. Mötön jälkeenjääneet paperit ovat talteenotetut.) |
|
| | Langettavatauti eli muahankuatuvatauti on paholaisen tuomoo tautia.
Alakusa sua
se ku' es' merkiks' vanahemmat ouvat pahasopusia keskuuvessaa', ku'
vanahemmat
kirroiloovat lapsijaa' ja mainihtoovat vihollisen nimmee, ku' tekköö pieniä
varkauksia, usseimmite' onniin huomattu tauvin tulevaa juur' siitä syystä,
sitehä se
paholaine' piäsöö kiini ihmisee', ja ku' häppee tai ku' säikähtää. |
|
| | Ku' taut' tappoo, jähmettyy kate', silemiä alaka[a] vettee kieroo',
piätä
viäntää
vasempaa' kättee', niskoo jäykistää, sisästä tuntuu jottai kohhoova piähän
päin,
männöö tajuttomaks', jäseniä tempoo kouristukset, ja sairas viäntelöö
toisinaan
kamalasti. Taut' on tarttuvoo, sen näk' kerran ku' anto saeraan vertä
vehnäspalassa
kissale, niin het' alako kissoo jättyyttöö, jolloin pitt' paukauttoo sitä
ohtaan halolla,
että kissanpoika nukku. |
|
| | Tautia parantaessa pittää siunata ja lukkee. Sairaan o' annettava syyvä
tul'kivvee
(Sulfur citrinum) ja viinoo pittää olla sen seassa antoo, tul'kiv' aijaa
vaevoo sisästä.
Sauna o' lämmitettävä ja kylpyves' valamistettava. Suolat ovat mahottomat
väl'
kappaleet parantamisessa ja sentähe' on suoloja viskattava pesuvetteen.
Kolomesti
muutetun aitan kynnyksestä vuollut kolome lastua on vetteen heitettävä.
Hoppeerahasta pittää kuaputtoo hoppeeta vetteen ja sannoo kolomasti: |
|
|
|
6 |
"Anna hyvä metänkulta (-äiti)
|
|
|
|
7 |
poikan'(-l. tyttären') terveeks'.
|
|
|
|
8 |
Uhrilla, hoppeella minä palakih-
|
|
|
|
9 |
ten, 50:llä miljuonalla."
|
|
| | Niin on luvattava, maksoo ei tarvihte. Vastana o' käytettävä uun'luutoo,
jolla
ennen käyttämistä o' viitisen kertoo veitty hiiliä leivinuunista. |
|
| | Saeras on vietävä kylpyyn, paremp' jos voip' samassa paijassa, mikä on
ollu
piällä sillonku' taut' o' kohanna. Sairas o' hyvästi kylvytettävä ja hiestä
märäks' käyny
paita on veittävä piältä hohtimila, eikä käsilä. Ruumis on pestävä niin
puhtaaks' ku'
mahollista ja sitä hierottava veillä, johon o' sekotettu hypermankelia
(Hypermanganas
kalicus) ja ketunmyrkkyä (Nitras strychnicus). Ukonilemän särkemistä
puista,
ne ovat
välttämättömät, on sahalla otettava sälöjä ja niitä heitettävä vettee. Puu,
josta sälöt
sahataan, suap' olla petöö, näre, koivu, ol'pa mikä tahansa, puu ku' puu.
Sälölä o'
kuavittava saeraan pintoo ja kieputettava sällöö ympäri piän' jotta voima,
mikä
ukkosessa on, mänisi saeraaseen. Kylpyvettä on viskattava kotalieteen, tai
jos sitä ei
oo, tul' sijjaan. Jos on muur'pata, on siihe kuaettava hualeeta vettä ja
sairasta
seisotettava paassa ja alle viritettävä hiljane valakee, mutta katottava
ettei saerasta
polta. Vastala on siinä kylyvetettävä j a vettä viskottava valakeeseen.
Kolome
pihlajakeppiä o' halastava niin, että kepin molemmat piät jäävät ehheiks'
ja
semosten
keppiin läp' on saeras kolomasti pujotettava, tai viiesti tai seihtemästi.
Kun saeras
sitte on puhas ku' vastasyntyny laps, on puettava puhas paita piäle. Pesut
voip'
liäkihtijä komentoo muut tekemään, ihtesä häne ei oo pakko puuttua siihen,
hiän on
tohtuorina. |
|
| | Kylvyssä piälä ollut paita on vietävä ja poltettava ukon-ileman
särkemistä
puista
tehyssä valakeessa muantiellä: Kuunteloo, ennenku' tulen tekköö, ettei oo
ohiajavia.
Tielle kulettaissa ei saeras sua kahtoo jälellee, vaikka mikä tulis. Se ois
epäuskoo
(Vrt. kertomus Lotin emännästä). Metsässä on iskettävä suonta saerea[a]sta
ja
vertä
poltettava valakeen paijan kanssa. Kylypyvettä on tulleen myös
viskottava. |
|
| | Viinassa, viinissä eli jos ei muuta oo, niin veessä on juotettava vähän
raakinvertä
(Sanguis drachonis) ja vähän hypermankelia. Ukkosen särkemiä puita
sahatessa
suatua
jauhoo on puahettava ku' kahvia rännälissä ja hienoks' jauhettava ja
annettava juuvva
parin vuo'n aijan, sama se minkä seassa. Ronkkaal' suolaves' ei herätä
mitää
(Brometum kalicum), samaa tekköö jos ryyppii vettä Puulasta. |
|
| | Kaiken tulloo männä kirjotuste (Raamatun) jäläkeen. Vapahtaja ol'
ens'mäine
parantaja ja Hän on meijän kanssamme joka päivä mualiman loppuun asti ja
Hän
auttaa. Raamatussa kerrotaan pesseytymisestä Jortaanin virrassa ja mitenkä
tul' kaikki
puhistaa ja sentähe on niitä käytettävä, vettä ja tulta. Haltioita on myös
pyyvettävä
avuks': |
|
|
|
15 |
"Nouse luontoni lovesta,
|
|
|
|
16 |
haltiani hauvan[!] alta: --
|
|
|
|
17 |
Maan, metän, ve'en haltiat,
|
|
|
|
18 |
tulukee minua auttamaan.
|
|
|
|
19 |
5 Terveyttää minä etin.
|
|
|
|
20 |
Rauha eläville, lepo kuolleille."
|
|
| | Noitua ei tarvihte. Siunaus on parempi kuin kirous, Topiaan kirjan VI:n
luvun
jälkeen. |
|
| | Parantamisesta ei sua ottoo maksuva palakan nimellä. Matkat ja muut
kustannukset ovat er'asjoita. Minkä rahhoo ottoo, on otettava uhriks'. |
|
|
| |
|